Mansikkasirkus ja tatuointihaaveet

Ah miten hyviä mansikoita ostettiin torilta eilen! Miehen loman kunniaksi lähdettiin torikahville heti aamupäivällä. Kahvi maistui hyvältä aurinkoisessa toripöydässä ja leppoisa, meille tuntematon, setä jutteli mukavia. Oli mukava olla liikkeellä hyvissä ajoin, heti aamiaisen jälkeen. Aurinko paistoi lämpöisesti. Ostettiin pari laatikollista mansikkaa pakkaseen. Pakastaessani satoa söin marjoja lähes ällötykseen asti. Niin älyttömän hyviä ne oli. Iltapäivällä käytiin vielä satamassa katselemassa sorsia sekä käyttämässä ravintolalahjakortti mättöpaikassa. Ei ollut kovin hyvää ruokaa American Dinerissa. Juuri siksi ei siellä käydäkään yleensä.

Olen viime päivinä pyöritellyt mielessä uutta tatuointihaavetta. Aluksi ajattelin, että sitten kun vähän vielä kevenen ja kiinteydyn, niin palkinnoksi otan uuden tatuoinnin. Alan kuitenkin luopua tuosta ajatuksesta, koska en jaksa odottaa niin kauaa. Heh. En nimittäin ole millään laihdutuskuurilla vaan toivon laihtuvani vähitellen elämäntapamuutoksen myötä.

Tällä hetkellä minulla on kaksi tatuointia: aurinko sääressä ja japanilainen merkki yläselässä keskellä. Molemmilla on oma merkityksensä minulle enkä ole katunut kumpaakaan. Auringon kuva ilmentää minulle rohkeuden, itsenäisyyden ja minuudenkin löytämistä. Sitä että ensimmäisenä täytyy pitää itsestään huolta (pallo) ja vasta sitten voi antaa itsestään muille (säteet). Yläselässä "komeilee" 18-vuotiaana vanhemmiltani salaa otettu merkki, joka tarkoittaa rakkautta. Romanttista rakkautta se ei ole koskaan minulle merkinnyt vaan yleisesti rakkautta elämää ja kanssaihmisiä kohtaan, myönteistä ja kiitollista asennetta.  

Nyt on kuitenkin alkanut tuntua, että haluaisin peittää rakkausmerkin. Se on vähän mennyttä aikaa ja minäkin haluan uudistua. Itäisien maiden kielillä otetut merkit ovat nykyään aika kliseisiä ja se on myös yksinäinen keskellä yläselkää. Yksi vaihtoehto olisi tehdä sen ympärille jokin muu iso kuva, joka sopisi vanhaankin. Toinen vaihtoehto on peitekuva. Joka tapauksessa olen yllättänyt itseni haaveilemasta aika isosta tatuoinnista, sellaisesta joka kulkisi selkää pitkin ylhäältä alas, puolelta toiselle. Ei koko selässä, mutta yläosassa. Pidän puhdastakin ihoa tosi kauniina, mutta olen jo pitkän aikaa ihastellut joidenkin kauniita ja isoja tatuointeja.

Tämä tatuointihaave on levännyt pöytälaatikossa pitkään, koska en ole keksinyt millaisen uuden kuvan haluaisin. Yritän pysytellä poissa niistä yleisimmistä kukista, perhosista ja höyhenistä. Nyt ihastuin tosi paljon yhteen netissä näkemääni pitsimäiseen tatuointiin, johon oli yhdistetty vähän kukkia, pöllöä ja koukeroita. Se oli naisellinen ja korumainen, mutta ei liian herttainen. Pöllöjä minä vältän myös. Ihan vain siksi että niitä on nyt joka paikassa. Tykkään kyllä niistä muuten. Haluan musta-harmaan, kauniin, näyttävän, naisellisen, selkeän, omaperäisen ja laadukkaan tatuoinnin.

Pitäisi käydä näyttämässä tatuoijalle minun selkäkuvaa ja kysyä hänen mielipidettä. Että voiko sitä peittää vai mitä hän suosittelee. Rakkaus-merkki on vähän koholla ja siksi epäilen, että onnistuuko peittäminen. Joskus tatuointia täytyy ensin haalistaa laserilla. En tiedä lähtisinkö sellaiseen. Tiedän jo kenen tatuoijan luokse menen.

Tänään sataa. Ollaan lojuttu aamu kotona ja nyt urhea mies lähti lapsen kanssa uhmaamaan säätä ulos. Heh lapsi melkein nukahti meidän sänkyyn äsken kun pötköteltiin. Harvinaisia aamuja tällaiset, että ollaan koko perheen kesken. Miehellä kun on ollut niin usein harrastusjuttuja viikonloppuisin. Ja taitaa tänäänkin olla iltapäivästä. Ihanaa kun nyt on kuitenkin yhteistä lomaa!

Nyt menen lämmittämään eilistä ruokaa itselleni ja pian ne kaksikin tulevat syömään. Sitten laitetaan lapsi pottailun kautta päikkäreille ja ehkä pötkähdetään itsekin peiton alle tai ainakin valutaan sohvan syövereihin. Tai selataan asuntoilmoituksia tai tatuointisivuja. Tai pelaan Candy Crushia tai syön tummaa minttusuklaata palasen. Sunnuntai. :)