"Miten voit ja miten vatsassa?" Argh. Rv 11+5

Tänään kyllästyin ensimmäisen kerran siihen, että miehen sukulaiset jotka tietää raskaudesta, kysyvät joka puhelinsoitolla mieheltä, että "miten minä voin ja mitenkäs vatsassa?" Toisaalta huvittaa oma ärsyyntyminen, kun ollaan vasta alussa ja kyselijöitä varmasti riittää jatkossakin. Ehkä tää ärsytys kumpuaakin vain omasta jännityksestä ja tekiskin mieli vaan tokaista vastaukseksi, että "en kuule tiedä miten vatsassa voidaan". 



Ehkä sitten perjantaisen ultran jälkeen kun uskaltaa toivottavasti itsekin iloita enemmän, niin kestää niitä muidenkin kyselyjä. Tai sitä että tuleva mummo kutoo tai ompelee tai mitä lie jo ihan innoissaan jotain meidän lapselle. Pidin miehelleni jo puhuttelunkin siitä, että sanoo nyt selkeästi äidillensä, että se ei saa vielä tehdä tai ostaa yhtään mitään, kun ei vielä tiedetä onko kaikki kunnossa. Ja että haluan itse valita lapselleni vaatteet ja muut tavarat! Ja että jos mummo kutoo jotain enkä tykkääkään siitä, niin sitten tulee vaan paha mieli kaikille. Hihhih joku paniikkipuuska iski, että jos muut omii jotenkin meidän lapsen, pukee sille rumia vaatteita tai antaa kasvatusohjeita. Hih.

Hellyttäväähän tuo mummojen ja muiden innostus oikeasti on. :)