Kohti uutta

Koko vuosi on eletty joulua ajatellen. "Sitten jouluna ollaan uudessa kodissa". "Sitten jouluna saadaan levätä". "Sitten jouluna helpottaa". Ja on se ollutkin niin. Tässä yhtenä päivänä katselin tätä kotia ja muistelin, kuinka ostin nämä verhotkin jo aikaa sitten, joskus ehkä keväällä. Niistä ajoista on ollut pitkä matka tähän. Uuden kodin laittaminen ja remontti kaikkinensa on ollut todella suuri projekti.

Meillä on ollut ihan hullu vuosi. Se aloitettiin raskaustestiä ihmetellen sekä Thaimaassa anopin ja puolitoistavuotiaan neidin kanssa seikkaillen. Tuntuu että siitä on kamalan kauan. Ihmettelen, miten ollaan saatu kaikki tehtyä. Esikoisen synttäritkin juhlittiin ja askartelin sinne kakkukoristetta monia tunteja. Ravattiin keittiökaupoilla ja tehtiin varmasti satoja remonttivalintoja. Käytiin neuvolassa ja tehtiin vihdoin asuntokaupat. Synnytin kuopuksen ja hoidettiin vastasyntynyttä vauvaa. Samaan aikaan puserrettiin remonttia valmiiksi ja lopulta muutettiin lasten kanssa, jotka olivat iältään 2,5 v. ja 3 kk. Monia isoja asioita. Ihan hullua.

Nyt huokaisen koko vuoden edestä. Haluaisin ajatella, että huokaisen viimeisen kerran niiden asioiden vuoksi, jotka on ärsyttäneet sekä olleet raskaita ja uuvuttavia tänä vuonna. Asioiden, jotka on saaneet minut kiukkuiseksi ja epävarmaksi. Huokaisen koko vuoden asiat ulos itsestäni ja jätän ne vähitellen taakse. Katson eteenpäin ja rakennan meille uutta elämää. Tai uudelta se ainakin tuntuu, kun tämä vuosi on ollut niin tuttuja rutiineja ja rytmejä sekoittava. Meidän täytyy rakentaa arki uudelleen.

Tänä vuonna olen jännittänyt ja murehtinut paljon. Niin paljon, että olen kokenut huonoa omatuntoa kuopuksen kasvettua stressaavassa kehossani. Olen ollut kestokiukkuinen, kestoäksyilevä ja kestoväsynyt. Raskaus on koetellut kehokuvaani ja saanut minut epävarmaksi ulkonäöstäni. Se on nostanut esiin itsetuntoni haurauden. On ollut myös onnellista ja kutkuttavaa. Olen odottanut kaikenlaista mukavaa ja suunnitellut uutta kotia innokkaasti. En haluaisi elää tätä vuotta kuitenkaan uudelleen.

Tunnen silti saaneeni suuren palkkion tästä kaikesta. Älyttömän kauniin ja suloisen pienen pojan, joka nauraa ja kiekuu minulle onnellisena. Taitavan ja maailman rakkaimman pienen tytön, joka ilostuttaa minua joka päivä. Kauniin kodin, jota en meinaa uskoa omakseni. Miehen, joka on tehnyt kaikkensa meidän hyväksi ja kestänyt tämän kaiken minun kanssa.

Tämä joulu on jonkinlainen käännekohta. Koko vuosi on tultu tätä kohti. Ja tästä lähdetään uusiin seikkailuihin. Yksi vaihe elämässä ohitettu ja nyt olen täällä, näiden rakkaiden ihmisten kanssa, uudenlaista arkea etsimässä. 

Kirjoitin äsken arjen rakentamisesta uudelleen. Se pitää paikkansa: meidän arki on ollut todella sekavaa nyt. Ja toki syystäkin, onhan perhe kasvanut yhdellä jäsenellä. Ja ollut kaikkea hässäkkää. Muutenkin arki on ollut epämääräistä koko kesän ja syksyn. En ole raskausmahan kanssa jaksanut ulkoilla esikoisen kanssa eikä mies ole ehtinyt remonttikiireiltään olla meidän luona. Lasten unirytmit, ruokavaliot, päiväohjelmat ja muut on olleet aika sekalaisia. Nukkumaanmenoajat on lipsuneet meillä kaikilla ja liikunta jäänyt. Olen hoitanut lapsia paljon yksin. Omat harrastukset ovat olleet lähinnä haavekuvia ja jaksaminen on ollut koetuksella jatkuvasti kaiken suhteen. Ei ole ollut aikaa ajatella tärkeitä asioita, esim. esikoisen uhmaikää, vauvan kehitystä, omia elintapoja, parisuhdetta.

Nyt kun vihdoin ollaan täällä ja kaikki on suht valmista, voidaan keskittyä paremmin taas perheeseen ja arkeen. Haluan panostaa siihen, että meidän kaikki perheenjäsenet voivat hyvin. Että kaikilla on mukavaa tekemistä ja riittävästi lepoa. Että kaikki syövät terveellisempää ruokaa ja liikkuvat enemmän. Että meidän kodissa olisi lämmin ilmapiiri ja kaikilla perheenjäsenillä hyvä ja onnellinen olo.

Tuntuu hyvältä. Paremmalta kuin pitkään aikaan. Se on aika erikoinenkin tunne. Kun pitkä projekti valmistuu eikä olekaan enää tekemistä siihen liittyen. Kun ei tarvitse enää kiirehtiä tai murehtia. Kun voi vain nauttia aikaansaannoksista ja ajatella vaihteeksi jotain aivan muuta.

Minulle toivotettiin terveellistä ja kiinnostavaa ensi vuotta. <3 Se kuulostaa oikein hyvältä. Ilolla ja mielenkiinnolla lähden ottamaan selvää, mitä se voisi minun kohdallani tarkoittaa. :)

Uudenvuoden viettoa

Meillä oli rauhallinen uusivuosi. Katseltiin raketteja ikkunasta, syötiin hyvin ja herkuteltiin erityisherkuilla, käytiin perheen kesken rauhallisella iltakävelyllä ja nähtiin pari rakettiakin. Tuuli kylmästi. Jäi mieleen kävelyllä, kuinka eräs tuntematon noin 4-vuotias poika oli niin onnessaan pienestä raketista, jonka näki läheltä. Hihkui ja hehkutti, kuinka "ihan Mahtava ja Upea raketti oli". Vaikka meidän aikuisten mielestä se oli se kaikista pienin suihkaus. Meidän lapsi ei pelännyt yhtään, äiti kylläkin. Ihmisten raketinsytytystaidoista ja rakettiampujien iästäkään kun ei koskaan tiedä. Lapsen nukkuessa me aikuiset päästiin vielä saunaan ja tylsän mutta yhdessä koetun leffan pariin. Vuoden vaihtuessa katsottiin vielä ikkunasta ilotulituksia tai tähtipommeja niin kuin lapselle tuli sanottua. Lapsi kylläkin nukkui jo tuolloin sikeää unta.

Nauratti kun oltiin ihan kuin jotkut vanhat pierut, kun kyylättiin yöllä muiden ihmisten raketteja/juhlintaa pimeässä asunnossa ikkunan läpi. Kuin salaa ikkunan ääressä vierekkäin puhumassa muiden ilonpidosta. Minä puhuin siitä, kuinka raketteihin menee ihmisiltä ihan kauheasti rahaa ja että ne kannattaisi ampua suht yhtä aikaa, jotta ne olisivat hienoja. Ihmettelin myös, mikä järki on ampua raketteja klo 23:45. Eikö se hohto mene vähän siitä? Ymmärrän, että lapsiperheet ampuvat aiemmin, mutta että juuri ennen puoltayötä?!

Ollessani lapsi meidän perhe kävi joinain vuosina kylän yhteisessä uudenvuoden tapahtumassa, jossa ammuttiin paljon raketteja, grillattiin ulkotulella makkaraa ja ehkä lapsille oli joskus jopa hiihtokilpailu siinä samassa pikkupalkintoineen. Ainakin luistelemaan siellä pääsi. Se oli aika mukava tapa, järjestää sellainen tapahtuma ja mennä sinne. Sinne tulivat kaikki kyläläiset ja se oli avoin ja ilmainen kaikille muillekin. Kenenkään ei myöskään tarvinnut ampua omia pikkupommeja kotipihasta, kun kylätapahtumassa oli suurempi ilotulitusshow. Lisäksi kotona me varmaan syötiin nakkeja ja perunasalaattia sekä valettiin tinat tuvan takassa, ne muistan. Nuoria kun oltiin, ainakin pikkuveljellä oli joskus ehkä papatteja tms. joita hän posautteli pihassa. Minä tykkäsin tähtisädetikuista. Joskus ajettiin vuoden vaihtuessa keskustaan katsomaan isompia ilotulituksia. Tämä oli silloin kun kylällä ei enää järjestetty yhteistä tapahtumaa.

On hauska miettiä, millaisia tapoja me keksitään uudenvuoden viettoon meidän perheelle. Tinojen valaminen olisi varmaan aika kiva juttu jatkossa. Eikä me kaivata mitään kovin erikoista. Tavallinen ulkoilu, saunailta, herkuttelu ja rakettien katselu varmasti riittävät jatkossakin.

Otin tänään jo ensimmäisiä joulukoristeita pois, punaisia tonttuja. Vähitellen vain. Mieleen tuli laulu: "Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika". Se nykyään aina huvittaa mua koko laulu, kun siinä lauletaan, että "hetken kestää elämä, sekin tylsä ja ikävä". Mikä myönteinen asenne! Heh. Nautin kun on uusi vuosi. Tuntuu hyvältä aloittaa puhtaalta pöydältä. Onnellista ja riemurikasta uutta vuotta kaikille!

2015 oli hyvä vuosi

Vuonna 2015:

- näin paljon minulle tärkeitä ihmisiä
- näin joitain tärkeitä ihmisiä myös liian vähän
- olen käynyt leffateatterissa elokuvissa
- kävimme Tampereella hotellireissulla 7kk-lapsen kanssa
- kuuntelin Jutta Gustafsbergin luentoa
- kävin hieronnassa muutaman kerran ja kampaajalla useammin, jalkahoidossa kerran
- söimme tosi hienossa ravintolassa miehen kanssa kahdestaan sekä järjestimme myös muita kahdenkeskisiä treffihetkiä
- järjestin miehelleni yllätyssynttärit, joihin kutsuin kaikki hänen kaverinsa
- lopetin imetyksen
- lapseni oli iältään noin 7 kk - 1,5 vuotta, ts. olen oppinut paljon kaikesta
- elämä lapsen kanssa oli jo helpompaa ja olin jo vähän itsevarmempi äiti
- kylvin kylpylässä työkavereiden kanssa ja laskin innoissani vesiliukumäkeä
- pidimme kirpputoripöytää kaksi kertaa
- matkustimme Turkin Alanyaan viikoksi, koko matka meni oikein hyvin
- katselimme eläimiä eläintarhassa
- otimme lapsesta hienot 1-vuotiskuvat taitavalla valokuvaajalla sekä lapsemme osallistui mainoskuvauksiin 
- kävin yksin Helsingissä hotellimatkalla, kaksi kertaa
- kävin Helsingissä myös ystävän kanssa kahden yön hotellilomalla
- pankkitäti antoi meille huonon asuntolainatarjouksen
- haaveilimme uudesta kodista ja kävimme katsomassa sitä
- kävimme katsomassa myös omakotitaloa ostoaikeissa, mutta ei se ollutkaan hyvä, onneksi
- poimin itse meidän kaikki mustikat (ja olen ylpeä siitä)
- poimin myös puolukoita ja opin rakastamaan niitä ruoassa
- pakastin oli aivan täynnä syksyllä
- laihduin Superdieetillä 7 kg
- ajeltiin Kuopiossa ystävän luona sekä käytiin kylpylässä. Lapsi rakasti uimista.
- lähennyin anopin kanssa, mutta myös ärsyynnyin suuresti joistain hänen jutuistaan
- olin todella ylpeä eräästä isäni saavuttamasta asiasta
- juhlittiin monien ystävien ja ystävälapsien synttäreitä, ja omiakin juu, minäkin vanhenin
- harrastimme muskaria ja taaperojumppaa lapsen kanssa viikoittain syksyllä
- otin kolmannen tatuointini, mutta koska se oli peitekuva niin tatuointeja minulla on edelleen vain kaksi. Siitä tuli hieno ja olen tyytyväinen.
- käytin personal trainerin palveluja säännöllisesti, syksyllä
- kylvin paljussa parhaiden ystävien kanssa <3
- näytin vihdoin suonikohjujani yksityiselle lääkärille
- opettelin tekemään uusia ruokia sekä uusia leivonnaisia
- varattiin Thaimaan matka alkuvuodelle 2016
- kävin työpaikan pikkujouluissa, mutta en oikein viihtynyt
- ostin hienon huulipunan varmaan ensimmäistä kertaa
- kävin joululaulukonsertissa kirkossa ystävän kanssa

Ja paljon muutakin. Uskomatonta ajatella, että tämän vuoden alussa meidän lapsi oli vasta 7 kk. Niin pieni vauva vielä. Opetteli syömään kiinteitä, istumaan sekä nukkumaan omassa sängyssään ilman äitiä. Melkoinen vuosi kyllä ollut! Vaiherikas, opettavainen, antoisa. Veikkaanpa, että ensi vuodesta tulee vähintään yhtä jännittävä kuin tämä vuosi on ollut.