Paljon matkakuulumisia!

Täällä taas takaisin kotona! Turkin matka meni tosi hyvin ja sää Alanyassa oli pääosin helteisen lämmin. Mukava merituuli vähän vilvoitti välillä ja oli oikein miellyttävää lämmintä. Olin varautunut sellaiseen vähän vaivalloiseen matkan tekemiseen, kun kuitenkin kyseessä oli ensimmäinen reissu vauvan kanssa ja uudenlaisia asioita piti muistaa ottaa huomioon. Ehkä senkin takia matkustamisen sujuvuus yllätti. 

Lentokoneessa menomatkalla vauva ei itkenyt lähes ollenkaan. Ei edes koneen noustessa tai laskiessa. Istui omassa turvavyössään minun sylissä ja tyytyväisenä höpötti ja leikki. Jaksoi istuskella koko lennon, n. 4 tuntia. Välillä otti unet Tula-repussa. Vaippaa vaihdettiin pienessä vessassa. Ainoa harmillinen juttu oli, että meitä varten oli saapunut liian pieni lentokone. Sen takia meille lähtöselvityksessä annetut istumapaikat eivät pitäneetkään enää koneeseen mentäessä paikkansa, vaan kaikki ihmiset olivat istuneet minne olivat mahtuneet. Tultiin koneeseen viimeisten joukossa, joten oli vaikea löytää enää paikkoja. Ei siis päästy miehen kanssa vierekkäisille paikoille, mikä harmitti aluksi. Istuttiin kuitenkin peräkkäin ihan koneen edessä ja miehellä oli paikka, jossa paljon jalkatilaa. Pärjättiin siis ihan hyvin. Oli helpottavaa, että vauva viihtyi niin hyvin sylissä. Leikki omilla pienillä leluillaan, luki kirjoja sekä näperteli edessä istuvan isin päätyynyä ja ohjelehtisiä. Istui toki välillä isänkin sylissä.

Lento saapui Antalyan kentälle. Siitä oli vielä parin tunnin bussimatka Alanyaan. Bussissa vauva nukkui parit pikku-unet Tulassa ja iloiseksi yllätykseksi bussissa oli turvavyöt. Tultiin hotelliin illalla joskus 21:30 maissa ja vauva saatiin yöunille vasta 23 aikaan.

Matkapäivät kuluivat nopeasti ja rennosti hyvän hotellin lähiympäristössä. Aamuisin heti aamupesujen jälkeen keitettiin vedenkeittimellä vettä ja tehtiin vauvalle jauheesta puuro. Meillä oli mukana Tupperwaren muovikulho, ruokalappuja, harsoja ja vauvan omia lusikoita. Vauva istui rattaissa puuroa syöden ja ihasteli pieniä hotellihuoneen yksityiskohtia. Sitten vaavi sai touhuta ja tepastella hetken sängyn reunoista kiinni pitäen, lelujaan tutkien sekä huoneen puhelinta innoissaan näppäillen. Sitten äiti ja iskä pääsivät aamupalalle. Aamupalalla oli tarjolla monenlaisia leipiä, hedelmiä, vihersalaatteja, yrttejä esim. minttua ja lehtipersiljaa, kylmiä kermaviilisalaatteja, kuskusta ja muita paikallisia erikoisuuksia, erilaisia kananmunaruokia ja kylmiä kaloja, juustolla, pinaatilla tai lihoilla täytettyjä pieniä rieskoja, makeaa riisipuuroa, jugurttia, kiisseleitä, muroja sekä paljon erilaisia täytettyjä makeita ja suolaisia vehnäleivonnaisia. Mies ei aamupalasta niin välittänyt, mutta minä kyllä löysin monenlaista hyvää. Aamupalan jälkeen käytiin yleensä huoneessa vaihtamassa vaatteet, koska aamupalalle ja muillekaan ruoille ei saanut mennä ranta/uimavaatteissa. Ei niinkään ehkä kulttuurin tai uskonnon takia vaan siksi että ravintola oli tasokas.

Aamupäivällä käytiin yleensä joko rannalla tai uima-altaalla löhöilemässä. Yleensä silloin oli jo vauvan ensimmäisten päikkärien aika. Vauva nukkui kaikki päikkärinsä rattaissa ja nukahti aina nopeasti tutti suussa kun laitettiin oma sirkusviltti valolta suojaamaan. Varjossa oli aika hyvä lämpötila nukkua. Rannassa tuuli mukavasti ja siellä tulivatkin usein parhaat unet. Jonakin päivänä me aikuisetkin haluttiin aamu-unet ja hotellihuoneen pimennysverhojen suojissa nukuttiin makoisasti koko perhe. Ranta oli ihan hotellin vieressä ja se oli tarkoitettu vain hotellin asukkaille. Aurinkotuolit, limsat ja oluet olivat ilmaiset All Inclusive-rannekkeella. 

Meillä oli siis ensimmäistä kertaa All Inclusive-paketti. Se sisälsi aamiaisen, lounaan, välipalan ja juomat rannalla, iltapäiväteen kakkuineen, illallisen ja kevyen yöpalan. Yhtä syömistä siis. :) Oli ihana päästä notkuvien ja pitkien ruokapöytien ääreen joutumatta itse ähräämään keittiössä. Oltiin jo etukäteen ajateltu, että tällä lomalla panostetaan hotelliin ja vietetään siellä leppoisaa ja rauhallista aikaa. Olisihan tarjolla ollut paljon muitakin ruokapaikkoja, jos olisi halunnut niitä etsiä ja kokeilla. Me haluttiin päästä mahdollisimman helpolla. Vauvalle oltiin otettu mukaan Suomesta purkkiruokia, hedelmä- ja marjasosepusseja, pari avokadoa, naksuja sekä nokkamuki. Ruoka maistui vauvalle tosi hyvin.

Yhtenä aamupäivänä ajettiin taksilla läheiselle Kale-linnoitukselle, korkealle kukkulalle, ihastelemaan upeita maisemia. Kukkulalta näki koko Alanyan. Taksilla oli helppo mennä vauvankin kanssa. Vauva oli minulla Tulassa ja minulla itselläni oli turvavyö päällä, alhaalla lantion kohdalla. Taksikuski ajoi vakaasti, tottuneesti eikä pelottanut yhtään. Taksi odotti meitä kukkulalla, joten älyttömän helppo ja vaivaton pikkuretki. Oli muutenkin ihana päästä hetkeksi vihreään luontoon kävelemään. Linnoituksella vauva nukkui rattaissa. Puusta tehtyä kaistaa pitkin pystyi helposti kulkemaan rattaidenkin kanssa, mutta joissain kohdissa jouduttiin vähän kantamaan rattaita. Se ei haitannut, koska rattaat on kevyet.

Aamupäivän touhujen jälkeen käytiin aina lounaalla hotellissa. Lounas oli tosi hyvä. Samoin päivällinen/illallinen. Yksi pitkä buffetpöytä oli täynnä taas erilaisia salaatteja, toinen yhtä pitkä pöytä jälkiruokakakkuja ja -leivoksia. Lämpöisinä ruokina tarjottiin maustettua riisiä, erilaisia perunoita, pastaa kastikkeineen, kasvisruokia esim. munakoisoa, pinaattia, ruusukaalia sekä lihoja esim. lammasta, härkää ja kalaa. Lisäksi ulkona grillattiin lihoja, kasviksia ja jälkiruokia. Jonain päivänä lettuja, joskus pannukakkuja, joskus friteerattuja taikinapalloja. Jäätelöä, mansikoita ja hedelmiä oli tarjolla. Huh ja nam. Ja juomat myös tietysti. Tyttö istui isossa syöttötuolissa, jossa oli oma pöytä. Maisteli meiltä leipää, hedelmää, omia naksujaan sekä ennen kaikkea luki kirjojaan ja katseli alati hymyileviä ja viihdykettä antavia tarjoilijasetiä. Syötettiin vauva kuitenkin pääosin aina meidän huoneessa. Siellä sai rennommin sotkea. :) 

Lounaan jälkeen tyttö nukkui usein toiset päikkärit. Käveltiin lähistöllä, haettiin jätskiä kaupasta, hengailtiin rannassa tai lojuttiin uima-altaalla. Mies ui minua enemmän. Uima-altaan vesi oli tosi kylmää. Mies tykkäsi laskea vesiliukumäkeä ja minäkin olisin, mutta vesi oli oikeasti jäätävää. Vauvaa uitettiin lastenaltaassa ja lämpöisinä päivinä vesi oli siinä ihan ok. Vauvan pitkähihainen uv-uikkari oli tosi kiva, samoin uv-lierihattu. Ei tarvinnut pelätä palamista. Pidettiin vauvalla yleensä sukkia tai tossuja jalassa ja joskus rasvattiin lasten aurinkorasvalla jalat, kädet ja kasvot. Aurinkolaseja vauva ei edelleenkään huolinut, mutta hattu toi varjoa kasvoille. Meressä ei uitu.

Iltapäivät kuluivat nopeasti. Loppulomasta vauva nukkui kolmet päikkärit. Viimeiset olivat vielä klo 17 jälkeen, jopa 18 jälkeen. Tajuttiin parin lomapäivän jälkeen, että ärsykkeitä ja puuhaa oli niin paljon tarjolla vauvallekin, että kolmannet unet olivat tarpeen. Niiden avulla vaavi jaksoi vielä leikkiä ja seurustella illallisen ajan, joka alkoi vasta klo 19.

Yöt menivät suhteellisen hyvin. Hotellihuoneessa meitä odotti vaaleanpunainen söpöstelyprinttikuvin varusteltu vauvansänky. Heh. Meillä oli mukana vauvan oma unipussi sekä yöpuku. Loppuviikolla kun päivät oli lämpöisempiä, ei käytetty enää unipussia. Nukuttiin siis samassa huoneessa vauvan kanssa, mutta meillä oli selkeät sävelet öiden suhteen. Iltatoimien jälkeen unimaitoa, jonka jälkeen mies vei vauvan sänkyynsä, kuten kotonakin. Mies myös nousi aamuyöllä tassuttamaan unista vauvaa. Aamu alkoi yleensä 6 ja 7 välillä. 

Tässä vielä erityisiä muistoja matkalta:

Yhtenä iltana vauva oli aivan iltavilli hotellihuoneessa kun olisi pitänyt alkaa jo rauhoittumaan vähitellen. Konttasi ja ryömi sängyllä edestakaisin ja kikatti ja hihkui. Mies alkoi hieroa vauvaa jalkapohjista ja aivan yhtäkkiä kesken remuamisen vauva hiljeni nautiskelemaan hieronnasta. Oikein keskittyi hierontaan ja rauhoittui. Hetken hieromisen jälkeen vauva kääntyi isiä kohti, ryömi isin lähelle ja antoi pusun isin kasvoille ja vielä käsivarteenkin. Kostea, märkä kuolauspusu. Voi hellyys. <3

Jo toisena reissupäivänä olin ärsyyntynyt läheisten ravintoloiden sisäänheittäjistä. Luultiin, että päästäisiin helpolla niiden suhteen, kun meillä oli All Inclusive-rannekkeet, mutta kova oli yritys kuitenkin. Äh. Onneksi ei tarvinnut etsiä niitä ruokapaikkoja.

Reissupäivä numero 1 oli myös kp 1. Ei kauheasti riemastuttanut, että menkat alkoivat viikon etuajassa ja vieläpä ekana matkapäivänä. Päätin kuitenkin, että en anna sen häiritä ja eihän se sitten haitannutkaan. Päinvastoin olivat taas nopeat ja helpot niin kuin yleensä ennenkin.

Kolmantena reissupäivänä käytiin rantabaarissa jätskillä. Oli kiva ottaa valokuvia onnellisesta pikkutytöstä, pikkuturistista. Kuvattiin myös hassua kotivideota koko reissun ajan. Juttelin kameralle hölmöjä juttuja, semmoisia "perinteisiä" reissuvideojuttuja, kuten "tänäänhän me käytiin siellä ja siellä".

Vauva oli koko matkan ajan paljon isin perään, mikä oli hellyttävää ja ihanaa. Vauva selvästi nautti, kun sai viettää yhteistä lomaa isin (ja äidinkin) kanssa. Meillä oli paljon aikaa olla yhdessä ja huomioida vauvaa. Vauvan mentyä yöunille katsottiin miehen kanssa parina iltana hyvää sarjaa tietokoneelta. Kuulokkeet korvilla sängyssä peiton alla.

Heti kun mies lähti hakemaan ravintolassa lisää ruokaa tms. niin miestarjoilijat uskalsivat lähestyä paremmin minua ja vauvaa. Sävy oli välillä jopa flirttaileva, mikä vähän häiritsikin ja teki olon aluksi vaivaantuneeksi. Liekö kuitenkin kuulu vain kulttuuriin.

Altaalla yhtenä aamuna klo 10 lämpömittari näytti 32 astetta. Siitä tuli aika hyvä mieli. :)

Vauva tykkäsi tosi paljon polskia lastenaltaassa. Koska vesi ei ollut aivan lämmintä, uitettiin siten, että pidettiin vauvaa veden yläpuolella mahallaan, niin että vauvan kädet ja jalat ylettyivät veteen. Siinä murunen potki vettä ja huitoi vimmatusti käsiä veteen. Erityisen paljon vauva tykkäsi silloin, kun muitakin lapsia oli uimassa.

Tyttö tykkäsi paljon myös ajella omissa matkarattaissaan. Hypisteli samalla rattaiden "jalkatangossa" olevaa kahta nappia, kuin rattia olisi pitänyt käsissään. Innostui aina kun kysyttiin, että "lähdetäänkö ajelulle rattailla?" Veti rattaissa itsensä pystyyn istuma-asentoon ja hytkytti itseään kuin vaatien lisää vauhtia. Heh! Vauva viihtyi rattaissa hyvin myös rannalla: leikki leluillaan, luki kirjoja ja erityisesti yhden tietyn kirjan sivua jossa apina vilkuttaa, repi äidin aikakauslehteä, vilkutteli isille ja äidille, söi välipalaa sekä ihmetteli vieraita ihmisiä jotka hymyilivät hänelle.

Tytön mielestä hauskaa oli myös mm. se, kun painettiin hotellissa hissin nappia ja kun mentiin hissiin sisään. Kuljettiin hissillä useasti päivän aikana. Hississä naurattivat oman peilikuvan lisäksi äidin ja isin kuvat peilissä, television näyttö sekä värikkäät nappulat. Vauva tykkäsi myös akvaariokalojen katselemisesta hotellissa ja ilostui aina kun kuljettiin tietyn ison viherkasvin ohi. Silloin aina osoitti pienellä oikean käden etusormellaan kukkaa.

Tiistaina eli noin puolivälissä reissua vauva oli itkuinen, väsynyt ja kipeän oloinen. Nestemäinen panadol auttoi ja meillä oli tyytyväinen tyttö loppupäivän. Iltapuuro maistui hyvin ja ajateltiin, että yöksi taas panadolia. Mutta vauva ei pystynytkään/halunnutkaan niellä sitä vaan puklautti kaiken ulos oksennusrefleksillä. On tehnyt sitä joskus ennenkin. Lääke on varmaan jotenkin liian tuhtia tai sitkeää tai pahan makeaa. Tällä kertaa kuitenkin tuli samalla ulos myös koko iso, juuri syöty iltapuuro. Reppana vauva ja säikähtäneet vanhemmat. Koko tyttö pesulle, vaatteet vaihtoon ja hedelmäsosetta ja unimaitoa masuun. Vauva ei ole koskaan aiemmin oksentanut niin. Se oli jotenkin hurjaa, yllättävää ja tosi kurjaa. Onneksi osattiin kuitenkin yhdistää se panadolin antamiseen. Muuten olisi huolestuttanut enemmänkin. Siinä vauvan ollessa unimaidolla huomasin myös, että kaksi uutta hammasta pilkotti yläikenestä! <3 <3 <3 Iso etuhammas ja sen vieressä oleva kulmahammas loistivat ikenen läpi. Voi söpöys. Vauvan nuha ja väsymys saivat uuden selittäjän ja heti omakin olo helpottui, kun löytyi selkeä syy vaivoille. Yöllä vaavi heräili usein, mutta seuraava päivä meni kuitenkin tavallisesti ja vauva oli hyväntuulinen ja jaksavainen.

Torstaina vauva oli taas tosi räkäinen. Mies pelasi iltapäivällä altaalla vesipalloa muiden kanssa ja minua harmitti kun jouduin pelkäämään, että pallo osuu meidän vauvaan. Vauva nukkui rattaissa pelialueen reunalla. Se oli ainoa varjoisa alue koko altaalla sillä hetkellä. Oli myös meidän viimeinen reissupäivä ja olisin halunnut vain ottaa rennosti ja löhöillä perheen kesken. Pelin järjestäjä, hotellin työntekijä, sanoi, että vaunut voivat olla siinä, mutta kuitenkin pallo sinkoili tosi läheltä. Siirsin vaunuja jo kerran, mutta sitten vauva heräsikin jo. Otin vauvan rattaista ja mentiin istumaan vähän kauemmas pelialueesta, kun siellä oli varjoisa ulkoravintolan pöytä. Pallo lensi kuitenkin sinnekin asti tosi kovaa ja yhden kerran säikähdin tosi pahasti kun joku miehistä heitti pallon täysiä meidän lähelle ravintolan ikkunaan. Olin vihainen, että "eikö aikuiset miehet osaa yhtään hillitä itseään ja voimiaan" ja että "onko pakko ottaa leikkimielinen peli niin tosissaan että toisiin ihmisiin osuu". Kädet täristen säikähdyksestä pakkasin meidän kamat ja marssin pois altaalta vauvan kanssa. Täysin ärsyyntyneenä. Pelaajat ehkä näkivät mitä tapahtui, koska peli loppui siihen. Kukaan ei kuitenkaan tullut pyytämään anteeksi. Ei edes pelin järjestäjä, hotellin puuhamies. Miehen kanssa puhuttiin asia.

Perjantaina oli aikainen herätys klo 2:00 ja kotiinlähtö. Suomalaisturisteja täynnä oleva bussi haki meidät 2:30 ja kuljetti pari tuntia Antalyan kentälle. Vauva virkistyi ensin, mutta nukahti pian uudestaan miehen sylissä Tulassa. Minua huvitti matkaoppaan ylihuolehtivaiset ohjeet siitä, miten lentokentällä tulee toimia... vaikka ymmärsinkin, että joku matkailun ensikertalainen tai eläkeläinen tai joku muu saattaa todella tarvita yksityiskohtaisia neuvoja siitä miten mennään turvatarkastukseen ja miten annetaan ne passit sinne lähtöselvitystiskille. Kaiken huippu oli, että lähtöselvitystiskillä oli meidän suomalainen opas, joka otti meidän passit ja ojensi ne virkailijalle. Voi hekotus! Ikään kuin ei olisi itse osattu antaa niitä. X)

Paluulentokin sujui tosi hyvin. Vauva oli tosi väsynyt ja nukahti samantien kun kone alkoi ottaa vauhtia. Mietin jo huolissani, että tuliko vauvalle joku sairauskohtaus, kun niin nopeasti nukahti heti koneen lähdettyä nousuun, mutta tuttu rohina ja tukkoisen nenän kuorsaus todistivat onneksi toisin. Nukahti istualteen kasvot minusta pois päin. Istuin ikkunapaikalla vauvan kanssa ja mies oli minun vieressä. Miehen vieressä istui noin 70-vuotias kauniin ryppyinen rouva, joka jutteli kovasti vauvalle, halusi pitää sylissäkin, lupautui meille leikillään lapsenvahdiksi ja huolehti (miehen kädestä silittämällä), että mies herää ruokatarjoilukärryn tullessa kohdalle ja saa näin ruokaa. Korjasi myös meidän roskat ja esitteli vanhoja valokuvia omista lapsistaan. Mukava nainen.

