keskiviikko 19. maaliskuuta 2014

Vauvan potkuja ja painopohdintoja, rv 29+3

Oon aivan unohtanu mainita siitä limatulppa-asiasta, jota viime viikolla pohdin. Kävin siis pissatestissä ja se oli puhdas. Hyvä. Mitään uudenlaisia vuotoja ei ole tullut, joten viikon takainen vaaleanpunainen oli varmaan jotain harmitonta. En ole huolehtinut asiaa enää yhtään, kun ei ole tullut mitään muitakaan epäilyttäviä oireita/kipuja.

Viime yö oli sikäli omituinen, että heräsin pissalle vain kerran, ja sekin oli jo yhdeltä. Oli hassua herätä aamulla ja huomata, että olin nukkunut keskeytyksettä. Muuten oon kyllä pissalla saanut rampata aika usein. Automatkoilla alkaa helposti tuntua, että pissat lirahtaa ihan kohta housuun, vaikka ainakin tähän mennessä oon siltä välttynyt. :) Esim. erään kerran kun bussilla matkasin pienen matkan ystävän luo, niin ajattelin mielessäni, että "paina hyvä kuljettaja nyt sitä kaasua, että päästään äkkiä perille". Vaikka olin käynyt pissalla juuri puolisen tuntia sitten ja bussimatka lyhyt. Hih. Ehkäpä tuo maha alkaa taas jotenkin painaa rakkoa tai tila käy ahtaaksi.

Vauva on tänään antanut kovempia potkuja kuin ennen. Vahvistunut varmaan. <3 Iltapäivällä kun makoilin sohvalla ja mies piti kättä mun ylävatsalla, tuntui kuin mies olisi sormilla kouraissut lujasti mun vatsaa. Vaikka mies ei tekis tietenkään mitään sellaista, oli pakko kysyä, että oliko se todellakin vauva?! Ja vauvahan se siellä, luultavasti jaloillaan potki. Tänään on tullut paljon potkuja nimenomaan tuonne ylävatsaan, joka on aiemmin ollut aika rauhaisaa aluetta.

Oonkin miettinyt, että minkä kokoinen ja painoinen meidän vauva mahtaa olla nyt. Neuvolalääkärihän vauvan painoa viimeksi arvioi rv 26+4, jolloin tulokseksi saatiin jo 1042g. Ja jos ei mitään erikoista ilmaannu, niin uutta painoarviota ei käsittääkseni tehdä. Olin kyllä tyytyväinen silloin, että kilo ylitettiin, ja nythän on tietenkin uutta painoa tullut joka päivä sen jälkeen. Välillä mielessä on käynyt, että mitä jos vauvasta tulee liian iso, kun tuo sf-mittakin tuntui aika isolta silloin (rv 26+4 ja sf oli silloin 27). Terkkari sanoi joskus, että vauvan äidin oma syntymäpaino voi ennustaa jollain tavalla myös vauvan syntymäpainoa. Itse oon syntynyt ehkä noin 3,5 kiloisena, eli ihan keskimääräisen kokoisena. Olen esimerkiks miettinyt, että vaikuttaako vauvan isän aikuispituus vauvan kasvuun jo tässä vaiheessa. Mies kun on tosi pitkä. No parin viikon päästä on taas jo neuvola, niin kattellaan, miten tuo sf-mitta etenee. Vaikka eihän toki tuo sf ole mikään tarkka mittaus, ja kun lapsiveden määrä, mittaustapa ja vauvan asentokin vaikuttanee.. No katsellaan.

Kaikki stressaaminenkin on helpottanut jotenkin yhtäkkiä. Ehkä oon tajunnut jotain olennaista. Oli miten oli, tunnelma on ollut paljon leppoisampi kuin ennen, ja oon osannut olla itse rennompi ja rauhallisempi. Se on tehnyt tosi onnelliseksi. Ja mies on myös ollu aivan ihana. Ollaan yhdessä huolehdittu tiskeistä ja pyykeistä ja ihasteltu vauvan tavaroita.

Nyt iltapalaa. Loppuviikko mukavasti aamuvuoroa töissä, uu-jeah.


1 kommentti:

  1. Mä pelkäsin esikoisen kohdalla koko raskauden ajan, että siitä tulee ihan kamalan iso. Itse olen ollut jokusta grammaa vaille 4kg ja mies 4200g. Minä oon rapiat 167cm pitkä ja mies 186cm. Esikoinen oli kuitenkin mun mittapuulla ihan normaali syntyessään. 3900g ja 52,5cm. Olihan tuo aika pitkä ja on sitä yhä... tuskin kovin lyhkäseksi jääkään, kun ollaan itekin kuitenkin pitkähköjä.

    VastaaPoista