Päivät kuluvat nopeasti. Joinain päivinä en ehdi laittaa muuttotavaroita ollenkaan ja toisinaan hommat tuntuvat edistyvän nopeastikin. Onhan tää kuitenkin aikamoinen rutistus muuttaa kahden pienen lapsen kanssa! Arjen pyörittäminen jo vie kaiken ajan ja energian.
Minun vanhemmat kävi viikonloppuna kylässä ja heidän lähtiessä teki mieli sanoa, että "älkää lähtekö vielä". Sellainen vasta aikuistuneen nuoren koti-ikävä iski päälle. Siis sellainen kuin olisi vasta juuri muuttanut omilleen ja olisi vähän orpo olo ilman vanhempia. Hassua.
Ystävätkin on käyneet leikittämässä esikoista ja pitämässä meille seuraa. Tarkoitus on ollut silloin laitella tavaroita ym mutta suurin ilo on varmaan kuitenkin ollut seura. Omien rakkaiden läsnäolo tässä kaikessa myllerryksessä. Miestäkin kun näen niin harvoin ja vähän, työkiireiden ja muiden takia.
Onnellinen olo kaikista mun ihmisistä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti