Pikkuhousuilua ja pissatarroja

Nyt on alettu päästä kunnolla vauhtiin tuossa vaipattomuuden harjoittelussa. Pitkään puhuttiin miehen kanssa, että "sitten kesällä". Ehkä aluksi oli jotenkin hankala tarttua asiaan, varsinkin kun neuvolassa sanottiin, että kiirettä ei ole, kun lapsi on vielä niin pieni. Ihana asenne terkkarilla. <3

Tyttönen on ollut kuitenkin selvästi yhä enemmän innostunut asiasta, joten on ollut mukava vaihtaa vaipat pikkuhousuihin aina välillä. Pikkuhousuja meillä on ollut keväästä asti ja niitä on käytetty satunnaisesti, sekä vaipan päällä että pelkästään. Tyttö on aina tykännyt laittaa housut ja varsinkin "iimapappa pippu ottu" (kuumailmapallo-pikkuhousut). Kivat kuvat housuissa ovat siis olleet hyödyllisiä. 

Aloitettiin pelkkien housujen käyttö iltapäivällä, kun päivällisen jälkeen oltiin pottailtu ja todettu pissan tulleen vaippaan/pottaan. Lapsi oli ilman vaippaa tunnin-kaksi ennen iltapottailua. Iltaisinhan tytöllä on ollut hyvin selkeä pottarutiini: pissa ja kakka tulevat joka ilta pottaan, kun isin kanssa lukevat siellä kirjoja ja tekevät iltatoimia. Jos minä olen hänen seuranaan, usein auttaa, että poistun hetkeksi tai puuhastelen pyykkeihin keskittyneenä. Silloin lapsi saa varmaan paremman rauhan asioida ja tulostakin yleensä sitten syntyy.

On pottailtu varmaan kohta jo vuosi, ainakin melkein. Ollaan oltu hyvin rentoja potalla käymisen suhteen. On yritetty tehdä rutiineja: aamupottailu, iltapottailu, ym. mutta lapsi on kuitenkin itse saanut päättää, haluaako istahtaa. Jos pottaan ei tule mitään, ollaan sanottu iloisesti, että "ei tullut mitään, ei haittaa". Jos pottaan on tullut pienikin liraus, on kehuttu tosi paljon. Edelleenkään neiti ei haluaisi potalle päikkäreiden jälkeen eikä olla häntä pakotettu.

Nyt muutaman päivän aikana ollaan siis aiempaa enemmän keskitytty tähän asiaan. On ehkä hiukan enemmän yritetty lasta potalle kuin aiemmin. Olen alkanut aamupäivisin totuttaa häntä uuteen rutiiniin: lähtöpissalla käymiseen. Eli ennen ulos lähtöä pottaillaan. Välillä tulee mielellään, välillä on täytynyt vedellä monista naruista jotta saa hänet tulemaan. Joskus auttaa se, että hän saa ottaa vessaan mukaan mieluisia pieniä leluja, joskus kirjan lukeminen potalla motivoi, joskus pottatarra.

Pissa-, kakka- ja pottatarrat onkin olleet ihan suosiossa viime päivinä. Ei ole tehty niistä mitään sitovaa rutiinia, mutta halutessaan lapsi on saanut tarran tehtyään pissan tai kakan pottaan. Tarra on joko liimattu jonnekin tai sillä on vain leikitty hetki. Tarran on saanut joskus myös siitä, jos on hieman vastentahtoisesti kuitenkin suostunut tulemaan potalle. Rehellistä lahjontaa siis! :D Lapsi on tosi innoissaan tarroista ("pittatatta").

Kun vaippaa ei ole, kyselen tytöltä aina välillä, onko pissahätä. Vahinkoja ei ole nyt tullut viime päivinä, mutta tottakai niitä tulee. Vasta aloiteltu harjoittelemaan tätä. Ekoissa pikkarikokeiluissa isot pissat tulivat välillä keskelle keittiön lattiaa tai sohvaa. Tyttö oli silloin aika hämmentyneen ja säikähtäneen näköinen. Välillä tuli myös itse sanomaan, että "pitta" ja silloin oli jo pissa ehtinyt tulla. Vaihdettiin housut ja sanottiin, että "ei haittaa". Tosi varovasti puhuttu sellaisessa tilanteessa potalle menemisestä, ettei lapselle tulisi mitään epäonnistumisen kokemusta.

Nyt parin-kolmen viikon ajan tyttö on alkanut tehdä aamupissan pottaan. Tosi kauan se ehti tulla aina yövaippaan ja siitä läpi. Päivisinkin on tullut selkeää kehitystä. Tyttö osaa selvästi pidätellä ainakin hetken, kun välillä pissa tulee heti potalle istuttua. Nyt on myös alettua puhua, että "miten sinä teet pissan pottaan" ja "tee vaan pissa". Korostettu sitä, että hän osaa tehdä sen.

Eilen kysyin taas tytöltä, onko hänellä pissahätä. Hän sanoi, että "poit" (ei), mutta lisäsi siihen, että "kakkaätä". Kipinkapin mentiin potalle ja oli kyllä hieno juttu kun kakka sitten tulikin oikeasti. Kovasti on siis otettu askelia eteenpäin. Hän myös sanoo itse, jos pissa tulee vaippaan. Sekin on uutta. Selvästi siis itsekin sen huomaa. Jos pissa tulee vaippaan kotona, on vielä menty potalle sen jälkeen. Joskus on saattanut tulla sinnekin vielä pieni tippa ja on päästy taas häntä kehumaan. :D

Ei mulla tai meillä ole mikään kiire opettaa tyttöä kuivaksi, mutta ei mua kyllä haittaisikaan, jos lapsi sen oppisi. Ensinnäkin siksi, että nyt näyttää hänellä olevan jonkinlainen oma kiinnostus ja herkkyyskausi asialle. Toiseksi ihan mukavuussyistä: onhan vaippa hiostava kesällä. Ja jäykempi kuin housut. Ja kolmanneksi: onhan noita vaippoja toki jo käytettykin kaksi vuotta ja ne ei ole ilmaisiakaan. Ja niistä tulee paljon roskaa. Kaikessa rauhassa kuitenkin edetään tän asian kanssa ja muistetaan, että syksyllä voi tulla takapakkiakin vauvan syntyessä. 

Eka tavoite on varmaan olla kotona ilman vaippaa, sitten tavoitteena lähteä ulos ilman sitä. Jossain vaiheessa sitten sitä yövaipattomuutta kokeilla. Tosin se on sellainen biologinen juttu, että sitä ei voi aikuinen säädellä. Se liittyy enemmänkin lapsen hormonitoiminnan kypsymiseen. Eli sille nyt ei suurempia varmaan tule tehtyä. Tosin on ollut kiva huomata, että kun meillähän yövaippa vuoti toooosi pitkään ihan joka yö, kunnes alettiin käyttää kahta vaippaa päällekkäin: alla Muumit ja päällä Lidlin isompikokoinen vaippa. Ja ei, lapsi ei juonut illalla erityisen paljon. Nyt kun aamupissakin tulee melko usein pottaan, vaippa ei ole ollenkaan enää niin märkä kuin aiemmin.

Tämmöisiä pissajuttuja tänään. On kiva nähdä lapsen oma innostus ja kun voi tarttua siihen. Tässäkin asiassa, kuten kaikissa, tulee varmasti vielä erilaisia vaiheita, mutta näin mennään nyt. :)

1 v 2 kk: kävelyä, sanoja ja muita opittuja

Päivällä kirjoitin, kuinka tyttö alkoi uskaltaa kävellä yksin. No nyt hän kävelee ihan oikeasti! Tänään iltapäivällä innostui ihan tosissaan kävelystä ja tepasteli varmoin ottein aina monia metrejä kerrallaan, itse ja omatoimisesti! Yhtäkkiä vaan töpsötteli keskellä lattiaa. <3 Ylpeät vanhemmat. :)

Tyttö on keksinyt myös karhukävelyn. Aiemminkin joskus kokeili, mutta nyt kulkee kädet ja jalkapohjat maassa joka päivä monta kertaa. Kurkkii sieltä jalkojen välistä. Yrittää välillä nousta seisomaan siitä lattialla, mutta pyllähtää. Tykkää myös makoilla ja huilailla paksulla olohuoneen matolla, mikä on hauskaa ottaen huomioon kuinka touhukas hän yleensä on.

Sanoja on alkanut tulla selkeästi enemmän kuin ennen. Sanoo säännöllisesti mm. äitä/äittä, i-i (isi), aaka (jalka), anna anna, ankka ja amme. Välillä tullut myös ei-niin-selkeitä sanoja, jotka on tulleet kerran tai kaksi, silti oikeassa tilanteessa, esim. mummu, koira, kala, kakka, Emma, kissa ja maamaa (Muumilaulusta). Varmaan muitakin ja omalla pikkulapsen ääntämisellään tietysti.

Pottailu menee hienosti ja pissa tulee yleensä aina samantien pottaan kun istutaan. Kakkahommatkin sujuvat hyvin. Ruokailujen jälkeen aina viedään istumaan. Siellä lueskellaan kirjoja ihan rauhassa. Siitä on tullut mukava rauhallinen lukuhetki. Voisi ehkä vähän useamminkin viedä, esim. heti aamulla herättyä ja päiväunien jälkeen.

Tyttö matkii äidin ja isin ilmeitä ja höpsötyksiä. Tykkää tutuista lastenlauluista leikkien kera. Veikeilee ja virnistelee. Kikattaa kun kysyn, että kuka on piirtänyt seinään. Raivostuu, jos ei saa kävellä silloin kun tahtoo tai jos pitää lähteä leikkipuistosta liian pian. Syö salaattihaarukalla itse ja yrittää nappailla raejuustoa haarukkaan.

Tuntuu, että nyt parin edellisen kuukauden aikana kehitys on vain kiihtynyt. Jotkut asiat ovat tulleet kuvioihin ihan kuin itsestään, esim. pottaonnistumiset ja kiinnostus haarukkaan. Joka päivä huomaan ja ihmettelen, miten paljon hän jo ymmärtää puhettakin. Kaikkia sanoja, lauseita tai pyyntöjä. Ihmeellistä.

Taitava ja rakas tyttö.

Antibiootteja ja mummulareissuja

Käytin vauvan lääkärissä perjantaina yöitkuisuuden vuoksi. Lääkäri oli meidän alueen oma, tuttu nainen. Ihanasti otti tytön huomioon, jutteli hänelle, oli rauhallinen, desinfioi tutkimusvälineet ennen käyttöä ja kaivoi heti ensimmäisenä koiratarrat esiin. Minua vähän jännitti mennä sinne kahdestaan vauvan kanssa kun aiemmissa korvatutkimuksissa neuvolassa mies on aina pitänyt vauvaa paikoillaan tutkimuksen ajan. Niille jotka eivät tiedä, niin korvien tutkimus ei kestä kauaa, mutta se tuntunee ikävältä. On myös oltava ihan paikoillaan. Muuten korvaan ei näe. Vauvan päästä täytyy pitää aika napakasti kiinni.

Lääkäri kyseli ensin rauhassa tilanteen ja kuunteli keuhkot. Toinen korva oli selkeästi täysin terve. Vauva oli aivan hiljaa ja paikoillaan kun lääkäri tutki sen. Toinen korva selvästi aristi ja oli punainen. Vauvaa itketti lyhyesti. Selkeitä korvatulehduksen merkkejä ei kuitenkaan ollut. Lääkäri mietti jonkin aikaa, mutta antoi sitten kuitenkin antibiootit. Toivotaan että ne auttavat, koska turhaan niitä ei ole hyvä syödä.

Jännitin vähän, että mitä tyttö tuumii antibiootin ottamisesta, kun Panadolin ottaminen ruiskulla on niin vaikeaa. Onneksi tätä lääkettä ei ole määrällisesti niin paljon eikä se myöskään ole niin tahmeaa. Aamuin illoin otetaan.

En tiedä miksi, mutta heti seuraava yö oli hitusen parempi kuin edelliset. Tyttöä piti lohduttaa vain alkuyöstä kerran ja sitten nukkui aamuun asti. Samoin nyt viime yönä. Neljän aikaan heräsin pieneen itkuun, mutta uni jatkui siitä itsekseen jopa 6:50 asti, mikä on suoranainen ihme. Kuukauden päästä täytyy mennä vielä korvakontrolliin. Toivon kovasti, että tämä nyt auttaisi.

Eilen ajeltiin mummulassa päiväreissulla. Oli kiva päivä, vaikka minä istuin aika paljon autossa. Vauva nukkui ihmeellisesti aamukahdeksaan, tosin meidän vieressä taas, aamumaidon saatuaan. Syötiin aamupala rauhallisesti ja lähdettiin ajelemaan. Vielä ihmeellisempää oli, että vauva nukahti hyvin pian autossa ja nukkui koko matkan. Minulla oli autossa kamala puheripuli. Puhuin koko matkan, mies-raukka. Mies ja vauva puuhastelivat päivän mummulassa minun isän kanssa, kun minä kävin minun äidin kanssa naapurikunnassa moikkaamassa mummua. Oli mukava nähdä pian 89-vuotias mummu hyvävointisena ja tyytyväisenä. Mitä nyt harmiteltiin yhdessä MM-jääkiekon tuomaripeliä. Ajeltiin takaisin minun vanhempien kotiin, syötiin ja mies ajoi meidät kotiin. Vauva nukkui taas koko automatkan. Minä olin illalla aivan poikki: väsymyksestä, istumisesta, puhumisesta, kuuntelemisesta, matkaamisesta.

Ensi viikolla keskitytään pääosin rauhalliseen kotona olemiseen ja päivärytmissä pysymiseen. Tämä kulunut viikko kun oli vähän sekalainen, joskin tosi mukava ja touhukas.

Vauva on keksinyt muuten nyt tanssimisen. Hytkyttää ja koukistaa polviaan musiikin tahdissa. Tykkää paljon myös soittaa pianoa. Katsoo pianoa, osoittaa sormella ja ääntelee. Nauraa kun tuon hänen tuolinsa pianon eteen. Tykkää myös tutkia eteisestä löytämiään kenkiä ja katsella kirjojaan. Nauraa pupulle, joka istuu potalla olohuoneen nurkassa. Potta on tuotu esiin tutustumistarkoituksessa. Potalla istuminen on vielä vähän liian jännittävää. Silloin tällöin kokeillaan vaatteet päällä.