Ihan pakko todeta alkuun kliseisesti että poks poks. :)
Viikko meni taas huippunopeasti, en oikein edes tajua mihin se vilahti. Ja samalla pyörähti 32. raskausviikko käyntiin. Tosin viikonloppukin meni nopeasti, että ei sikäli mitään hurraamista. Mutta pienet fiilistelyt toki huomisesta ves-päivästä! Niille jotka ei tiedä, niin ves on palkallinen vapaapäivä, joita mulle kertyy ammattini ansiosta vuodessa 5 kpl tavallisen vuosiloman lisäksi.
Aamu alkoi jotenkin synkästi. Eilisillan olin yksin kotona kun mies oli kavereidensa kanssa jääkiekkopelissä ja saunomassa, ja jaksoinkin ihmeellisesti valvoa puoliyöhön! Ehkä sen takia tämä aamu lähti hitaasti käyntiin. Ei huvittanut tehdä mitään järkevää vaan heiluin netissä googlaillen synnytys- ja vauvajuttuja, taas kerran. Aurinkokaan ei aamusta paistanut. Nyt kun on ollu niin ihania aurinkoaamuja, niin heti pettyy kun onkin pilvistä. Heh.
Miehen herättyä tehtiin aamupalaa ja mies lohdutti mun kenkkua aamufiilistä siivoamalla parveketta heti aamusta ja lähtemällä vauvamessuille minun seuraksi. Aamulla olin jo päättänyt, että en mene messuille ollenkaan, kun jotenkin oli sellainen olo, että tuskin siellä mitään ihmeellistä uutta on. Päätettiin kuitenkin mennä, kun mies halusi lähteä muutenkin lounaalle kaupunkiin.
Messut oli tosi pienet. Vaikka olin odottanutkin pieniä messuja, ne oli vielä pienemmät kuin kuvittelin. Joitain lastenvaatemyyjiä ja muutama arvonta. Vaatteet toki oli ihania ja jos en olis hypistellyt eilen meidän vauvanvaatteita, olisin varmasti ostanut jotain uutta värikästä. Yksi vakuutusfirma, liikuntakeskus, korumyyjä ja kosmetiikkamyyjä. Yksi valokuvaaja, seurakunnan piste, neuvolan piste ja lelumyyjä. Joitain muita myös. Lapsille oli tarjolla pientä touhua mm. hauskannäköinen pyöräilyrata ja lapsiparkki. Yhdellä pisteellä kerrottiin toiminnallisesta Vauvantai-synnytysvalmennuksesta, josta kiinnostuin. Mutta kyllä minä ainakin keksisin vaikka kuinka monta yritystä/kauppaa/virkistyspaikkaa tältä alueelta, jotka olisi voineet aivan hyvin tulla noille messuille myymään ja mainostamaan itseään. Olisi ollut mukava kuulla laajemmin esim. vauvaliikuntamahdollisuuksista ja perhepuistojen ja perhekerhojen toiminnasta. Ainakin minä olisin myös ihan mielelläni hypistellyt hoitolaukkuja, koruja, eri vaatevalmistajien vaatteita, leluja, lastenkirjoja ja kaikkea muutakin vauvoihin, lapsiin, äiteihin ja perheisiin liittyvää. Onneksi en kuitenkaan odottanut kovin suuria, niin en sitten pudonnutkaan korkealta. :)
Iltapäivä meni myöhäisellä lounaalla, päiväunilla ja miehen kanssa lorviessa Breaking Badiä katsellen. Mukava päivä siis kokonaisuudessaan.
Tänään muuten opin, että rv 34 taitaa olla se rajapyykki, että jos vauva alkaa syntyä niin sitä ei suuremmin estellä. Oonkohan käsittänyt oikein? Siihen on enää kolme viikkoa. Hui. :) Töitä on jäljellä 16 työpäivää. Ihan pian voin jo alkaa tyhjätä työhyllyjäni ja tuoda kotiin kirjoja ja tarvikkeita, joita oon työpaikalle vienyt.
Vauva on ollut tänään rauhallisempi. Pientä möyrimistä on ollut ja pari mojovaa mottausta, kun äiti on tökkinyt ensin. Heh. Huomaan kyllä seuraavani vauvan liikkeitä päivittäin. Toisaalta en edes tunne kaikkia liikkeitä. Lähiaikoina oon liikkeiden tunnustelemista enemmän tykännyt katsella kun vauva liikuttaa mun mahaa. Siitä oonkin huomannut, että vaikka mahan tuntoaisti ei suuremmin noteeraa liikettä, se voi näkyä tosi selvästi iholla.
Huomenna on taas neuvola. Kiva saada sf-mitta, vaikka neukkutäti mittaakin yleensä eri tavalla kuin neuvolalääkäri mittasi viimeksi. Jännittää myös mitä mulle sanotaan painosta ja mitä paino ylipäätään on neuvolan vaa´alla. Oon käynyt siis mielenkiinnosta kotipuntarilla joka sunnuntai. Useimmiten paino junnaa samassa pari viikkoa kunnes pompsahtaa selvästi ylöspäin. Tänään oli taas tapahtunut pompsahdus. Kyllä se aina vähän sielua riipii, mutta ei onneks liikaa. Ei mua kauheasti tuo painon kertyminen huoleta, varsinkin kun tiedän kehoni taipumuksen kerätä helposti useita kiloja ihan vain nestettäkin, mm. hiilaripitoisella ruokavaliolla. Mutta ei sitä toki ihan valaskaan haluaisi olla synnytyksessä. Tässä on kuitenkin vielä pari kuukautta aikaa ja vauvakin vielä kovasti kasvaa, että painoa varmasti tulee jatkossakin. Siksi ehkä vähän mietityttää.
Herkuttelen usein mutta pienillä annoksilla. Syön perusruokaa ja kaksi lämmintä ateriaa päivässä. Ruokamäärät on mielestäni sopivat. Aamupala, välipala ja iltapala kuuluvat asiaan. Paljon hedelmiä ja rasvattomia maitotuotteita. Useimmin öljyä pannulla ja joskus margariinia leivällä, juustoa leivän päällä jos sattuu olemaan, aina ei ole. Toisaalta on myös tosi helppo syödä liikaa, ja kaikkeen tottuu. Että eihän se koskaan haittaa vähän tarkastella että mitä sinne suuhun oikeasti menee. Stressiä en kuitenkaan ole halunnut syömisestä ottaa. Kunhan pysyy suht järkevänä.
Liikunnan suhteen oon ehkä vähän turhan säikky. Pelästyn heti jos mahaa vähän kiristää tai lonkkaniveleen/selkään tuikkaisee kävellessä. Tottakai pitää kuunnella itseään ja ottaa rauhallisesti, mutta ehkä jopa vähän ylireagoin. Toisaalta oon ollut työpäivien jälkeen usein myös tosi väsynyt fyysisesti, että ei ole tullut mieleenkään lähteä edes kävelylle. Ja toisina päivinä on vain laiskottanut. :)
No mutta. Painonnousu on normaalia ja tarpeellistakin raskaudessa (ellei ole jo kovin ylipainoinen ennen raskautta), ja kaikki paino mitä tulee, saadaan kyllä myös lähtemään ajallaan. Nyt on tärkeämpääkin miettimistä, esim. se miten ihanaa on saada oma vauva ja olla näin onnellinen.
Hyvää yötä ja mukavaa alkuviikkoa! Luultavasti palailen jo melko piankin kertoilemaan neuvolakuulumisia. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti