Yöitkuja ja ihania aamuja

Tänään on taas sellainen aamu, että kirjoitus ei kulje yhtään. Yritän nyt jotain kuitenkin saada tänne.

Meillä on vauvan kanssa ollut vilinäviikko. On käyty paljon ystävien luona ja meillä on käynyt ystäviä ja sukulaisia. On viety kirppikselle tavaraa ja käyty kenkäostoksilla keskustassa. Ostin vauvalle ensimmäiset kengät: violetit tennarit. :) On kävelty leikkipuistoon keinumaan ja leikitty uusilla hiekkaleluilla sekä kävelykärryllä sisällä. On luettu paljon kirjoja. On ollut touhua. Silti jäi näkemättä vielä useampia hyviä ystäviä, joita olisin halunnut nähdä. Ehkä ensi viikolla sitten. 

Yhtenä päivänä vauva nousi seisomaan Tripp Trapp-tuolissa. Minä tein ruokaa selkä vauvaan päin ja mies istui vauvan vieressä ruokapöydässä. Juteltiin siinä jotain ja yhtäkkiä mies huudahtaa kauhuissaan, että katso vauvaa! Jalat istuintyynyllä ja kädet pöytää vasten. Siinä korkealla seisoo. Kamalaa. Säikähdettiin tosi paljon. Ja oltiin ihan ihmeissämme, että miten vauva on pystynyt kiipeämään tuolista ylös, saamaan jalat sieltä koloista pois, siinä meidän vieressä, aivan huomaamatta. Onneksi oltiin lähellä. Yhtään ei kuitenkaan voi lasta jättää siihen vartioimatta, edes niin että itse kääntyisi hetkeksi hellaan päin. Vauva ei varmaan tajunnut mitä teki, koska ei ole tehnyt uudestaan. Varoituksen sanana siis kuitenkin teille muillekin, joilla samainen tuoli.

Olen nauttinut tosi paljon meidän aamuista nyt matkan jälkeen. Syynä on se, että olen ollut niin laiska nousemaan vauvan kanssa aamuisin, että olen ottanut hänet viereen sänkyyn. Olen antanut aamumaidon siinä ja vauva on monesti nukahtanut kainalooni. Joinain aamuina hän on nukkunut vielä jopa 2 tuntia siinä minun vieressä. Parasta on kuitenkin ollut se, miten vauva kiehnaa minua ja miestä aamuisin sängyssä. Puskee päällään meitä, mönkii peittojen seassa, kaatuilee tahallaan selälleen ja unisena hymyilee. Yhtenä aamuna taas halailtiin näin vauvan kanssa ja vauva oli niin hellyttävä ja kaunis kun uniset silmät kiinni kiehnasi, halaili meitä ja samalla hymyili korviin asti onnellista hymyä. Sitten nukahti minun vahvaan halaukseen pienen silmiin katselun jälkeen. Minä laitoin silmäni kiinni niin vauvakin laittoi. Arvokkaita aamuhetkiä.

Ehkäpä tämä minun laiskuuteni nousta vauvan kanssa on aikaansaanut sen, että vauva on ollut aiempaa itkuisempi öisin. Siis että on tottunut pääsevänsä jossain vaiheessa yötä meidän viereen ja tissille nukkumaan. Ja siksi itkee pitkin yötä ja toivoo, että nyt koittaisi se hetki, että pääsisi viereen. Kaiken lisäksi hän on keksinyt itkeä taas kurkkuaan jännittämällä ja siitähän tulee ääni käheäksi. Aluksi luultiin uusien itkujen syyksi uudenlaista sipuliruokaa, joka olisi saanut mahan kipeäksi. Mutta itkut vain jatkuivat. Tai sitten vauva näkee painajaisia. Kuka tietää. Viime yönä herättiin miehen kanssa monta kertaa kovaan ja käheään itkuun. Ja meidän yö kesti vain 5,5, tuntia, kun katsottiin MM-jääkiekkoa yömyöhään. Ennen matkaa vauva nukkui putkeen koko yön ja päiväunirytmikin oli säännöllinen. Nyt heräilee yössä 1-5 kertaa, jolloin pitää mennä lohduttamaan. Välillä myös itkeskelee unissaan lyhyesti ja nukahtaa itse.

Yhtenä aikaisena aamuna vauva alkoi taas itkemään ja sanoi selvästi, että "äiti". Mieskin kuuli sen, parikin kertaa. Reppana kaipasi ja pyysi äitiä. Nyyh. Vauva on muutenkin taas ollut aika paljon minun perään. Voihan olla, että hänellä on öisinkin ikävä äitiä, kun havahtuu unesta. Vaikka mies yleensä hoitaa yöheräilyt, parina yönä olen nukuttanut vauvan syliin, kun ei ole nukahtanut isälleen. Myös touhukas viikko on saattanut vaikuttaa öihin ja siihen että vauva kaipaa enemmän lohtua. Laitettiin vauvan huoneeseen pimennysverhoksi tumma lakana. Pimentää hyvin huoneen, joskin sisustuksellisesti ei kovin nätti ratkaisu. ;) Haluttiin kokeilla, jos se auttaisi vauvan unen jatkuvuuteen. Toisaalta se voi tietysti myös hämmentää vauvaa, kun ei näekään niin hyvin havahduttuaan unesta. Niin tai näin. Hmm nyt tuli mieleen myös korvatulehdus, kun lapsella oli ärhäkkä flunssakin silloin. Miksi en ole ajatellut sitä aiemmin. Pitääpä soittaa aika lääkärille varmuuden vuoksi ja asian poissulkemiseksi.

Tämmöisin kuulumisin täältä. Huomenna lauantaina ajellaan minun vanhempien luokse päiväreissulle ja minä käyn luultavasti tapaamassa minun omaa mummua samalla suunnalla, toisella paikkakunnalla. Minulla on enää yksi mummu elossa ja olen monesti kaivannut mummua, vaikka meillä ei kovin läheistä suhdetta olekaan. Sunnuntaina vain huilataan. Olen ollut ihan sekaisin päivissäkin tällä viikolla, mutta ehkä ensi viikolla helpottaa kun tavalliset arkiviikot taas alkavat.