Migreenistä, ensi syksystä ja monesta muusta

Edelliset päivät on olleet jotenkin sekalaisia, arkisia, raskaita, mukavia ja jollain tavalla odottavia. Viikonloppu ei tuntunut paljonkaan viikonlopulta, kun miehellä oli molempina päivinä harrastuksia ja hoidin aamupäivät lasta yksin. Käytiin kyllä vähän mökillä grillaamassa mummun kanssa, siivottiin yhdessä sekä tehtiin hyviä tortilloja sunnuntaina. Niistä kaikista tuli hyvä mieli. Jotenkin erikoinen olo kuitenkin ollut. Luulen, että se johtuu siitä, että ensi viikonloppuna menen Helsinkiin ystävän kanssa ja olen kaksi yötä pois kotoa. En minä sitä suuremmin jännitä, odotan vain.

Lapsi on ollut vähän säikky. Leikkiessään olohuoneessa saattaa kamalasti säpsähtää ja säikähtää kun kysyn mennäänkö syömään keittiöön tai kun kyselen mitä lapsi leikkii leluilla. Tai kun tosi tuttu tiskikone päästää jonkun tietynlaisen pikkuäänen. Ihan melkein pomppaa ilmaan ja tepsuttaa sohvaa pitkin äkkiä minun luokse kauhistunut ilme kasvoillaan. Hassua. Uutta.

Lapsi oppi eilen kiipeämään myös meidän sohvalle. :) Minä makoilin sohvalla ja lapsi leikki siihen nojaten. Yhtäkkiä havahduin, että lapsihan makaa minun vieressä. Piti ihan miettiä, että enhän minä siihen häntä nostanut, enhän. Tänäänkin tyttö on kiivennyt sohvalle monta kertaa itse.

Imetystä olen vähitellen vähentänyt. Tällä hetkellä imetän pääsääntöisesti vain illalla. Aamuimetys jäi pois, kun siitä meinasi tulla taas maratonimetystä, mitä en jaksanut. Muutamana aamuna lapsi itkeskeli kun mentiin suoraan sängystä vaipanvaihtopuuhiin, mutta tänä aamuna oli jo tottunut. Olen antanut aamulla lehmänmaitoa nokkamukista. Ensimmäisenä aamuna joi koko mukillisen, mutta sen jälkeen ei paljonkaan. Mieluummin alkaa tutkimaan lelujaan ja katsomaan Pikku Kakkosta, jos se sattuu tulemaan sopivasti. Maidon heruminen väheni selvästi aamumaidon jättämisen jälkeen, kun muutenkin se on ollut tosi hidasta. Eilen ilokseni tajusin, että maitoa kuitenkin vielä tulee vähän, vaikka en sitä huomaakaan ja vaikka vauva ei nieleskele kovin kuuluvasti.

Olen ollut viime aikoina innostunut ruoanlaitosta. Olen kokeillut innolla uusia arkiruokia. Se tuntuu mukavalta ja olen tyytyväinen itseeni. Kirjoitan kokkailuista vielä myöhemmin oman päivityksensä, kunhan kokeilen vielä joitain uusia ruokalajeja. Minulla on ollut paljon mielessä tuo oma elämäntapamuutos, joka on nyt käynnistynyt. Tuntuu hyvältä, että olen jo tehnyt parempia ja terveellisempiä valintoja ja vähitellen alkanut muuttaa pinttyneitä huonoja tapoja, esim. napostelua ja viikonloppujen massiivisia herkutteluja.

Tänään minulla oli pitkästä aikaa migreeniä. Nuoruudessa oli useamminkin ja opiskeluaikoina. Stressi ja jonkinlainen paine laukaisee minun aurallisen migreenin. Ensin tulee silmiin niitä sahalaitaisia inhottavia sokeita alueita ja sitten tulee vähän ällö olo ja päänsärkyä. Burana pitää ottaa aina heti kun aurat alkavat tulla. Silloin yleensä pärjää. Ja lepoa tietysti. Migreeni on osittain perinnöllistä: minun mummulla on ollut sitä. Eri asiat laukaisevat migreenin eri ihmisillä. Migreeni ei myöskään ole aina pelkkää päänsärkyä vaan siihen voi liittyä ihmisillä myös paljon muita oireita, esim. pahoinvointia, ripulia ja väsymystä. Nykyisin migreeni on tosi harvinaista minulla. Elämä on jotenkin tasaantunutkin enkä ole ollut enää niin stressaantunut kuin joskus. Olen oppinut hölläämään ja rentoutumaan.

Eilen käytiin ystävien luona kylässä ja tänään toinen ystävä tuli yllättäen käymään. Oli tosi mukavaa. Juuri tällaista ajanviettoa kaipasinkin! Olen miettinyt jonkinverran, millaista meidän arki tulee olemaan syksyllä, kun minun rakas ystävä palaa äitiyslomaltaan töihin. On ollut ihana vaihtaa kuulumisia päivittäin whatsuppin kautta ja nähdä keskellä päivää. Olla äitiyslomalla yhtäaikaa. <3 Mutta kyllä me ehditään nähdä sitten syksylläkin, vaikka ei varmastikaan ihan niin usein. Ei siitä kannata ottaa kuitenkaan paineita, puhelimet toimii ja voidaan edelleen kylätellä esim. viikonloppuisin. 

Minä suunnittelen, että syksyllä alettaisiin käydä lapsen kanssa jossain kerhossa, esim. perhekahvilassa, muskarissa tms. jossa voitaisiin touhuta toisten lasten kanssa ja kuluttaa aikaa. Varsinkin muskari kiinnostaa, jos vaikka saisin sieltä itsellenikin vinkkejä varhaiskasvatuksen musisointeihin.