Minun viikonloppuun kuului Helsingissä mm. kesäisiä kävelyretkiä, hyviä keskusteluja ja nauruja ystävän kanssa, herkullisia torimansikoita, rauhallisia herkkuaamiaisia x 2, halpoja löytöjä kauppahallista, kauniiden puulelujen ihasteluja lelukaupassa, hyvää ruokaa, rentoa terassielämää, laiskottelua peiton alla tunnelmallisessa pikkuhotellissa, halpoja bussimatkoja Onnibussilla.
Tytön viikonloppu piti sisällään mm. pitkiä kävelyretkiä isin kanssa, nukkeleikkejä mummun kanssa sekä riemukkaita kylpytouhuja. Ensimmäisenä aamuna oli herännyt vasta klo 8:30 ja toisena aamuna klo 7:30. Eli aivan ihmeellisen myöhään. Heh, heti kun minä olin poissa. Siihenhän se liittyy. Olivat myös pärjänneet hyvin yksillä päikkäreillä ja muutenkin kaikki oli mennyt tosi hienosti.
Tänäkin aamuna tyttö heräsi vasta 8:30, joten nukkuu juurikin nyt ainoita päiväuniaan tälle päivälle. Uudessa päivärytmissä on taas harjoittelemista äidille, mutta tämä rytmi tuntuu selkeämmältä ja kuitenkin mukavammalta kuin kaksien päiväunien rytmi. Päivä kerrallaan katsellaan, että tulisiko tästä nyt tapa. Eilen jätin iltamaidonkin antamatta ja mies antoi viikonloppuiseen tyyliin nokkamukista pienet maitohörpyt. Vähän tyttö itkeskeli sängyssä isin tassutellessa, mutta sitten nukahti ja nukkuikin aamuun asti. Minua kaihersi maidon antamatta jättäminen, mutta selvisin. Tuntui, etten ehtinyt sanoa lapselle edes hyvää yötä, nyyh. Johtui ehkä siitäkin, että oli ollut kuitenkin ikävä lasta reissussa. Ehkä ei siltikään anneta tänäänkään illalla enää äidinmaitoa. Se tarkoittaisi siis sitä, että imetys loppui. Katsotaan. Sen kuitenkin tiedän, että jos nyt annetaan taas tissimaitoa, niin lapsi kyllä sitten pyytää sitä jatkossa päivittäin. Ehkä näin on selkeämpää lapsellekin. Vaikka olisinkin mielelläni vielä jatkanut iltamaitoja.
Lapsi oli ihanan onnellisen oloinen isin kanssa olemiseen. Jotenkin tasapainoinen. Minun kanssani hän usein kitisee ja itkee ja pyytää ja vaatii. Nyt oli kotiin tullessani vain tyytyväinen ja jaksoi leikkiä itsekseenkin. Pitänee useammin käydä omissa reissuissa.
Oli kyllä ihana viettää aikaa ystävän kanssa kahdestaan. Ei oltu pitkään aikaan tehty mitään tällaista yhdessä. Aluksi lähteminen lapsen luota tuntuu aina haikealta ja minäkin ikävöin lasta jo aina etukäteen, joskus jopa tirautan vähän kyyneliä. Tuntuu jopa, että en haluakaan lähteä ollenkaan. Mutta kun pääsee matkaan ja määränpäähän niin rentoutuu nauttimaan vapaudesta. Suosittelen muillekin äideille, vaikka aluksi tuntuisikin kurjalta lähteä mihinkään ilman lasta. Tässä asiassa kannattaa kuitenkin haastaa itseään. Kotiin palatessa jaksaa taas leikkiä lapsen kanssa aivan uudella tarmolla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti