Tänään kattelin mun mahaa kuntokeskuksen peilistä ja oli jotenkin ihan surkea olo. Vetämätön, laiska, huonokuntoinen, väsynyt ja ennen kaikkea lihava. Tuntuu, että raskausmaha ei vielä näy kunnolla vaan että näytän yhtä aikaa sekä päärynä- että omenavartaloiselta pullukalta. Ylämahan rasvat on työntyneet esiin, vaikka oikea vauvamaha vasta pikkuisen pullistelee alavatsalla. Siltä tuntuu. Tämä on just se vaihe, kun pelkää, että toiset luulevat sun olevan vain lihava. Tekisi mieli sanoa viereisen crosstrainerin polkijalle, että "hei oon raskaana, että siks poljen näin hitaasti ettei sykkeet nouse pilviin" tai että "oon raskaana, että siks mulla on näin iso ja pyöreä maha".
Jotenkin vaan tuntuu, että ei mahan tässä vaiheessa saisi/pitäisi vielä olla niin iso. Jos olisin puolessa välissä raskautta, niin ehkä sitten. Olisi helpompi ajatella, että "ollaanhan tässä jo sen verran pitkällä, että se maha alkaakin jo näkyä kunnolla". Ehkä mulla on jonkinlaisia paineita, kun pari mun ystävää on mua pidemmällä raskaudessa ja heillä on niin sirot ja pienet mahat. Toisaalta olihan mulla ennen raskauttakin jo isompi vatsa kuin heillä.. Ja ehkä ei pitäisi verrata itseään ammattiurheilijoihin tai muihin huippukuntoisiin liikunnan suurkuluttajiin... :D Mutta kun.
Ja nyt alkaa raskauden kyllä huomaamaan muutenkin jo olossa. Maha on siis jollain tavalla pullahtanut esiin eikä pyöreyttä saa enää piiloon. Ja pyöreydellä en tarkoita alamahaa vaan koko pötsiä. Puntarilla en oo käyny pitkään aikaan, mutta tuntuu, että pari kiloa on ainakin tullut lähtöpainosta. Sen huomaa liikkuessa. Vaatteista alaosat ei tosiaan ole menny päälle enää aikoihin ja jotkut trikoopaidatkin alkaa olla nyt kovin tiukkoja mahan kohdalta. Olo on kömpelö, kankea ja hidas. Alaselkääkin on alkanut välillä särkeä ja pitäisi mennä etsimään tukivyö jostain kaappien perukoilta.
Mä rakastin mun vauvamahaa viime raskaudessa. Ja luulen, että tykkään siitä tälläkin kierroksella. Kunhan siitä tosiaan tulee selkeä vauvamaha eikä tartte olla enää epävarma.
Tässä raskaudessa myös pelkään enemmän sitä lihomista. Tänään taas senkin muistin. Siis sen, että en haluaisi lihoa nk. ylimääräistä. Tavalliset raskauskilot on ok. Viime raskaudessa painoa tuli noin 16-18kg. Kestin sen. Paljon oli turvotusta, jonka huomasi raskauden jälkeen nopeana painonpudotuksena ja siten, että iho oli yhtäkkiä erityisen löysä esim. reisistä ja pohkeista. Kuitenkin mukana oli myös turhia kiloja syömisestä. Ja ne kilot oli sitten vaikea karistaa, osa niistä jäikin. Sain myös kuulla painonnoususta neuvolassa, vaikka omasta mielestä paino nousi ihan maltillisesti silloin. Tällä kertaa mun lähtöpaino oli 3-4kg enemmän kuin viimeksi. Siksikään ei omasta mielestäni saisi tulla kovin paljon ylimääräistä. Kropassa kun on jo rasvaa vauvankin tarpeisiin.
Pelkään myös sitä, että kunto rapistuu ja alkaa tulla enemmän kaikkia fyysisiä vaivoja kuin viime raskaudessa. Silloin olin loppuun asti niin aktiivinen kuin vain jaksoin: päiväkotityössä kumartelin, nostelin painavia, touhusin lasten kanssa. Nyt saan levätä enemmän, mutta samalla laiskotella liikkumisen suhteen. Kyllä esikoinenkin osansa vaatii ja häntä saa kyllä välillä nostella ja kantaa, mutta muuten elämä on rauhallisempaa. Enpä sitten tiedä, onko se hyvä vai huono.
Joka tapauksessa, on kai pakko uskoa, että ihan en enää ole samassa kunnossa kuin ennen raskautta. Että askel alkaa vähitellen painaa ja maha alkaa tulla vastaan matkalla kengännauhoille. Ihana syy köppääntyä, mutta eihän se silti kivalta tunnu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti