Sekalaiset iltakuulumiset.
Ostettiin uusi turvaistuin lapselle. Liikenneturvan nettisivujen mukaan ainakin kolmivuotiaiksi asti lapset matkustavat turvallisimmin selkä menosuuntaan. Meidän uusi istuin tulee sen verran ylös, että vauva näkee ulos ikkunoista. Kiva juttu. Jos ei jaksa kantaa lasta autolle, matkarattaat mukaan. Rattaat menevät ah-niin-nopeasti-ja-helposti kasaan takakonttiin. Saatiin tosi hyvää palvelua Lastentarvike-kaupasta. Ostettiin samalla myös matkasänky ja uusi unipussi.
Rytmit. Vauvan unirytmejä pitäisi säätää. Lähiaikoina rytmi on ollut tällainen:
Noin klo 6 vauva herää ja noustaan ylös tai jatketaan unia meidän sängyssä 8 asti.
Klo 9-11:30 välillä 1,5 tunnin päikkärit. Nukahtaa helposti vaunuihin.
Klo 15-17 välillä 1,5-2 tunnin päikkärit. Nukahtaa helposti vaunuihin.
Klo 20:30-21 yöunille, mikä on minun mielestä vähän turhan myöhään. Viime aikoina iltanukutus on ollut taistelua, ei niinkään itkuisaa vaan päinvastoin: tyttö juttelee, pyörii, kikattaa ja haastaa iskää leikkiin sängyssä.
Tämä rytmi on siis aiemmin toiminut tosi hyvin. Vasta hetki sitten vauva nukahti melkein jo iltamaidolle ja mies vain kantoi tytön sänkyyn. Nyt tarkoituksena olisi kuitenkin aikaistaa päiväunia hieman, että illalla uni tulisi helpommin. Yritän myös jaksaa herätä heti kuudelta kun vauvakin herää ensimmäisen kerran. Tuntuu vain kurjalta, kun vauva on selvästi silloin vielä väsynyt ja ummistaa välillä silmiään, mutta ei saa kuitenkaan nukuttua.
Aika lyhyt aikahan tuo on toisten päiväunien ja yöunien välillä. Että sikäli ei ihmekään, että yöuni ei tule kovin helposti. Ja varsinkin jos vauva on nukkunut aamulla 8 asti ja silti koisinut parit pitkät päikkärit. Iltapäivisin päiväunen tarpeen näkee selvemmin kuin aamupäivisin. Aamupäivällä tyttö jaksaa joskus keskipäiväänkin asti, jos on nukkunut aamulla pitkään. Silloin voisi tietysti kokeilla joskus, että nukkuisi vain yhdet unet. Päivä kerrallaan ja tilanteen mukaan. Yritän kuitenkin nyt jatkossa laittaa lasta vähän aiemmin nukkumaan niin jospa väsy kasvaisi sopivaksi illan tullessa.
Vaatteita lapselle. Minua ei paljonkaan kiinnosta pohtia lapsen vaatetusta tai ostella hänelle jatkuvasti vaatetta. Ostan alennusmyynneistä tai normaalihinnalla, kunhan vaate on hyvä ja nätti. Olen kyllä aika huono arvioimaan lapsen tulevia vaatekokoja. En meinaa tälläkään hetkellä osata ostaa oikeita kokoja vaan pitää mennä usein vaihtamaan kokoa suuremmaksi. Ostan vaatetta yleensä vasta silloin, kun sille on oikeasti tarvetta.
Nyt hiljattain on ollut vaikea pukea lasta ulos lähdettäessä. Olen käyttänyt lapsella viileämpinä päivinä vielä paljon windfleece-haalaria, joka on kuitenkin jäänyt auttamatta pieneksi. Nolottaa ihan pukea se. Onneksi pitkät villasukat peittävät nilkat, heh. Välikausihaalari taas tuntuu liian kuumalta. Ostin tällä viikolla tytölle hupparin, jota voi aurinkoisina ja lämpöisinä päivinä pitää takkina. Se on ollut tosi kiva. Varsinaista takkiakin olen miettinyt, mutta en ole vielä keksinyt, millainen olisi monikäyttöinen, siisti, edullinen ja sopiva mahdollisimman pitkään. Ostin myös kesäulkoiluun sopivat kangashousut. Lapsi alkaa vähitellen touhuta yhä enemmän ulkona: keinuu, istuu maassa ja seisoo penkkejä vasten. Sadesään vaatteita meillä ei oikeastaan vielä ole. Hankin jo vettähylkivät ulkohousut, mutta ne eivät olleetkaan hyvät. Enkä edes oikein tiedä, mitä sadevaatteita hankkisin näin pienelle. Niille kun tulee kuitenkin niin vähän käyttöä, vaikka haluankin opettaa lapselle, että sateellakin on kiva ulkoilla. Ehkä suuntaan joku päivä kirppikselle kuriksia etsimään...
Meidän oma kirppishomma jatkuu edelleen ja vieläkin löytyy kotoa ylimääräistä rompetta myyntiin. Joka päivä seurataan sähköpostista päivän myyntiä. Muutaman päivän välein käydään siivoamassa pöytää.
Kuntosalijäsenyys on tauolla tällä hetkellä. Ehkä jossain välissä taas innostun sinne. Muutenkin kuntoilu on ollut vähäistä. Harmittaa. Pitäisi vaan lähteä useammin. Pohdinkin miehelle juuri eilen, että minä olen sellainen joko-tai-ihminen. Kaikki tai ei mitään. Joko käyn lenkillä joka päivä tai en ollenkaan. Esimerkiksi kaksi kävelylenkkiä viikossa tuntuu ihan turhalta. "Eihän siinä edes kunto kohene", ajattelen. Pöh. Tyhmää.
Olen tällä viikolla nähnyt paljon ystäviä. Yhden ystävän kanssa käytiin testaamassa uusi vohvelipaikka kaupungilla ja fiilistelemässä yhteistä kesäreissua. Toisen ystävän luona käytiin yhtenä päivänä iltapäiväteellä vaihtamassa kivoja kuulumisia. Kolmatta ja neljättä ystävää näin tänään. Tosi mukavia päiviä ollut.
Kerron teille salaisuuden: olen alkanut yhä enemmän ajatella toista vauvaa. Siis meille. Tytölle pikkusiskoa tai -veljeä. Olen niin kiitollinen meidän tytöstä, että kyllä minä sen varmasti kestäisin, vaikka ei saataisi enää muita lapsia. Kuitenkin me ollaan aina puhuttu kahdesta tai kolmesta lapsesta. Minä kuulun niihin vanhempiin, jotka eivät haluaisi lapsilleen kovin suurta ikäeroa. Ei sille ole muuta syytä kuin se, että nyt kun eletään muutenkin tätä pikkulapsielämää ja ollaan totuttu tähän, niin voisi olla suhteellisen helppoa hoitaa tässä samassa useampikin lapsi. Lapsista olisi myös toisilleen seuraa. Lasten kasvaessa saisi sitten itsekin vielä joskus omaa vapaa-aikaa ja mahdollisuuden esim. matkustella kahdestaan miehen kanssa. Mutta siis, pientä vauvakuumetta on kyllä havaittavissa.
Imetän vielä vaihtelevasti 3-5 kertaa päivässä, joten tuskinpa tässä nyt yhtäkkiä saadaan pullaa uuniin senkään takia. Luulen ainakin niin. Lääkäri totesi myös jälkitarkastuksessa silloin joskus aikoja sitten, että voi olla että tarvitaan clomit myös jatkossa. Niinpä en odota ihmettä. En myöskään ole halunnut lähteä uudestaan siihen raastavaan ovulaation etsimisoperaatioon ja tikuttamiseen. Imetys vaikuttaa hormoneihin paljon, mutta en myöskään ole valmis luopumaan siitä vielä. Imetyshetket ovat minulle tärkeitä edelleen. Rakastan sitä, kun tyttö istuu hajareisin minun sylissä ja syöksyy onnellisena ja riemukkaana kohti rintaa. Tai kun väsyneenä nauraa ja vetää minun paitaa onnellisena, tietäen saavansa maitoa. Tai kun aamulla huokaisee ja sulkee onnellisena silmät tissillä. Ehkä aletaan vähitellen vähentämään imetyskertoja, mutta maltillisesti ja omia fiiliksiä kuunnellen. Kyllä se pikkusisarus ehtii tulla sitten kun/jos sen aika on. Ja eihän sitä maitoa muuten joka kerralla edes taida tulla enää, varsinkaan päivisin. Enemmänkin kyse taitaa olla läheisyydestä ja lepohetkestä.
Nyt äkkiä nukkumaan. Minun nukkumaanmenoaika meni jo tunti sitten hui!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti