Hihhih lueskelin vanhoja tekstejä esikoisen vauva-ajoilta etsien muistiinpanoja hänen unirytmeistään kolmen-neljän kuukauden iässä. Oli kiva lueskella rennosti kirjoitettuja ja sekalaisia juttuja meidän elämästä silloin.
Poika on 3,5 kk ja on selvästi "herännyt" maailman menoon. On kovin kiinnostunut kaikesta mitä ympärillä tapahtuu. Olin jo unohtanut, millaista tämä tässä vaiheessa on. Syötölläkin usein kääntää päänsä pois tissiltä tai katsoo jatkuvasti minua nauraen. Ei malta syödä. Välillä keskipäivän päikkäritkin on vain 10 minuuttiset, kun havahtuu unesta sängyssä eikä nukahda uudelleen. Aamupäivisin siis nukutan yleensä vaunuihin ja esikoisen nukkuessa yläkerrassa me muutkin mennään sinne pötköttämään. Uni on välillä tosi herkkää, vaikka periaatteessa luulisi olevan väsynyt, kun edellisestä heräämisestä on kolmekin tuntia.
Aiemmin heräili öisin jo 2-3 kertaa eli tosi harvoin minun mielestä! Ottaen huomioon että meni nukkumaan joskus 21 aikaan. Nyt on muutamana yönä herännyt parin tunnin välein kitisemään. Toki myös mun sekalainen ruokavalio nyt lomien aikaan on saattanut aiheuttaa vähän mahanpuruja, varsinkin tässä väliviikolla. Ystävän kanssa todettiinkin, että ehkäpä ne kuuluisat 3-4 kk:n yöhulinatkin alkavat näyttäytyä meillä. Tai sitten maha vain vaivaa. Itsekin oon ollut selvästi väsyneempi nyt. Toisaalta oon myös rentoutunut muutto- ja siivoushärdellin jälkeen, ja rentoutuminenkin joskus tuo piilevän väsymyksen näkyväksi.
Poika nukkuu öisin minun vieressä, meidän sängyssä, sivuvaunun puolella. Nyt on parina yönä vallannut minun koko sängynpuoliskon ja miehen kanssa on vedetty raajamme tiukasti pakettiin, jotta on mahduttu samaan sänkyyn. :D Pari kertaa viimekin yönä siirsin poikaa lähemmäs sivuvaunua, mutta sieltä oli hivuttautunut unissaan lähemmäs meitä. En tiedä, miksi en ole laittanut poikaa suoraan oman sänkynsä puolelle. Ehkä siksikin, että hän on tottunut nukkumaan minun paksun peittoni alla ja yhtenä yönä tulkitsin niin, että hän ei viihtynyt sängyssään oman peittonsa lämmössä (kun kokeilin). Heh olen minäkin kun kerran kokeilen ja heti luovutan, jep jep.
Mielessä on ollut, että pitäisikö yrittää opettaa poikaa omaan sänkyynsä nukkumaan. Ja nukahtamaan ilman tissiä iltaisin. Toisaalta ajattelen, että miksi muuttaisin toimivaa systeemiä. Vaan ehkä toivoisin kuitenkin, että hän nukkuisi omassa sängyssään. Saataisiin miehen kanssa enemmän tilaa. Sivuvaunuun häntä on vähän hankala syöttää. Mulla on varmaan jotenkin kummallinen syöttöasento muutenkin. Vähän niin kuin kirjoitusasentokin. Kirjoitan paperi ihan vinossa ja ranne koukussa, ja joku ystävä mulle siitä aina nauraakin. Mutta siis pelkään sitä "perinteistä", että nukuttamalla tissille nyt, joudun myöhemmin vierottamaan hänet siitä tavasta ja että se on sitten vaikeaa. Esikoinen oli suunnilleen tämänikäinen, kun hän alkoi nukkua öisin tosi huonosti ja roikkui rinnalla pitkiä aikoja iltaisin. Ja heräili usein. Se väsytti minut ihan. Näin ne edelliset kokemukset aina vähän vaikuttaa ja varjostaa mieltä.
Pojalla on kyllä alusta alkaen ollut jotenkin hyvä unirytmi. Tarkoitan, että aika pian hän alkoi nukkua öisin pidempiä unia kuin päivällä. Samoin aamupäivän unille on ollut helppo laittaa, kun on ollut selkeästi väsynyt ja nukahtanutkin yleensä silloin nopeasti ja vaivatta. Iltapäivät on edelleen tosi vaihtelevia. Nyt on alettu laittaa yöunille siinä 19 jälkeen. En tiedä mikä olisi järkevä aika, kun monien vauvat menevät nukkumaan vasta iltamyöhään. Ajattelen, että niin kauan kuin vauva ei ala heräämään virkeänä aamuyöstä, niin aikainen nukkumaanmeno on ihan jees. Iltapäivän päikkäriaikaan on alettu myös kiinnittää vähän huomiota. Kovin myöhään ei enää nukuteta unille vaan vähän katsotaan, että jaksaisiko valvoa yöunille asti. 2-3 päikkärit nukkuu.
Päikkärinukutukset on vaikeita sisätiloissa, jos esikoinen metelöi. Hän ei osaa vielä oikein kuiskia tai ei ymmärrä, että hänen pitäisi muuttaa toimintaansa vauvan unien takia. Tai ei vain halua. Ja minun nukuttaessa pienempää, haluaa yleensä juuri silloin huomiota. Näinhän se menee. Arkena suosin varmasti vauvalle vaunu-unia. Nyt miehen joululomalla on ollut helppo ja ihana hoitaa lapsia yhdessä.
Tuntuu, että nyt kolmekuisena vauva on alkanut kovasti oppia asioita ja rutiineja. On tottunut olemaan hoitopöydällä ja sitterissä, sohvalla sekä siskon vauhdikkaiden touhujen keskellä. On tottunut nukkumaan minun vieressä ja rauhoittumaan imetysliivin napsahdukseen. Tottuisi varmasti nyt mihin vaan.
Vähän huono omatunto, kun kylvetetään vauvaa niin harvoin. Illat vaan menevät niin nopeasti, että aina tuntuu olevan huono hetki. Vaikka eihän se kylvetys edes veisi kauaa aikaa. Jospa taas tänään.
Aika menee muutenkin kamalan nopeasti. Olen ollut vähän haikea jo nyt vauvan kasvamisesta. Hän on kohta jo 4 kk!! Mihin nämä kuukaudetkin kuluvat! Mä niin tykkään tästä vauva-arjesta, kun tämä on ollut helpompaa kuin viimeksi. Vauva on niin suloinen ja söpö ja viaton. Ei raavi tahallaan eikä kiukuttele turhia, niin kuin ystävän kanssa naurettiin pieniä leikki-ikäisiä katsellessamme. <3
Mies kävi pelaamassa tänään minifiguureillaan (ts. pikku-ukoillaan) kaverinsa kanssa. Olin tosi iloinen, kun hän yllätyksekseni pääsikin kotiin paljon aiemmin kuin olin luullut. Auttoi lasten nukuttamisessa. Oli ihanaa. Nyt vauva juttelee joulukuuselle hämärässä olohuoneessa. Mies ja esikoinen nukkuvat vielä hetken yläkerrassa.
Minun ystävä kävi tänään kylässä lapsensa kanssa ja oli mukavaa ja rentoa. Satulintu nautti kaverin seurasta ja otti tältä mallia. Tää väliviikko on mennyt hurjan nopeasti. Ensimmäisen kerran ikinä oon nauttinut tänä jouluna myös Joulupäivästä ja Tapaninpäivästä, kun yleensä ne on tuntuneet vähän turhilta ja tylsiltä. Nyt on ollut rauhallinen ja nautiskeleva fiilis koko joulun. Punaviinitilkankin maistoin pitkästä aikaa yhtenä iltana, kun lapset oli menneet nukkumaan.
Käytiin toissapäivänä mattokaupassa ja otettiin muutama matto kokeiluun. Eilen palautettiin huonot ja maksettiin ne jotka pidettiin: vaalea villamatto olohuoneeseen ja vaalea raitamatto Satulinnun huoneeseen. Ihanaa kun sain uuden hienon maton olkkariin!! <3 Haaveilen vielä vaaleasta matosta yläkerran aulaan, mutta saa nähdä tuleeko ostettua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti