Viime aikoina en ole jaksanut paljonkaan istua koneella saati kirjoittaa meidän arkisista asioista. Edellistä imetysjuttuakin kirjoitin monta päivää pienissä erissä, kun tuntui että se pitää saada valmiiksi pian. Oma aika on mennyt lepäämiseen, ruoanlaittoon, tavalliseen pikkupuuhasteluun. Tytön päikkärit kestävät yleensä 1,5 tuntia, joka menee jo helposti omaan syömiseen ja rentoutumiseen. Paljon on nähty myös ystäviä ja rakkaita. Vaikka moni tärkeä ihminen on jäänyt myös näkemättä. Ja on mietitty asuntoasioita ja odotettu miehen kesälomaa.
Olen unelmoinut uudesta kodista. Meidän nykyinen koti on ihana, mutta tuntuu valitettavasti jäävän pieneksi. Varsinkin lapsen myötä tavaraa on tullut ja suurempi asuintila ei haittaisi. Halutaan, että meidän tulevillakin lapsilla olisi omat huoneet. Lisäksi mies tarvitsisi vähän enemmän harrastustilaa ja minä haaveilen omasta pienestä pihasta, jonne mahtuisi tramppa, syreenipuu sekä muutama mustaherukkapensas. Haaveena ei siis ole mikään suuri kartano vaan käytännöllinen, nätti ja meidän näköinen kaupunkikoti. Neliöitä tärkeämpää ovat asunnon tilaratkaisut. Kun asunnon pohja on toimiva ja tilava, remontoimalla asunnosta voi tehdä itselleen unelmakodin.
Oltiin jo puhuttu lähisukulaisen kanssa, että ostettaisiin häneltä eräs rivitaloasunto. Keskusteltiin hänen kanssaan jo remontista, myyntiaikatauluista ja hinta-arvion teettämisestä. Yhtenä iltana saatiin kuitenkin kuulla, että tämä sukulainen ei ehkä haluakaan myydä koko asuntoa. Tuli petetty olo, kun oltiin luultu, että homma on jo selvä. Meitä oli vähän kuin johdettu harhaan ja elätelty turhia toiveita. No nyt mieli avoinna katsellaan muitakin asuntoja ja mietitään, halutaanko edes ostaa sukulaisen asuntoa enää. Ajattelin aluksi, että sukulaisten ja tuttujen kanssa asuntokaupat voisi tehdä kätevästi, mutta se ei välttämättä menekään niin vaan päinvastoin. Katsellaan nyt kaikkia vaihtoehtoja rauhassa.
Lapsen kanssa ollaan käyty hiekkalaatikolla leikkimässä ja keinumassa. Meidän uusi Plaston taaperokärry on ollut hyvä kapine ulkona, kun se ei keikahda vaikka lapsi nousee sitä vasten. Sisällä lapsi kiipeilee paljon sohvalle, hoitaa nukkea, rakentaa palikkatornia, möyrii meidän sängyllä, soittaa pianoa ja ihastelee Muumi-palapelin paloja, erityisesti Muumipappaa, Pikkumyytä ja Haisulia. Välillä piirretään, kylvetään ja kyläillään.
Miehen kesäloma alkaa vihdoin huomenna. Ihanaa! Ei ole suurempia suunnitelmia lomalle. Miehellä on joitain lyhyitä omia kaverireissuja ja varmasti harrastusjuttujakin. Minä haaveilen mustikkametsään pääsemisestä ja päiväjumpassa käymisestä. Ensi viikolle varasin itselleni myös hemmottelujuttuja eli kampaajan ja kauan odottamani jalkahoidon. Joku pieni yhteinen minireissukin olisi kiva vielä tehdä, esimerkiksi kylpylään tms. Ja tietysti vähän mökkisaunaa, grillaamista, kotieläinpuistoa, yhdessä olemista, rauhallisia kotipäiviä. Sellaista odotan lomalta.
Tämä syksy tuntuu erikoiselta, kun monet minun äitiyslomaystävät menevät töihin. Kirjoitinkin siitä jo. Se muuttaa meidänkin arkea. Nyt kun lapsi nukkuu vain yhdet päikkärit, jää myös enemmän aikaa kaikelle muulle toiminnalle. Aamupäivisin onkin kiva kyläillä tai tehdä jotain muuta erityistä. Aika kuluu siten paremmin eikä lapsikaan tylsisty tässä kotona. Miehen kesäloman jälkeen aletaankin varmaan sitten käydä jossain perhekerhossa, muskarissa, vauvauinnissa tai mitä nyt sitten keksinkin. Ja talvella on kiva kyläillä siskon luona vauvaa hoitamassa. <3 Viimeksi kun yritettiin käydä vauvajumpassa, tytön päiväunirytmi sotki usein suunnitelmat. Tyttö nukkui myös öisin huonosti enkä siksi jaksanut itsekään sinne jumppaan. Nyt yksillä päikkäreillä on paljon helpompi tehdä mitä vaan. Omakin jaksaminen on parantunut, kun on saanut nukkua pitkiä öitä.
Tämän kesän kulku tuntuu hassulta. Tavallaan kesä on jo pitkällä, mutta miehen lomakin vasta alkaa. Kaverit menevät töihin pian ja välillä puhutaan jo syksystä. Ollaan jo reissattu Tampereella hotellilomalla ja Ähtärissä eläinpuistossa. Minä kävin Helsingissäkin. Silti on vielä paljon kesää jäljellä miehen kanssa yhdessä. Se on ihanaa, vaikka tykkään kyllä aina myös syksystä. Lastentarhanopettajana saa syksyllä aloittaa aina puhtaalta pöydältä ja uusin kujein. Saa keksiä uusia juttuja ja tutustua usein myös uusiin lapsiin. Syksy on juurikin sellaista uuden kauden aloittamista, jolloin kaikki on vielä mahdollista ja ihmisetkin usein vielä levänneitä ja tyytyväisiä kesälomien jälkeen.
Välillä aina ajattelen omiakin työjuttuja. Sitä millainen lastentarhanopettaja haluan ja aion olla sitten joskus kun palaan töihin. Tai että minkälainen työpaikka minulla mahtaa sitten olla. Missä työskentelen ja millaisten ihmisten kanssa. Uskallanko olla siellä oma itseni tai osaanko huomioida lasten kanssa asioita joita haluan. Asiat muuttuvat nopeasti työpaikoilla. Ihmiset vaihtuvat. Tavat kehittyvät, ainakin suotavaa olisi. Työhön paluuseen on vielä aikaa, mutta ehkä siksi sitä onkin nyt vielä helppo ja mukava ajatella.
Tämmöistä tänään mielen päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti