Aika aloittaa uusi viikko. Edelliset kaksi viikkoa onkin menneet lomaillessa: ensin Turkissa ja sitten miehen sairaslomalla. Ollaan siis saatu viettää kaksi kokonaista viikkoa perheen kesken ja miehen flunssasta huolimatta on ollut aivan ihanaa aikaa. Onneksi flunssa ei ole miestä täysin petipotilaaksi kaatanut ja hän on jaksanut olla näissä meidän puuhissa mukana ainakin osittain. Vauva on tykännyt isin seurasta tosi paljon ja eilenkin sängyssä aamuhalailujen lomassa kajautti oikein komeasti että "iti". <3
Olen iloinnut keväästä ja löytänyt voikukkia. Katsellut joka päivä lehtien kasvamista puihin. Käynyt kampaajalla ja soittanut pikkuveljelle. Kokeillut uusia leivontareseptejä ja ottanut päiväunia. Ajatellut onnellisia ajatuksia. Silti olen ollut myös vähän vaisulla mielellä. Ehkä se kuuluu aina loman jälkeiseen aikaan. Pitkään odotettu loma sekä matka ovat takana ja katse täytyy kääntää eteenpäin uusiin juttuihin. Olen ollut mietteliäs ja pohdiskeleva, haikeakin. Olen ajatellut mm. omia elintapojani, lapsen kasvatusasioita, tarpeitani ja toiveitani, rohkeutta olla oma itsensä, ystävyyssuhteitani ja sitä miksi en ole tyytyväinen joihinkin niistä sekä omaa käyttäytymistäni miestä kohtaan. On ollut helppo pohtia kriittisesti muita, mutta myös itseä ja omaa toimintaa. Olen aina ollut filosofinen tyyppi. Tykännyt pohtia ja mietiskellä. Käännellä asioita edestakaisin ja kyseenalaistaa itsestäänselvyyksiä.
Vauva kasvaa kovaa vauhtia, on 11 kk. Varasin hänelle hammashoitokäynnin ja bussissa matkalla kaupunkiin tajusin kuin salama kirkkaalta taivaalta, että hänellä on aivan pian synttärit ja sitten hän on 1-vuotias. Minun pieni, pulleaposkinen, kaunis vauvani, joka syntyi viime kesän helteisiin ja nukkui vieressäni sairaalasängyssä. Vielä niin pieni, mutta niin osaavakin jo. Olen jo ajatellut vauvan syntymäpäiväjuhlia ja kutsunut sukulaisia ja ystäviä meille. Leipomuksiakin olen jo suunnitellut ja äitienpäivän aikaan joitain niistä harjoitellut. Kiva järjestää juhlat!
Mutta siis vauvavuosi alkaa kääntyä kohti loppuaan. Minun mielestäni me ollaan miehen kanssa pärjätty kuitenkin aika hyvin tässä vauvaelämässä. Alku oli tietysti erikoista, uutta, hapuilevaa ja epävarmaa. Huoliakin oli ja vauvan vatsavaivat ja iltaitkut surettivat. Myös yövalvomiset väsyttivät minua kamalasti ja kaipasin omaa aikaa. Näin jälkikäteen nuo harmit kuitenkin jäävät vähän kuin piiloon kaikkien ilojen taakse. On ollut ihana seurata pienen kasvua ja nähdä huimaa kehitystä, rakastaa ehdoitta.
Viikonloppu ja äitienpäivä sujui oikein leppoisasti ja mukavasti. Lauantai oli oikea luksuspäivä, kun nukuin vahingossa kahden tunnin päikkärit aamupäivällä. "Ihan hetkeksi vain oikaisen", on minun tavanomainen repliikkini miehelle sänkyyn kömpiessäni. Minä yleensä nousen aamulla klo 6-7 vauvan kanssa ja jos mies on kotona, otan usein päikkärit aamulla/aamupäivällä miehen herättyä. Minun päikkäreiden jälkeen mies ehdotti, että hän lähtisi käymään vauvan kanssa kirppiksellä, tavaraa viemässä ja pöytää siivoamassa. Minä sain jäädä kotiin leipomaan. Kirppisreissun jälkeen mies ja vauva pyörähtivät kotona välipalalla ja lähtivät mummulaan vaihtamaan renkaita. Olin kotona yksin noin 4,5 tuntia. Ihan luksusta. Leivoin täytekakkua äitienpäiväksi, kokeilin appelsiinimuffinsseja ja suklaakeksejä, imuroin, pyyhin pölyt, kävin pitkässä suihkussa, loikoilin sohvalla, nautin hiljaisuudesta ja rauhasta. Ah!
Äitienpäivän kunniaksi käytiin sunnuntaina miehen kanssa kahdestaan äitienpäivälounaalla läheisen hotellin ravintolassa. Olisi alunperin haluttu ottaa vauvakin mukaan, mutta koska ei saatu enää pöytävarausta sopivaan aikaan, pyydettiin mummua lapsenvahdiksi. Heräteltiin vauva unilta juuri ennen kuin lähdettiin ja annettiin pikaisesti lounasta. Vauva jäi ruokapöytään mummun kanssa kun lähdettiin. Mummu oli lähtenyt vauvan kanssa vaunukävelylle matkarattailla ja tyttö oli viihtynyt tosi hyvin. Vaavi oli riemuissaan kiljahdellut koirille ja linnuille. Mummu sanoi, että tulee mielellään hoitamaan vauvaa taas toistekin. Teki todella hyvää viettää pieni hetki kahdestaan miehen kanssa. Tärkeä sosiaalinen tukiverkosto. Lounaan jälkeen keiteltiin mummulle ja papalle kakkukahvit. Iltapäivällä vauva oli tosi väsynyt ja nukkui 2,5 tunnin päiväunet. Me miehen kanssa pötköteltiin sohvalla ja nukuttiin siinä päikkärit, niskat vinossa onnellisina mahat kakkua ja muffinssia täynnä. Alkuillasta käväistiin vielä kaupungilla kävelemässä ja haukkaamassa Mäkkärin huonot hampparit. Rento päivä.
Viime viikolla aloitin taas herkkulakon, tosin annoin itselleni äitienpäiväksi vapaapäivän siitä. Turkin reissun jälkeen olin aivan koukussa jäätelöön ja suklaaseen ja oli helppo syödä puoli litraa jäätelöä yhdessä illassa, joka päivä. Yhtenä päivänä lakon alettua olin selvästi aika ärhäkällä tuulella, mutta muuten on mennyt hyvin. Eilen herkuteltiin ja nyt taas lakko jatkuu. Sovittiin miehen kanssa, että vauvan synttärijuhliin asti ollaan näin. Hyvä suunnitelma.
Eipä täällä kummempaa, mukavaa viikkoa kaikille! Listaan jossain vaiheessa 11-kuisen vauvan juttuja tänne taas ylös. Sitten kun rauhassa ehdin. Ei ressiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti