Koko vuosi on eletty joulua ajatellen. "Sitten jouluna ollaan uudessa kodissa". "Sitten jouluna saadaan levätä". "Sitten jouluna helpottaa". Ja on se ollutkin niin. Tässä yhtenä päivänä katselin tätä kotia ja muistelin, kuinka ostin nämä verhotkin jo aikaa sitten, joskus ehkä keväällä. Niistä ajoista on ollut pitkä matka tähän. Uuden kodin laittaminen ja remontti kaikkinensa on ollut todella suuri projekti.
Meillä on ollut ihan hullu vuosi. Se aloitettiin raskaustestiä ihmetellen sekä Thaimaassa anopin ja puolitoistavuotiaan neidin kanssa seikkaillen. Tuntuu että siitä on kamalan kauan. Ihmettelen, miten ollaan saatu kaikki tehtyä. Esikoisen synttäritkin juhlittiin ja askartelin sinne kakkukoristetta monia tunteja. Ravattiin keittiökaupoilla ja tehtiin varmasti satoja remonttivalintoja. Käytiin neuvolassa ja tehtiin vihdoin asuntokaupat. Synnytin kuopuksen ja hoidettiin vastasyntynyttä vauvaa. Samaan aikaan puserrettiin remonttia valmiiksi ja lopulta muutettiin lasten kanssa, jotka olivat iältään 2,5 v. ja 3 kk. Monia isoja asioita. Ihan hullua.
Nyt huokaisen koko vuoden edestä. Haluaisin ajatella, että huokaisen viimeisen kerran niiden asioiden vuoksi, jotka on ärsyttäneet sekä olleet raskaita ja uuvuttavia tänä vuonna. Asioiden, jotka on saaneet minut kiukkuiseksi ja epävarmaksi. Huokaisen koko vuoden asiat ulos itsestäni ja jätän ne vähitellen taakse. Katson eteenpäin ja rakennan meille uutta elämää. Tai uudelta se ainakin tuntuu, kun tämä vuosi on ollut niin tuttuja rutiineja ja rytmejä sekoittava. Meidän täytyy rakentaa arki uudelleen.
Tänä vuonna olen jännittänyt ja murehtinut paljon. Niin paljon, että olen kokenut huonoa omatuntoa kuopuksen kasvettua stressaavassa kehossani. Olen ollut kestokiukkuinen, kestoäksyilevä ja kestoväsynyt. Raskaus on koetellut kehokuvaani ja saanut minut epävarmaksi ulkonäöstäni. Se on nostanut esiin itsetuntoni haurauden. On ollut myös onnellista ja kutkuttavaa. Olen odottanut kaikenlaista mukavaa ja suunnitellut uutta kotia innokkaasti. En haluaisi elää tätä vuotta kuitenkaan uudelleen.
Tunnen silti saaneeni suuren palkkion tästä kaikesta. Älyttömän kauniin ja suloisen pienen pojan, joka nauraa ja kiekuu minulle onnellisena. Taitavan ja maailman rakkaimman pienen tytön, joka ilostuttaa minua joka päivä. Kauniin kodin, jota en meinaa uskoa omakseni. Miehen, joka on tehnyt kaikkensa meidän hyväksi ja kestänyt tämän kaiken minun kanssa.
Tämä joulu on jonkinlainen käännekohta. Koko vuosi on tultu tätä kohti. Ja tästä lähdetään uusiin seikkailuihin. Yksi vaihe elämässä ohitettu ja nyt olen täällä, näiden rakkaiden ihmisten kanssa, uudenlaista arkea etsimässä.
Kirjoitin äsken arjen rakentamisesta uudelleen. Se pitää paikkansa: meidän arki on ollut todella sekavaa nyt. Ja toki syystäkin, onhan perhe kasvanut yhdellä jäsenellä. Ja ollut kaikkea hässäkkää. Muutenkin arki on ollut epämääräistä koko kesän ja syksyn. En ole raskausmahan kanssa jaksanut ulkoilla esikoisen kanssa eikä mies ole ehtinyt remonttikiireiltään olla meidän luona. Lasten unirytmit, ruokavaliot, päiväohjelmat ja muut on olleet aika sekalaisia. Nukkumaanmenoajat on lipsuneet meillä kaikilla ja liikunta jäänyt. Olen hoitanut lapsia paljon yksin. Omat harrastukset ovat olleet lähinnä haavekuvia ja jaksaminen on ollut koetuksella jatkuvasti kaiken suhteen. Ei ole ollut aikaa ajatella tärkeitä asioita, esim. esikoisen uhmaikää, vauvan kehitystä, omia elintapoja, parisuhdetta.
Nyt kun vihdoin ollaan täällä ja kaikki on suht valmista, voidaan keskittyä paremmin taas perheeseen ja arkeen. Haluan panostaa siihen, että meidän kaikki perheenjäsenet voivat hyvin. Että kaikilla on mukavaa tekemistä ja riittävästi lepoa. Että kaikki syövät terveellisempää ruokaa ja liikkuvat enemmän. Että meidän kodissa olisi lämmin ilmapiiri ja kaikilla perheenjäsenillä hyvä ja onnellinen olo.
Tuntuu hyvältä. Paremmalta kuin pitkään aikaan. Se on aika erikoinenkin tunne. Kun pitkä projekti valmistuu eikä olekaan enää tekemistä siihen liittyen. Kun ei tarvitse enää kiirehtiä tai murehtia. Kun voi vain nauttia aikaansaannoksista ja ajatella vaihteeksi jotain aivan muuta.
Minulle toivotettiin terveellistä ja kiinnostavaa ensi vuotta. <3 Se kuulostaa oikein hyvältä. Ilolla ja mielenkiinnolla lähden ottamaan selvää, mitä se voisi minun kohdallani tarkoittaa. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti