Rakennusmessuja ja minireissuja

Täytynee vielä kirjoittaa muutamasta muustakin asiasta edellisen raskausmahatekstin lisäksi. Sillä kyllä täällä muutakin tapahtuu!

Käytiin viikonloppuna rakennusmessuilla. Siis me! Rakennusmessuilla! Tulevan kodin remonttia silmällä pitäen kierreltiin keittiöfirmojen ja kylppärikauppiaiden kojuilla. Tulipa jopa tilattua itselle puoleksi vuodeksi Suomen Kuvalehti, mistä tuli kyllä aika aikuismainen olo. Hahhah! Muuten, tänään kun oon tota näytenumeroa lukenut, niin täytyy sanoa, että on ollu tosi virkistävää lukea oikeasti merkityksellisistä asioista. Usein kun tulee selailtua vain Iltasanomia tai Iltalehteä. Mutta messuilla siis oltiin. Olisin mielelläni katsellu enemmän myös sisustusjuttuja, mutta nuo messut keskittyi selkeästi rakentamiseen sekä remontoinnin rakenteellisiin ratkaisuihin. Jotain kuitenkin opittiin ja yhä enemmän tajusin, että kyllä sitä remonttia kannattaa jo nyt alkaa suunnitella, vähitellen. Koska aikataulut kuitenkin voi aina venähtää toteutuksessa, monestakin syystä. Messujen jälkeen käytiin vielä hyvässä intialaisessa ravintolassa ja syötiin mahat pulleiksi. Koko loppuiltana ei sitten ollutkaan nälkä. Jälkkäriksi messuilta ostettua metrilakua.

Loppuviikolla oli paljon muutakin tohinaa. Käytiin tytön kanssa kahdestaan yhden yön reissulla mun vanhempien luona, kun lapsen mummulla sattui olla sopivasti vapaapäiviä. Mä olin aivan väsyny ja mulla oli todennäköisesti verenpaine matalalla. Huimasi ja väsytti. Onneksi mummu ja kissa hoitivat lapsen viihdyttämisen ja ulkoiluttamisen, jolloin mä sain huilata hetken sohvalla. Yön nukuin kyläpaikassa naurettavan huonosti. Olin jännittynyt ja hermostunut koko illan ja yön, kun pelkäsin lapsen valvottavan mua yöllä. Ennen kävi aina niin, että kun minä laitoin hänet nukkumaan ja hoidin yötassutukset, lapsi itki yöllä parikin tuntia ja kaipasi jatkuvasti mun läsnäoloa ja kosketusta. Siksi pelkäsin nyt. Pelko oli turha, koska lapsi nukkui klo 20-5:40 yhteen putkeen ja kaiken lisäksi samassa huoneessa mun kanssa. Tosin, mä en sitten kyllä nukkunu läheskään niin hyvin. Jännitin koko yön ja jo 2,5 ekan tunnin aikana olin heränny kolme kertaa. Hermostunutta heräilyä jatkui koko yön. Tyhmää, mutta "en enää stressaa, en enää stressaa"-mantrat keskellä yötä ei kyllä helpottanu sit enää mitenkään. Meidän aamu siis alkoi ennen kuutta, mutta se oli ihan ok. Nähtiin vielä lapsen pappa ennen kuin hän lähti töihin ja muutenkin olin jo yrittänyt nukkua ihan riittävästi sille yölle. Kokonaisuudessaan silti ihan kiva reissu. Mukava oli saada vaihtelua ja lapsi oli riemuissaan mm. kissasta. 

Lauantaikin oli hulinainen, kun vietettiin ystävän täyskymppisynttäreitä. Niistä ei nyt enempää, mutta hurjan hauskaa oli koko päivä! Niinpä viikonloppuna ei kauheasti ole ehditty huilata saati edes pysähtyä. 

Viikonloppuna en oikeastaan tuntenu vauvan liikkeitä ja pieni huolikin alkoi jo mielessä pyöriä heti. Eilen kuitenkin taas tunsin. Ensimmäistä kertaa tässä raskaudessa tunsin selkeää kuplintaa. Plop plop plop - plop - plop. Isoja särkyviä saippuakuplia monta kertaa samassa kohdassa. Sen jälkeen tunsin myös muuta liikehdintää. Parasta oli, että mieskin tunsi samoja kädellään. Sohvalla ihmeteltiin niitä illalla.

Oon varannu itelleni viikonloppuloman Helsingistä parin viikon päähän. Jo heti Thaimaan reissun jälkeen sovittiin miehen kanssa, että molemmat saa oman viikonlopun kevään aikana. Mihinkäs muualle minä kuin stadiin. Pitkän pähkäilyn jälkeen otin kaiken lisäksi kahden yön reissun ja mun suosikkihotellista. :] Tänään huomasin, että vr:n sivuille oli tullut tarjouslippuja, kun kuukausi sitten niitä ei vielä ollut. Niinpä pääsen sittenkin junalla. Normihinnalla olis ollu liian kallis mun makuun. Ostin myös lipun stand up -esitykseen ja oon jo pari raflaakin kattonu, että mihin on ehdottomasti mentävä: toinen tuttu ja toinen ei. Jotain muutakin pientä tekemistä jo suunnittelin. Saas nähdä, mitkä niistä oikeasti toteutuu. Todennäköisesti näen myös yhtä ystävää ja mun veljiä, mikä olis tietysti ihanaa. Sitä tottakai mietin, miten ikävä tulee miestä ja lasta. Niin pöljältä kuin se kuulostaakin ehkä lapsettoman korvaan, niin vielä taaperoakin voi ikävöidä jo parin tunnin jälkeen. Ja miestäkin muutaman tunnin jälkeen. Koettu on nämä molemmat viimeisen viikon sisällä. Ikävän taso riippuu ihan päivästä, väsymyksestä ja arkielämään tympääntymisen asteesta. Ihanaa silti päästä omaan reissuun! Ja huippua, että mies ymmärtää näiden mun omien juttujen merkityksen mulle.

Ennen Helsingin retkeä on kuitenkin vielä ihana pääsiäisloma. Meillä ei oo suurempia suunnitelmia. Jotain sukulointia ja rauhaisaa vapaa-aikaa. Ehkä grillataan tai tehdään pitsaa. Ehkä ulkoillaan porukalla ja lämmitetään sauna. Uu jeah.

Nyt iltapalaa ja unta. Jospa huomennakin paistais taas aurinko. Siitä tulee niin onnellinen kevätmieli.