Olenkohan kertonut täällä, että meidän auto on epävarma käynnistymään jopa kesäisin. Auto ei nimittäin lähtenyt käyntiin nytkään kentällä. Sain flunssaisen ja väsyneen vauvan onneksi nukutettua hytkyttämällä turvakaukaloa, mutta silti argh! Mies oli fiksuna aavistanut tilanteen etukäteen ja ottanut mukaan startterin. Se ei kuitenkaan auttanut. Lentokentän työntekijä onneksi auttoi ja auto hyrähti tyytyväisenä käyntiin isolla lentokentän startterilla.

Jo lentokoneessa menomatkalla huomattiin valtava kulttuuriero ihmisten suhtautumisessa vauvoihin. Nuori lentoemäntä tuli heti alkulennosta ihastelemaan vauvaa ja nappasi hänet syliin tosi nopeasti isin sylistä. Olin ihan että "mitäh?!" Olin ihan varma, että nyt tulee itku. Ei tullut. Lentoemo vei vauvan metrin päähän meistä, omaan työtilaansa, siihen koppiin josta ottavat ruokia ja muita, laittoi verhon lähes kiinni ja siellä meidän vaavi katseli ihmeissään että mitä tapahtuu. Kaikki muutkin, sekä hotellin henkilökunta että muut turistit, kävivät vuorollaan silittelemässä vauvaa poskista ja päästä, ottamassa syliin, leikittämässä, esittämässä erilaisia viihdyttämisesityksiä sekä lässyttämässä ruotsiksi, saksaksi, turkiksi ja englanniksi. Aluksi säpsähdin ja säikähdin näitä, välillä jo totuin niihin ja lopulta aloin kyllästyä ja tympääntyä siihen että kaikki tulivat hiplailemaan vauvaa. Ei ollut yhtään rauhaa. Kaikenmaailman pöpöiset ihmiset tulevat vain koskettamaan vauvaa kysymättä. Lähinnä tätä tapahtui hotellilla, jossa oltiinkin paljon. Mutta vauva sai siis ainakin huomiota ja katseli kovasti muita ihmisiä. Viihtyi hyvin. Joistain vieraista ihmisistä piti heti ja joillekin lämpesi vasta loppuviikolla. Yksi miestarjoilija ihastui meidän vauvaan tosi paljon ja sanoi, että meidän vauva on different ja tarkoitti varmaan että erityinen. Tuli erityisen hyvä mieli siitä. 

Reissu oli kaikinpuolin hyvä. Olin yrittänyt pakata mahdollisimman vähän ja turhia tavaroita ei oikeastaan mukana ollutkaan, paitsi minun piilarit. Harsoja olisi voinut olla jokunen enemmän, samoin itselleni kesäpaitoja. Aurinkorasva ja hikiset päivät kuluttivat paitoja nopeammin kuin osasin muistaa. Erityisen hyödyllisiä matkatavaroita olivat mm. muutamat tutit ja tuttinauha, pienet roskapussit vaipoille, iso kosteuspyyhepaketti, vauvan pitkähihainen uima-asu, Tula-kantoreppu, matkarattaat ja jätesäkki johon pakattiin rattaat lentoa varten, hedelmäsosepussit. Tutti olikin vauvalle tärkeä reissussa.

Mitä saatiin matkasta? Ainakin itseluottamusta ja kokemusta vauvan kanssa matkailuun, iloa ja uusia hauskoja muistoja joille nauraa miehen kanssa, vapautta ruoanlaitosta ja siivoamisesta, breikki arjesta, rentoa yhdessä olemista ja leppoisaa perheaikaa, rauhoittumista ja rentoutumista, rusketusraitoja, syömisestä turvonneita vatsoja ja pelkoa mennä puntarille, sitkeä virus puhelimen nettiselaimeen, vauvalle flunssa ja uudet söpöt hampaat, hyvä mieli.