Kotona

Päästiin eilen kotiin. Kyllä oma koti vaan on paras paikka! Vaikka onkin ollut aikamoista säätöä kaikki. Ja tottakai kestääkin oma aikansa, että päästään uusiin rutiineihin kiinni ja opitaan parhaat käytännöt, joilla saadaan arki taas rullaamaan, nelihenkisenä perheenä. <3

Vauva on niin ihana ja suloinen. Ollaan tosi onnellisia ja edelleen ihmeissämme tästä kaikesta.

Pojalla on ollut kova ruokahalu. Osastolla itkin jo kipua kun vauva söi rinnalla moniakin tunteja putkeen ja nännit oli jäätävän arat. Ei siis mitään alkuimujen hellyyttä vaan viiltävää hengityksen salpaavaa kipua. Ehkä sinnittelin liian pitkään ja tilanne pääsi siksi niin pahaksi. Tänään otin käyttöön rintakumit ja tuntuu, että vihdoin elämä voittaa. Ei tartte pelätä enää vauvan syöttämistä eikä olla epätoivoinen. Ei satu niin paljon enää.

Vauva oli myös tyytymätön, vaikka oli pitkään tissillä. Imuote kuitenkin todettiin hyväksi. Ehkä imetystä helpottaa nyt sekin, että maito nousi eilen kunnolla ja vauvalla on mitä syödä. Osastolla annettiin pari-kolme kertaa lisämaitoa. Kätilöillä oli keskenään aika erilaiset suhtautumiset lisämaitoihin ja rintakumeihin ym. Eilisaamun kätilö oli onneksi aivan ihana ja tarjosi kaikki mahdolliset apukeinot kun taas yöhoitajalta oli jotenkin vaikea saada todellista apua.

Nyt eletään päivä kerrallaan tätä pientä uutta rakkautta ihmetellen. Tekisi mieli vain tuijottaa noita tummia silmiä ja silittää kaunista pyöreää päätä. Silittää poskea ja pitkiä jalkoja. Pienenpieni rakas vauva. <3

Tyttö on ottanut vauvan ihan kivasti vastaan. Näyttänyt vauvalle lelujaan ja tuonut vauvatarvikkeita innoissaan. Toki tämä kaikki on varmasti vielä alkuintoakin ja mustasukkaisuus varmaan löytää meillekin jossain vaiheessa.. Mutta se on sen ajan murhe sitten. Nyt iloitaan kaikista hyvistä hetkistä. <3