Käydessäni neuvolassa viime keskiviikkona sain kuulla, että sokerirasitustestin paastoarvo oli juuri rajalla eli 5.3. Diagnoosina siis raskausdiabetes. Ärsytti ja harmitti tosi paljon kuulla arvon ylityksestä. Taisin olla suorastaan järkyttynyt. Onneksi sentään vain yksi kolmesta arvosta heitti yli, mutta silti: keho ei toimi kunnolla. Ja kun kerran diagnoosin saa, se seuraa mukana koko raskauden ja sen jälkeenkin. Eli tällä mennään.
Olen kyllä tyytyväinen, että satuin nipin napin pääsemään sokerirasituskokeeseen. Siis että painoindeksini raskautta ennen oli täsmälleen sen verran, että terkkari passitti testiin. Omatoimisesti en siihen tietenkään olisi tajunnut mennä. Raskaudessa siis haiman insuliinieritys saattaa hormonien takia heikentyä eli siksi nimenomaan raskauden aikana voi olla erityinen riski näihin sokerihäiriöihin. Kuten oon monesti sanonut, omaksi parhaaksihan nämä kaikki toimenpiteet ovat. Mutta olin kyllä tosi järkyttynyt kuullessani tulokset. Koin myös huonoa omatuntoa karkin mässäilystä ja vähäisestä liikunnasta.
Pari päivää asiaa sulateltuani ja ystäville avauduttuani olen toiveikas, että tämä hoituu kyllä. Onneksi tämä bongattiin nyt ja voin tehdä asialle vielä jotain. Ehkä tämä oli mulle tarpeellinen herätys. Kävin perjantaina uudestaan neuvolassa saamassa terveydenhoitajalta lisäohjeita ruokavalioon. Omalle terkkarille ei ollut aikoja näin pian, mutta tämäkin nainen oli tosi kiva. Parin päivän ruokapäiväkirjan perusteella näytti siltä, että ruoissa ei ole paljonkaan korjattavaa. Terkkari tarkasteli lähinnä vain hiilihydraattien määrää ja sain hyvät ja selkeät ohjeet aterioiden koostamiseen. Ihan vähän voisin vähentää hiilareita sieltä täältä, etenkin aamupalasta. Koska yöllä ei syödä mitään, aamun yhtäkkinen runsas hiilihydraattipläjäys saattaa häiritä aamun arvoja. Parempi olisi siis syödä hillitympi aamiainen ja pari tuntia siitä, ennen lounasta, pieni välipala. Näin sokerit pysyisivät tasaisempina. Kuulostaa ihan järkevältä.
Ruokapäiväkirja oli siis lähes ok. Toisaalta aloinkin heti keskiviikkona syömään vähän tarkemmin. Monta kertaa on tehnyt mieli kaivella jääkaapista laivalta tuotua Tobleronea ym. mutta ne saa jäädä nyt vähemmälle. Oon kyllä aiemmin syönyt tosi paljon karkkia, suklaata ja jätskiä. Luulenpa, että jo niiden vähentäminen/lopettaminen voi auttaa. Ja ne annoskoot. Pari päivää oon kiinnittänyt niihinkin erityistä huomiota ja nälkä on silti lähtenyt. Terkkari sanoikin, että enemmän vain vielä kasviksia, jotta maha tulee täyteen niistä. Hiilarit alkavat kuulemma aika pian imeytyä elimistöön eli siksikin kuitupitoiset täysjyvätuotteet sekä runsaat kasvikset ovat tärkeitä: ne täyttävät mahaa. Tottakai oon tämän aina "tiennyt", mutta nyt ekan kerran oikeasti ymmärrän niiden yhteyden tähän asiaan.
Liikunnasta ei puhuttu paljonkaan. Todettiin vain, että sekin vaikuttaa. En saanut mitään moraalisaarnaa, vaikka tunnustin, että liikkuminen on jäänyt. Terkkari näytti ymmärtävän, kun kerroin olleeni tosi väsynyt vähän yli puoliväliin asti. Toki nyt olisi jo mahdollista tässä parantaa.
Kerroin hoitajalle, että mulla on aina ollut haastetta painonhallinnan kanssa. Nuorena aikuisena painoin välillä jopa yli 90 kg, josta onneksi oon päässyt paljon alaspäin. Välillä oon saanut painon putoamaan sinne aika ihanaan 67 kiloon, mutta sen pitäminen niin alhaalla on ollut todella vaikeaa. Terkkari sanoi heti, että luultavasti mulla onkin ollut jo pitkään insuliinierityksen tms. heikkenemistä kehossa. Että ylimääräistä hiilihydraattia kertyy herkästi elimistöön ja se taas lihottaa. Ja että jos haluaa laihtua, niin täytyy olla tosi tarkkana ruoan suhteen. Tuntui kuin palaset olisi loksahtaneet vihdoin kohdalleen. Vihdoinkin kaikkien näiden painonpudotus- ja painonhallintavuosien jälkeen joku ammattilainen sanoo ääneen sen, mitä oon itsekin epäillyt ja sisimmässäni aina tiennyt. Siis sen, että mun keho ei vaan kestä sokeria kovin hyvin. Vihdoin joku tuntui ymmärtävän, kuinka vaikeaa mun on oikeasti pitää paino kurissa. Tottakai varmaan muitakin syitä painon kanssa taistelulle on, mutta uskon myös terkkarin ajatuksen.
Puhuttiin myös siitä, että jotkut toiset pystyvät syömään sokeria vaikka kuinka paljon eivätkä silti liho. Koin tämän jotenkin vahvasti. Ystävät, läheiset ja työkaverit ovat aiemmin olleet herkästi sanomassa, miten "sokerilla herkuttelu on luonnollinen osa ihmisen elämää" ja että "täytyyhän elämässä herkutella". Terkkari oli ihana, kun hän sanoi, että se on kyllä semmoista taiteilemista sitten tällaisten ihmisten seurassa. Minunkin monet ystävät ovat tosi hoikkia, vaikka syövät kuulemma paljon herkkuja. Nyt kun mulla on vihdoin oikeita todisteita siitä, että mun keho ei pysty käsittelemään sitä hiilari/sokerimäärää, jonka oon syönyt, niin se tavallaan helpottaakin kauheasti. Ei tarvitse enää selitellä asiaa mutu-tuntumalla tai fiiliksellä. On fakta, että mun kehon insuliinin eritys ei toimi ihan kunnolla. Ehkäpä mun ei tarvitse jatkossa enää vakuutella lähipiirillekään, miksi mun on hyvä vältellä sokereita. Se on nyt todistettu, vaikka tietenkin ikävä asia onkin.
Raskausdiabeteksen sairastaneiden on erityisen tärkeä pitää huoli terveellisestä syömisestä ja liikkumisesta myös raskauden jälkeen. Heillä on kohonnut riski sairastua varsinaiseen diabetekseen myöhemmin. Tieto tästä on jollain tavalla tosi pysäyttävä ja otan sen aika vakavasti. Nämä sokeriin liittyvät sairaudet eivät ole mitään pikkujuttuja.
Nyt testaan kotona 2 päivänä viikossa sokerit: aamulla paastoarvon mahd. pian heräämisen jälkeen. Ja tunti jokaisen isomman aterian jälkeen. Kaksi viikkoa mennään nyt näin. Jos arvojen ylityksiä ei tule, voin mitata jatkossa vain yhtenä päivänä viikossa. Jos taas arvot ylittyvät, täytyy mitata joka päivä. Sen näkee varmaan sitten aika pian. Tulevista lapsen synttäreistä mainitsin ja terkkarin kanssa todettiin, että se onkin ihan hyvä tilanne testata erityistä syömistä.. kun tulee syötyä erilailla kuin arjessa. Sen päivän arvojen ylitysten takia ei kuitenkaan tarvitse alkaa mitata päivittäin. Tosi mielenkiintoistakin testailla, mikä nostaa arvoja ja mikä ei.
Sain mittausvälineet kotiin. Mittaaminen on ihan helppoa, vaikka en tykkää yhtään neuloista tai piikeistä. Tässä piikkiä ei oikeastaan edes näe ja se on samanlainen pistos kuin esim. hb:n ottaminen, eli ei tunnu missään.
Nyt jatkan tätä "tehovalvottua" ruokavaliota. Täytyy myöntää, että ekat päivät ei olleet kovin helppoja ruokailun suhteen. Tuntui, etten uskalla syödä paljon mitään. Eilen kyllä opin paljon terkkarilta ja ihan tavallista ruokaa voin syödä jatkossakin, sopivia määriä/suhteita vain opetellen. Ja tottakai herkuttelun vähentäminen näkyy hermoissa: oon ollu aika pahalla tuulella ke-pe. Toki myös varmaan ihan huolestumista ollut. Mutta siis mielialakin varmasti paranee tästä, kun tottuu vähemmälle sokerille.
Kysyin terveydenhoitajalta, miten tämä vaikuttaa loppuraskauden seurantaan. Hän sanoi, että oma terveydenhoitajani voi antaa minulle ajan neuvolalääkärille loppuraskaudesta, ylimääräistä vauvan painoarviota varten. Kuitenkin, jos sokeriarvot eivät ylity kotimittauksissa, sen laajempia lisätutkimuksia ei tarvita. Sen verran tämä kuitenkin vaikuttaa, että synnytystä aletaan tarvittaessa käynnistellä jo rv 41+3. Esikoisesta oli muistaakseni niin, että 41+5 olisi ollut yliaikaisuuskäynti ja siellä olisi sitten arvioitu käynnistämisen tarve. Esikoinen lähti syntymään spontaanisti 41+3. Olen kyllä tyytyväinen, jos pääsen vauvan kokoarvioon lähempänä synnytystä. Minä itse joudun/pääsen sokerirasitustestiin vielä vauvan syntymän jälkeen. Silloin tsekataan nk. normitilanne.
Vaikka aluksi järkytyin kovasti tästä kaikesta, nyt olen aika tyytyväinen. Saan vihdoinkin kauan kaipaamaani apua näihin ruoka-asioihin ja kenties tästä tulee nyt pysyvä tapa, siis rehellisen terveellisestä ruokailusta. Eilen ja tänään aterioiden suunnittelu alkoikin jo kovasti helpottua, kun sain ruokavalio-ohjeet käyttöön. Ja aika huippua on myös se, että paino on pudonnut muutamassa päivässä kilon! Se tarkoittaa vain sitä, että turhat nesteet ovat lähteneet liikkeelle kehosta.
Näillä mennään ja toivotaan, että tilanne säilyy ihan hyvänä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti