Viime viikkoina olen saanut enemmän omaa aikaa. Sen vaikutus alkaa näkyä entistä selvemmin. Päivät eivät tunnu niin pitkiltä lapsen kanssa enkä ole niin ärtyisäkään miehelle. Olen parempi keskustelija ja kuuntelija. Vastaanottavaisempi ja yleisesti iloisempi. On hyvä olo sisimmässä. Ehkä se on myös tuon elämäntaparemontin aloittamisen vaikutusta (toinen blogi). Sen että saa keskittyä välillä täysin myös itseensä, panostaa omaan terveyteen ja ottaa siihen aikaa.
Minun on monesti jo pitänyt kirjoittaa tukiverkostosta ja sen merkityksestä, erityisesti läheisten ihmisten antamasta lastenhoitoavusta. Olin raskausaikana huolissani, kuinka meidän vauvaperheen elämä lutviutuu suhteessa minun anoppiin, joka asuu melko lähellä meitä. Määräileekö mummu liikaa ja yrittääkö vaikuttaa meidän valintoihin. Huoli on tähän asti ainakin ollut turha ja osaan tarvittaessa myös suodattaa mummun antamat mahdolliset ylisuojelevaiset tms. lastenhoito-ohjeet.
Mummu on hoitanut tyttöä nyt lähes viikoittain täällä meillä kotona. Joskus kaksikin kertaa viikossa. Yleensä keskellä päivää pari tuntia silloin kun mies on töissä. Näin minä olen päässyt johonkin omaan juttuun, esim. lenkille, kuntosalille tai kaupunkiasioille. Hoitoapu on ollut ihanaa. Yleensä mummu vie lapsen ulos, mikä on mukavaa. Tekevät kävelyretkiä puistoihin ja katselevat koiria ja moottoripyöriä. Mummu kyselee tarkkaan, mitä hän voi antaa lapselle esim. välipalaksi ja periaatteessa luotankin, että mitään ylimääräistä herkkua ei lapselle anneta. Varsinkin kun kerrottiin, että tytön hammaspesut sujuvat vähän huonosti tällä hetkellä. Toisaalta voi olla, että jossain vaiheessa näistä ruokailujutuista täytyy vielä puhua tarkemmin. Että ei tosiaan niitä pullia ja sellaisia tarvitse antaa lapselle vielä.
Myös minun mies on auttanut oman ajan saamisessa paljon. Iltapäivisin hän on usein vienyt lapsen ulos leikkimään ja he ovat käyneet kävelyillä, kyläpaikoissa tai ruokakaupassa kahdestaan. Joskus he ovat ajelleet mummulaan tai ukin luo lähikuntaan, ystävien luo leikkipuistoon tai käyneet pitkällä kävelyllä ja keinumassa kauempana leikkipuistossa. Silloin minä olen mm. siivonnut, liikkunut ja kirjoitellut tätä blogia. Kyllä minäkin tykkäisin lähteä joskus kävelyille mukaan, tehdä yhteisiä perhejuttuja. Nyt vauvavuoden jälkeen minusta on kuitenkin tuntunut, että tarvitsen tällä hetkellä eniten omaa aikaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti