Eilen kokeiltiin lapsen kanssa sokerimaalausta. Puin lapselle pohjasta avatun muovipussin suojavaatteeksi ja se toimi hyvin. Netistä löysin sokerimaalauksen ohjeen. Oon pitkään haaveillut erilaisista askartelemisista ja olisi ihanaa, jos osaisi tehdä kaikenlaisia helppoja puuhasteluja sekä lapsen kanssa kotona että sitten myöhemmin töissä. Taidot ja ideat kuitenkin unohtuu jos niitä ei pidä yllä. Nyt kun oon kotona ja on aikaa, on hauska kokeilla uusia juttuja.
Sokerimaalaukseen tarvitaan vain vettä, sokeria ja vesiväritarpeet. Sokeri liuotetaan veteen ja seoksella laveerataan (eli maalataan) ensin koko paperi. Sitten tiputellaan ja maalataan vesiväripisaroita ja mitä vaan kuvioita paperille ja sokeri aikaansaa sen, että kuviot alkavat levitä paperilla hauskasti. Netistä löytyy tarkempia ohjeita.
Yritettiin myös huovuttaa lapsen kanssa yhtenä päivänä, mutta se vaatii itseltäni vielä opettelua. Sehän on oikeasti myös helppoa puuhaa, mutta taisin vaan olla liian hätäinen. Siinäkin tarvitaan pienet välineet: huovutusvillaa (askartelukaupasta tms.), saippuaa ja vettä. Unohdinko jotain? Siinä ne taisi olla. Pienen lapsen kanssa on helppo huovuttaa vaikkapa kukka tai muu muoto. Täältä löytyy yhdet ohjeet: http://villapallo.blogspot.fi/2008/02/helppoa-huovutusta.html. Päiväkotilasten kanssa on joskus huovutettu samalla tyylillä piparimuotin sisään ja on onnistunut ihan pieniltäkin. Naru valmiiseen työhön kiinni niin on tullut kaunis joulukuusenkoriste. Tai hakaneula takapuolelle niin annettu äidille äitienpäivänä. Tai 3-4-vuotiaat lapset on huovuttaneet ihan minkä tahansa muodon ja sitten on liimattu sille silmät ja suu: saatu lauma hauskoja pikkueläimiä.
Ollaan nyt viime aikoina myös vähän useammin ihan vain maalattu vesiväreillä lapsen kanssa. Sormiväritkin on ihania, mutta niistä seurauksena on ISO sotku, joten ihan joka päivä ei jaksa sitä siivousta. Vesivärit ei niin sotke. Ostin imukykyistä paperia kirjakaupasta ja sille on hyvä maalata. Saa läträtä vedellä enemmänkin ja yksi paperi kestää pidempään.
Leipominen on myös yksi tapa tehdä käsillä. Tänään leivoin pitkästä aikaa ihanaa kasvispiirakkaa, jonka ohjeen oon saanut hyvältä ystävältä jo aikaa sitten. Pohjaan tulee mm. perunamuusijauhetta ja emmentalia. Täytteeksi parsakaalia, kirsikkatomaattia, fetaa, emmentalia ja muna-kermaseos. Aaah. (Tähän väliin vähän Homer Simpsonin kuolaavaa korinaa.) Tuo on niin hyvää ettei kauaa jääkaapissa säily.
Tein myös elämäni ensimmäiset kakkutikkarit! Oon jo kauan suunnitellu niiden tekemistä. Siskontytöllä oli niihin liittyvä iso kirja, jota selailin viime näkemisellä. Siellä oli kaikenlaisia ihania koristeluja ja vinkkejä. Netissä on paljon ohjeita, joissa tehdään ensin kakkupohja ja siihen sekoitetaan tuorejuustoa tms. Sitten pyöritellään siitä massasta pallot. Mä kuitenkin ostin ihan hiljattain sellaisen muotin, jolla saa tehtyä valmiit kakkupallot taikinasta. Kätevää. Tikkareista tuli hyviä ja hienoja! Tein ne helposta appelsiinimuffinssitaikinasta (sellaisesta jossa vain sekoitetaan kaikki aineet yhteen ilman munien vatkaamista). Kuorrutin Maraboun appelsiinisuklaalla.
Hyvä mieli tekemisestä, aikaansaamisesta ja innostuksesta!
Ostin tänään kaupasta askartelulehden, jonka ohjeita haluaisin jo päästä pian kokeilemaan! Tää into varmaan lopahtaa yhtä nopeasti kuin alkoikin, mutta iloitsen siihen asti täysillä. Oon aina jotenkin ajatellut, että mä oon enemmänkin se "musiikillisesti taitava", en niinkään kuvataiteellisesti, käsitöissä tai muuten. Mulle on aina puhuttu siitä musiikista ja soittotaidosta. Hehkutettu ja kehuttu sitä. Lapsesta saakka. Oon jotenkin ajatellut tiedostamatta, että ne sulkee toisensa pois, että ei voi olla molempia. Varmaan tuo ajattelu on myös ohjannut mun valintoja ja harrastuksia musiikin suuntaan. Toisaalta musta on aina tuntunut, että kaipaan käsillä tekemistä. Nautin askarteluista ja näpertelyistä. Joskus oon jopa haaveillut, että musta tulis kukkakauppias, kun se saa solmia niitä kukkia kauniiksi kimpuiksi. Piirtämisen tai maalaamisen harjoittelu vaatii aikaa ja työtä, mutta askartelut on helppoja! Tarvitaan vain idea tai ohje, vähän keskittymistä, toimivat välineet ja iloista kokeilumieltä.
Nyt meen santsaamaan kasvispiirakkaa ja pitämään puoleni kakkutikkareiden suhteen, ettei mies syö kaikkia loppuja. Tänään on ollu taas tosi kiva päivä, niin kuin eilenkin. Ystäväkin kävi kylässä ja lapsi oli koko päivän nauravainen, höpsöttelevä ja onnellisen oloinen. Niin kuin varmaan äitikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti