Pari sanaa asuntoasioista.
Päästiin vihdoin noin kuukausi sitten käymään tulevassa kodissamme ottamassa strategisia mittoja ja kirjaamassa ylös remonttitarpeet. Oikeasti tuntuu, että tuosta on jo pari-kolme kuukautta, kun tässä välissä on ollut niin paljon asioita hoidettavana. Asunto näytti tällä kertaa melko pieneltä, mutta mitä voi odottaakaan rivitalokodilta, jossa on alle 100 neliötä kahdessa kerroksessa. Ei yläkerran makuuhuoneista silloin tule kovin isoja, mutta toisaalta ei tarvitsekaan. Pääasia että jokaisella perheenjäsenellä on oma pieni tilansa.
Miehen isyysloman aikana saatiin hoidettua tosi paljon pankki- ja keittiöasioita eteenpäin. Mies kilpailutti eri paikkoja ihan urakalla ja valinnat alkavat nyt olla aika selvät. Jotkut pankit olivat valmiita parantamaan tarjoustaan kuultuaan mitä oltiin muualta saatu. Osasta taas huokui, että meidän asiakkuudella ei ole heille merkitystä. Mies kävi viimeisissä keittiöfirmoissakin ilman minua, koska tiesimme jo melko tarkalleen, millaiset ratkaisut keittiössä täytyy tehdä. Lopulliseen päätökseen on vaikuttanut moni asia.
Virallinen remonttisuunnitelmakin on vihdoin tehty ja viety isännöitsijälle. Ensisilmäyksellä hän piti sitä hyvänä. Meidän pitää palkata remontille vielä valvoja sekä taloyhtiön tulee hyväksyä tietyt remonttisuunnitelman osa-alueet. Anoppi on luvannut varata ajan kaupan tekemiseen tutulta kaupanvahvistajalta. Tarkka hintakin on vihdoin selvillä. Remontin suhteen olen luottavainen, koska valitsemamme remonttifirma on saanut kehuja. Ensi viikolla yritetään päästä asunnolle remppatyyppien kanssa: katsomaan tarkemmin remontin sisältöä.
Anopin kanssa on kyllä menny hermot moneen otteeseen. En muista, kerroinko kuinka hän soitti meiltä kysymättä tuntemaansa remonttifirmaan ja sanoi sinne meidän remontista. Sopi aikatauluja ym. Tai kun soitti isännöitsijälle ja kertoi meidän ottavan sen tietyn remonttifirman. Hoitaa tätä remonttiasiaa kuin omaansa! Miten ärsyttävää! Tai miten paljon hän on viestitellyt kaikkea turhaa asuntoon liittyen, esim. stressannut lastenhuoneiden koon riittävyyttä tai meidän pärjäämistä lainan kanssa. Viestitellyt ja soitellut, välillä monia kertoja päivässä.
Ärsyttävää on myös se, että nyt kun on alettu sanoa anopille selkeämmin ja suoremmin meidän mielipiteitä, hän laskee sen stressin vaikutukseksi ja kyselee meiltä, "ollaanko stressaantuneita?" Monesti on tehnyt mieli sanoa, että "kyllä, sinä kulutat meidät puhki". Anoppi oli alkukuusta viikon pituisella lomamatkalla ja olin silloin onnellisempi kuin pitkiin aikoihin. Se herättikin minut huomaamaan, miten suuri painolasti tästä ihmisestä todellakin aiheutuu. Hänen matkansa jälkeen on pidetty vähemmän yhteyttä. Se on kuitenkin ollut hankalaa, koska on vietetty lapsen synttäreitä ja on ollut muitakin asioita hoidettavana hänen kanssaan.
Tämä alkaa kuulostaa nyt ihan huvittavalta taas, mutta jälleen kerran joudun toteamaan, että kaupat eivät vieläkään tapahdu minulle luvatussa aikataulussa. Kuinkahan mones kerta tämä on, kun aikataulut venähtävät? Masentaa edes laskea. "Vuoden vaihteessa, tammikuussa ennen Thaimaan matkaa", "huhtikuussa", toukokuun loppuun mennessä", "juhannukseen mennessä" ja varmaan muutakin on meille/mulle luvattu. Ja joka kerta olen hyvää hyvyyttäni uskonut. Ja aina pettynyt. Tänään kuulin, että tuo "ennen juhannusta" ei nyt taas pädekään vaan jostain syystä anoppi ei ole saanut sovittua kaupantekopäivää kaupanvahvistajan kanssa ajoissa. Jep. Seuraava sovittu kaupantekohetki on 1.7. mutta arvatkaapas uskonko enää. Nyt pitää vain muistella sitä onnellisuutta, jota koin anopin ollessa lomalla ja muistaa pitää häneen etäisyyttä. Välillä sen kuitenkin unohtaa, kun hän niin kauheasti kyselee ja yrittää kaikin keinoin tunkea meidän elämään.
Lisäys: Ja harmittaa, miten tämä koko tilanne jahkaavan anopin kanssa on vaikuttanut minun ja miehen suhteeseen: kiristänyt välejä. Olisin toivonut mieheltä vielä jämäkämpää suhtautumista, mutta hän ei jotenkin osaa sanoa äidilleen suoraan, vaikka häntäkin selvästi rasittaa. Hän avautuu mielestäni liikaa äidilleen meidän asioista. Minunkin asioista. Ollaan tästä kyllä puhuttukin yhdessä. Minä oon sitä mieltä, että tässä tilanteessa, jos kerta me molemmat halutaan enemmän etäisyyttä anoppiin, meidän myös pitää ottaa sitä itse eikä kertoa niin paljon yksityiskohtia meidän suunnitelmista ym. En halua anopin esim. tietävän, kuinka paljon meidän kuukausittaiset lainanhoitokulut on tai millainen pyykkiteline otetaan uuteen kylppäriin. Tässä tilanteessa hänen ei tarvitse tietää näitä tämmöisiä asioita ollenkaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti