torstai 22. joulukuuta 2016

Iltaisin ja öisin

Vihdoin lapset nukkuu. Kello on vähän vaille 21.

Pienempi meni jouhevasti iltatoimiensa ja tissimaidon jälkeen. Syötin pitkästä aikaa unimaidon hänen ollessaan oikealla kyljellä. Yleensä syötän toisin päin. Vähän huono juttu tietysti, kun oon jumittanut syöttämään aina vain toiselta puolen. Se on ollut itselle helpompaa. Huono omatunto ja pelko ollut siitä, että vauvan pää muotoutuisi sen takia toispuoleiseksi. Vaikka niin ei olekaan käynyt. Päikkäreille nukutan vaunuihin sitten toiselle kyljelleen. Oon nyt skarpannut ja alkanut syöttää enemmän myös toiselta puolelta. 

Vähän pähkäilyä imetys vaatii edelleen, kun toisen nännin iho aukeaa yhä kipeästi (huono imuote, herkkä kakomisrefleksi, mahdollisesti joku muu seikka) eikä vauvakaan siitä oikein tykkää syödä. Jos tuo rinta on täynnä ja pinkeä, vauva saa syötyä siitä paremmin.

Isomman lapsen kanssa saadaan usein vähän taistella nukkumaan mentäessä. Hänkin selvästi tykkää rutiineista, mutta nukkumaan jääminen on silti hankalaa. Usein keksii itselleen pissahädän, pipin tai jonkun hädän noustakseen ylös sängystä. Tulee sanomaan ovelle, että "minulla on joku hätä". Voi pientä. "Joku hätä" tarkoittanee ikävää, kurjuutta tai yksinäisyyttä. On silti yritetty pitäytyä siinä, että ei silitetä häntä uneen. Nukkumaan mentäessä kyllä silitellään kovasti ja pussaillaan ja halitaan ja jutellaan iloisia, mutta sitten jätetään yksin nukahtamaan ovi raollaan. Viime päivinä on ollut jokseenkin itkuinen tyttö. Toisaalta on ollut vielä vähän kipeäkin, räkäisyys on kestänyt pitkään. Ja jouluhulinat varmaan näkyy hänessäkin. On nähnyt painajaisiakin. Viime yönä kuulin, kun itki hetken ja sanoi: "ei, ei, ei". Onhan hänellä ollut paljon muutoksia elämässä, että ei ihmekään jos on herkkänä.

Mua väsyttää aina iltaisin. Valvon yleensä liian myöhään. Yhteen aikaan menin aina ihan uupuneena nukkumaan jo 20.30 tai viimeistään 21. Nyt oon valvonu usein 23 tai yli, eikä päikkäreistä ole nykyään enää tietoakaan. Lapset ei useinkaan nuku päivisin samaan aikaan ja vaikka nukkuisi, minä en osaa rauhoittua uneen asti. Käyn ehkä vähän ylikierroksilla. Tai en tiedä.

Kävin syöttämässä unista vauvaa uudelleen.

Mies nukahtaa yleensä nopeasti sänkyyn tultuaan. Minä menen yleensä ensin ja mies tulee parin tunnin päästä perässä. Harmittaa kun mennään niin harvoin nukkumaan yhtä aikaa. Ennen mentiin aina yhdessä. Se oli sitä yhteistä aikaa ja tosi tärkeää mulle. Olen siitä miehelle monesti sanonut, mutta miehelle on tärkeä saada iltaisin omaa aikaa. Onhan se niinkin, mutta toki joskus voisi tulla minun kanssa. Varsinkin kun en kovin aikaisin mene minäkään nykyisin.

Yöllä syötän vieressä nukkuvaa vauvaa sujuvasti ja toisinaan tökin unisen äkäise miestä, joka kuorsaa. En pääse itse takaisin uneen, jos mies pitää ääntä. Vauvan syötkäännän vauvalle selän. Siten saan itse "omaa tilaa ja unirauhaa". Hän heräilee muutaman tunnin välein. Tai ei varsinaisesti herää, jos laitan tissin heti suuhun. Syö yleensä nopeasti. Joskus havahtuu valveille aamuyöstä, jos on edellisenä päivänä nukkunut pitkät päikkärit. Silloin käännän hänelle selän, vaikka olisi hereilläkin. Joskus harvoin vaihdan vaipan. Etenkin jos vauva pyörii ja ähisee ja vaippa on selvästi täynnä.

En ole kovinkaan paljon miettinyt vauvan unirytmejä. Kaipa niitä voisi nyt alkaa pistää merkille, kun vauva on yli 3kk. Kuulemma tässä iässä on mahdollista alkaa vaikuttaa vauvan unitapoihin. Lähinnä päiväunia mietin. Vauva nukkuu parhaiten vaunuissa. Mutta minä en kyllä jaksa vaunutella kahdesti päivässä paria tuntia kerrallaan. Aamupäivisin se onnistuu. Iltapäivisin nukutan usein sänkyyn. Silloin unet on lyhyempiä, jos en pysty rauhassa tissittämään uudelleen uneen. Esikoisen ollessa kotona se ei onnistu yleensä. Ellei Pikku Kakkonen hoida häntä hyvin. ;) 

Ei mitään suurempia ongelmia nukkumisten kanssa. Silti haaveilen vielä säännöllisemmistä vauvan rytmeis. Välillä nukkuu päikkäreitä 15 min ja välillä 3 tuntia. Ympäristön meteli ja muut olosuhteet vaikuttavat unen pituuteen niin kovasti. Vaunuihin nukahtaa hyvin, mutta sielläkin uni yleensä katkeaa jos vauhti pysähtyy. 

Yöt menee kyllä aika mukavasti. Kop kop puuta. Poikkeuksiakin on. Esikoinen heräilee yleensä kerran yössä, mutta mies käy hoitamassa hänet takaisin sänkyyn. Yleensä käyvät pissalla ja jättävät yövaipan pois. Joskus aamuyöllä.

Aamu alkaa 7.30-9 välillä. Nyt parina päivänä on ihmeellisesti saatu nukkua ysiin asti. On ollut erikoista herätä kun ulkona on alkanut tulla jo valoisaa.

2 kommenttia:

  1. Meidän esikoisen nukahtaminen vaikeutui aika paljon vauvan syntymän myötä. Ollaan yritetty vaikka mitä, äänikirjaa, musiikkia, vieressä istumista... välillä menee helposti ja välillä nukahtaminen on kahden tunnin projekti. Nyt pari yötä ollaan oltu mummolassa ja siellä on mennyt paremmin taas. Luulen että vauvan syntymä on stressannut. Yhtenä päivänä esikoinen kuuli kun lauloin vauvalle unilauluaja alkoi itkemään :( Vauva onneksi nukahtaa hyvin ja helposti, ja mulle jää aikaa keskittyä esikoiseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Varmasti vauvan syntymä voi vaikuttaa nukahtamisiinkin. Jopa ihmettelisin, jos mitään reaktiota ei isommalle lapselle tulisi.. Uni ja nukkumaan menemisen tilanne on kyllä semmoinen herkkä tilanne, että siinä varmaan aika useinkin näkyy sisarusten syntymä. Kiva että teidän vauva kuitenkin nukahtaa helposti! Se auttaa paljon. :)

      Poista