Kävin keskiviikkona neuvolalääkärillä keskiraskauden "kunniaksi". Tämä on siis meillä päin ainoa neuvolalääkärin tapaaminen koko raskaudessa, jos lisäkäynneille ei tule erityistä tarvetta ja kaikki sujuu. Ensin oli nopea terveydenhoitajan tapaaminen, jossa todettiin mm. sokerirasitustestin tulokset, paino, pissan proteiinit ja sokerit, verenpaine, ne perusjutut. Hemoglobiinia ei nyt otettu, koska viimeksi otettiin: kaupunki säästää.
Terkkarin moikkaamisen jälkeen pääsin pian lääkärille, joka erittäin miellyttäväksi yllätyksekseni olikin eri kuin yleensä. Esikoisen odotuksessa tapasin erittäin vähäpuheisen ja ärtyneen näköisen vanhemman rouvan, jonka ainoat sanat taisivat olla: "tutkitaan", "onko kysyttävää" sekä "kiitos hei". En ole ainoa, joka on saanut nuivaa kohtelua tältä naiselta. Mutta nyt siis oli eri ihminen, joka hymyili, jutteli ja kyseli kuulumisia luontevasti, jopa heitti huumoriksi kerrottuani viikonlopun polttareista. Olin hyvällä tavalla hämmentynyt.
Eihän mulla mitään erityisiä tai suuria vaivoja ole ollut. Kerroin yltiöpäisestä väsymyksestä, joka on jo helpottanut. Sanoin polttarireissun mahan kiristyksistä ja lääkäri totesi, että uudelleensynnyttäjillä on tosi tavallista, että supistuksia alkaa tulla puolenvälin jälkeen. Hän kyseli fiiliksiä edellisestä synnytyksestä ja kerroin lyhyesti: Tottahan ne asiat välillä pyörii mielessä, mutta hyviäkin muistoja on ja saamani hoito oli hyvää. Lääkäri sanoikin, että kyllähän ne aiemmat kokemukset varmaan aina pyörii mielessä seuraavan kohdalla. Se on normaalia niin kauan kun ei liikaa ala asiat vaivata.
Kohdunpohjan korkeudeksi (sf) mitattiin 23 cm. Kasvua olisi siis 3 cm edellisestä mittauksesta. Tehtiin ultra ja mitattiin vauvan painoarvioksi vähän yli 1 kg. <3 Kerroin lääkärille, että rakenneultrassa oltiin nähty vauvalla erityisen pitkät jalat, mutta nyt kuitenkin todettiin, että sellainen ihan keskimittainen vaavi siellä olisi. Eihän noista ultrien luotettavuuksista aina tiedä tai aina voi tulla myös kasvupyrähdyksiä. Lapsivettä oli normaalisti ja kohdunsuu tiukasti kiinni. Hyvä niin! Ultralla vielä nähtiin sekin, että lapsi oli niellyt lapsivettä, mikä kertoo hengitysharjoituksista. Näin kuuluu siis ollakin. Myös virtsarakossa oli pissaa! Jotenkin vaan niin ihanaa, että vauva on jo niin kehittynyt, että hän pissaa! Heh!
Vauva on vielä perätilassa eli peppu alas päin. Kuulemma pystyy vielä kääntymään helposti. Lääkärin mukaan varsinkin uudelleensynnyttäjillä vauva kääntyilee vielä myöhemminkin herkemmin. Ensisynnyttäjillä vauvan asento säilyy hanakammin. Vähän kuitenkin jäi mietityttämään, että entäs jos hän ei käännykään. Kauheasti ei nimittäin ole semmoisia isoja liikehdintöjä tehnyt. Liikkuu kyllä säännöllisesti ja selkeästi, potkii ja nyrkkeilee niin että mahanahka pomppii. Eli isostikin kyllä. Ei kuitenkaan sillei möyryä tai mitenkään kääntyile/muljahtele edestakaisin. Luulen, että tuntisin kyllä sellaisen, vaikka eihän sitä tiedä. En yhtään tiedä, mitä ajattelen kääntöyrityksistä saati perätilassa olevan vauvan synnyttämisestä alateitse. Kauhukokemuksia on helppo löytää netistä, mutta on siellä joukossa niitä hyviäkin. Ennen lopullisen ratkaisun tekemistä toki mitattaisiin tarkasti, mahtuuko vauva minun lantion läpi takaperin. Voi olla, että aiempi synnytyskokemus kuitenkin saattaisi kääntää minut suunnitellun sektion puolelle, mikä olisi tavallaan harmi, kun kuitenkin jotenkin odotan/toivon, että voisin kokea alatiesynnytyksen. No tämä nyt on tietysti spekulointia. Vauvalla on vielä monia viikkoja aikaa kääntyä.
Seuraava neuvola-aika varattiin raskausviikolle 30+. Siihen ei ole pitkä aika. Viikot juoksevat, kun on paljon muuta ajateltavaa.
Ps. Vauva potkii taas. Tällä kertaa vähän eri kohtaan kuin aiemmin. Eipä sitä tiedä, miten päin hän siellä hyörii ja pyörii. Meidän rakas! <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti