Käytin vauvan lääkärissä perjantaina yöitkuisuuden vuoksi. Lääkäri oli meidän alueen oma, tuttu nainen. Ihanasti otti tytön huomioon, jutteli hänelle, oli rauhallinen, desinfioi tutkimusvälineet ennen käyttöä ja kaivoi heti ensimmäisenä koiratarrat esiin. Minua vähän jännitti mennä sinne kahdestaan vauvan kanssa kun aiemmissa korvatutkimuksissa neuvolassa mies on aina pitänyt vauvaa paikoillaan tutkimuksen ajan. Niille jotka eivät tiedä, niin korvien tutkimus ei kestä kauaa, mutta se tuntunee ikävältä. On myös oltava ihan paikoillaan. Muuten korvaan ei näe. Vauvan päästä täytyy pitää aika napakasti kiinni.
Lääkäri kyseli ensin rauhassa tilanteen ja kuunteli keuhkot. Toinen korva oli selkeästi täysin terve. Vauva oli aivan hiljaa ja paikoillaan kun lääkäri tutki sen. Toinen korva selvästi aristi ja oli punainen. Vauvaa itketti lyhyesti. Selkeitä korvatulehduksen merkkejä ei kuitenkaan ollut. Lääkäri mietti jonkin aikaa, mutta antoi sitten kuitenkin antibiootit. Toivotaan että ne auttavat, koska turhaan niitä ei ole hyvä syödä.
Jännitin vähän, että mitä tyttö tuumii antibiootin ottamisesta, kun Panadolin ottaminen ruiskulla on niin vaikeaa. Onneksi tätä lääkettä ei ole määrällisesti niin paljon eikä se myöskään ole niin tahmeaa. Aamuin illoin otetaan.
En tiedä miksi, mutta heti seuraava yö oli hitusen parempi kuin edelliset. Tyttöä piti lohduttaa vain alkuyöstä kerran ja sitten nukkui aamuun asti. Samoin nyt viime yönä. Neljän aikaan heräsin pieneen itkuun, mutta uni jatkui siitä itsekseen jopa 6:50 asti, mikä on suoranainen ihme. Kuukauden päästä täytyy mennä vielä korvakontrolliin. Toivon kovasti, että tämä nyt auttaisi.
Eilen ajeltiin mummulassa päiväreissulla. Oli kiva päivä, vaikka minä istuin aika paljon autossa. Vauva nukkui ihmeellisesti aamukahdeksaan, tosin meidän vieressä taas, aamumaidon saatuaan. Syötiin aamupala rauhallisesti ja lähdettiin ajelemaan. Vielä ihmeellisempää oli, että vauva nukahti hyvin pian autossa ja nukkui koko matkan. Minulla oli autossa kamala puheripuli. Puhuin koko matkan, mies-raukka. Mies ja vauva puuhastelivat päivän mummulassa minun isän kanssa, kun minä kävin minun äidin kanssa naapurikunnassa moikkaamassa mummua. Oli mukava nähdä pian 89-vuotias mummu hyvävointisena ja tyytyväisenä. Mitä nyt harmiteltiin yhdessä MM-jääkiekon tuomaripeliä. Ajeltiin takaisin minun vanhempien kotiin, syötiin ja mies ajoi meidät kotiin. Vauva nukkui taas koko automatkan. Minä olin illalla aivan poikki: väsymyksestä, istumisesta, puhumisesta, kuuntelemisesta, matkaamisesta.
Ensi viikolla keskitytään pääosin rauhalliseen kotona olemiseen ja päivärytmissä pysymiseen. Tämä kulunut viikko kun oli vähän sekalainen, joskin tosi mukava ja touhukas.
Vauva on keksinyt muuten nyt tanssimisen. Hytkyttää ja koukistaa polviaan musiikin tahdissa. Tykkää paljon myös soittaa pianoa. Katsoo pianoa, osoittaa sormella ja ääntelee. Nauraa kun tuon hänen tuolinsa pianon eteen. Tykkää myös tutkia eteisestä löytämiään kenkiä ja katsella kirjojaan. Nauraa pupulle, joka istuu potalla olohuoneen nurkassa. Potta on tuotu esiin tutustumistarkoituksessa. Potalla istuminen on vielä vähän liian jännittävää. Silloin tällöin kokeillaan vaatteet päällä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti