Ultrassa, rv 39+0

Tänään oli odotettu kontrollikäynti poliklinikalla vauvan tarjontaan ja kokoon liittyen. Täytyy nyt sanoa, että on se vaan jotenkin karua, miten yksikin asiakaspalvelussa toimiva ihminen voi aikaansaada asiakkaalle niin hyvän mielen, kun taas toinen työntekijä voi aiheuttaa huomattavasti enemmän epävarmuutta tai pelkoa. Yksittäisellä ihmisellä ja hänen toiminnallaan on siis paljon merkitystä. Meillä oli siis tällä kertaa tosi kiva käynti! Saatiin asiallista tietoa ja empaattista hyväksyntää. Meitä ei painostettu mihinkään eikä mitään synnytystapaa korostettu toista parempana. Oli tunne, että me saadaan oikeasti itse päättää tämä asia.

Vauvan sydänkäyrät olivat hyvät ja minun verenpaine myös. Tein pissatestin omatoimisesti ja sekin oli puhdas. Kätilöllä oli tuoretta kokemusta osastotyöstä ja oli tosi hedelmällistä keskustella hänen kanssaan perätilasynnytyksistä ja sektioista. Lääkärinä oli meidän ikäinen nainen, mukava hänkin. Lääkäri ultrasi vauvan ja sai kokoarvioksi 3,5 kg. <3 Veikkasi myös, että vauvan molemmat jalat olisivat nyt koukussa vartalon vierellä. Itse näin ruudulta mm. pienten käsien liikettä, mikä sykähdytti. Vauva oli kuulemma virkeä, vaikka itse en tuntenut liikkeitä mahalla. Vauvan pää on aivan kylkiluideni alla. Ahtaalta näytti hänen paikkansa. Ei ihme jos henki ei välillä oikein tahdo kulkea mulla.
 
Lääkäri kysyi, haluanko hänen tekevän sisätutkimuksen. Tottakai mua kiinnosti, miltä paikat vaikuttaa. Ihan jo uudelleensynnyttäjänkin näkökulmasta. Kanavaa on vielä, mutta kuulemma pehmentymistä on tapahtunut ja suunnilleen sormelle auki olen. Lääkärikin oli siitä ihan iloisesti yllättynyt. Eihän se oikeasti mitään ennusta synnytysajankohdasta, mutta toki se on kannustavaa.

Oltais varmasti saatu jo nytkin sektioaika, jos oltais sitä napakammin pyydetty.  Yleensä täällä meillä päin elektiiviset sektiot tehdään kuulemma juurikin tässä rv 39-40 tienoilla. Lääkäri kuitenkin tarjosi myös mahdollisuutta tulla vielä uudestaan kontrollikäynnille tasan rv 40+0. Että sitten katsottaisiin vielä kerran tilanne ja meidän fiilis. Tämä kuulosti ihan hyvältä, koska joka tapauksessa oltaisi lähdetty synnyttämään alateitse ennen laskettua aikaa. Enemmänkin meitä on huolettanut lasketun ajan yli menevä aika ja lapsen kasvaminen liian suureksi tuona aikana. Voi olla, että viikon päästä varataan sitten se sektioaika, mutta sitä ennen nyt vain toivotaan kovasti, että homma alkaisi edetä spontaanisti. Sovittuja sektioita tehdään meidän sairaalassa kolmena päivänä viikossa. Ajan saa sitten nopeasti, jos viikon päästä siihen päädytään.

Kyllähän tää aika jahkailulta tuntuu, mutta levollinen mieli on kuitenkin nyt. Hurjalta tuntuu sekin, että ihan oikeasti laskettu aika on jo ensi viikolla. Ensi viikolla meillä voi hyvinkin jo olla vauva. Hän, jonka nimipohdinnat ovat taas käynnissä. Hän joka tekee meistä nelihenkisen perheen. <3

Tällaisilla aatoksilla täällä ollaan. On sellainen olo, että nyt täytyy oikeasti tehdä ne ihan viimeiset valmistelut ym. jos sellaisia vielä on tekemättä. Sairaalakassinkin sain jopa pakattua tänään loppuun asti! Siis sain siirrettyä vaatteet ja kuivaeväät konkreettisesti sinne laukkuun. Hygieniajutut ja neuvolakortti sitten vain lähtiessä mukaan. Jännää! :)