Nyt tuntuu syksyltä. Varmaan vaikuttaa ihan vain syyskuun alkaminen. Oon myös koko kevään ja kesän ajatellut, että "vauva syntyy sitten joskus syksyllä". Nyt kun laskettuun aikaan on alle kaksi viikkoa, niin eiköhän tämä nyt sitten sitä vuodenaikaa ole. Vaikka syyskuut ovatkin usein vielä aika leppoisia ja kesäisiäkin.
Oon aina tykänny alkusyksystä. Myöhäissyksyn loskakeleistä ja viimasta en, mutta näistä aurinkoisista, raikkaista ja rauhoittavista syysilloista kyllä. Alkusyksyyn on liittyny koulujen ja opiskelujen aloittamiset sekä muutenkin arkeen palaaminen. Ja kotona oleminen kaikkien kesämenojen jälkeen. Tykkään arjesta: rutiineista, helppoudesta, selkeydestä. Tykkään niistä silloin kun mukana on sopiva määrä vaihtelua ja kaikenlaisia virkistäviä juttuja, esim. ystävien tapaamisia tai omia kivoja harrastuksia. Tykkään yleensä aina myös uuden kauden alkamisesta. Syksyisin alkaa syyskausi ja uusi lukukausi, tammikuussa alkaa uusi vuosi. Nämä on mulle mieluisia ajankohtia. Voi aloittaa puhtaalta pöydältä ja suunnata uusiin juttuihin. Jättää taakse niitä asioita, joita ei halua enää pitää mukana.
Tänään sytytin tämän syksyn ensimmäisen kynttilän. Leivoin myös sienipiirakkaa ystäville. Leivoin muutakin ja tuntui ihanalta toteuttaa itseään siten. Saatiin myös kotia siivottua tänään. Tavaroita paikoilleen, paperikasoja ojennukseen. Mies hoiti tyttöä käytännössä koko päivän: käytti puistossa ja piti seuraa minun imuroidessa ja leipoessa. Iltapäivällä kävivät papan luona kun minä vietin pitkästä aikaa lapsetonta laatuaikaa naisystävien kanssa. Nyt kelpaa siistissä kodissa syödä herkkujen jämiä. Onnellinen olo.
Mies kertoo omaa iltasatua tytölle, joka kommentoi satua ja ehdottaa siihen henkilöitä ja tapahtumia. Välillä nauravat pierujutuille ja lopulta sadun päähenkilöt päätyvät yleensä uimaan, sirkukseen, leikkipuistoon tai kadonnutta, vihreää autokirjaa etsimään. Ihana isi ja rakas mies.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti