Tämä aamu oli vähän nihkeä. Olisi ollut niin ihana jäädä loikoilemaan sänkyyn miehen ja vauvan kanssa, mutta piti nousta keittelemään aamupuuroa ja hyväksyä, että nyt alkoi taas arki. Mies onneksi hoiti vauvan aamupesut ja pukemisen, mikä on minulle aina aivan luksusta. Saan lojua sängyssä vielä hetken ja nousta rauhassa. Onhan tämä kotona oleminen tottakai aivan erilaista kuin kodin ulkopuolelle töihin lähteminen, mutta kyllä tässäkin hommassa voi olla maanantaiväsymystä tai perjantain ja viikonlopun kiihkeää odotusta.
Viikonloput ovat erilaisia kuin arkipäivät, kun hoidetaan vauvaa yhdessä. Kun väsyttää, voi pyytää miestä leikkimään vauvan kanssa, antamaan hänelle ruokaa, vaihtamaan vaippaa ja kaikkea muutakin. Kyllä mies muutenkin niitä tekee, mutta voi myös pyytää vähän ylimääräistä palvelusta, jos itse on erityisen väsynyt. Viikonloppuisin on mukava viettää myös rauhallista aikaa kotona perheen kesken, tehdä yhdessä jotain pientä, ehkä käydä kirpputorilla tai kävelyllä tai leikkipuistossa keinuttamassa lasta. Tehdä ruokaa ja nähdä ystäviä. Odotan kyllä aina viikonloppua ja iloitsen siitä.
Onneksi tämänaamuinen maanantaiangsti ei kestänyt kauaa. Ei se yleensä kestäkään. Nautin kuitenkin niin paljon tästä kotona olemisesta juuri nyt. Lapsen kiljuminen Pikkukakkosen tunnarin soidessa, hänen jokapäiväinen innostuksensa pyykinpesukoneen käynnistyessä, riemu haalaria puettaessa ja muut pienet hauskat jutut tekevät arjesta ihanan. Samoin viestit mieheltä päivän aikana, omat teehetket lapsen nukkuessa, terveellisten ruokien tekeminen ja ulkoilut raikkaassa ilmassa. Kyllä ne angstit aina jossain vaiheessa unohtuvat.
Mukavaa maanantaita kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti