Aluksi kävin puntarilla, jossa aivan valtavat lukemat hyppäsivät silmille. Pieni osa painonnoususta selittynee juuri syödyllä lounaalla, mutta tunnustan, että on tullut myös herkuteltua liikaa ja väärällä tavalla näinä ensimmäisinä raskausviikkoina. Parannan tapani, lupaan sen!
Luulin, että minusta olisi otettu jo nyt erilaisia näytteitä, mutta sainkin lähetteet näytteiden ottamista varten varsinaisen labran puolelle. Siellä odottaa kuulemma pissaus purkkiin ja kolmen veriputken luovutus. En ajattele sitä nyt enempää, etten lietso jännitystä. Toisinaan pysyn verikokeissa tolpillani, toisinaan jalat lakkaavat toimimasta, luultavasti vain jännityksen takia.
No sitten pääsimme keskustelemaan sikiöseulonnoista ja elämäntavoistamme. Vaikka tuskin sitä keskusteluksi voi sanoa, kun kätilö rutiininomaisesti kyseli meiltä kaikki asiat, jotka hänen tässä vaiheessa kuuluu tiedustella. Käynnin aikana hän totesi kolme kertaa, että kyselee meiltä nämä asiat hieman oudossa järjestyksessä, jotta hän pysyy itse virkeänä. Hän kun käy näitä asioita niin usein läpi asiakkaiden kanssa. Ja eihän se mitään, ymmärrän. Tuli vain hieman sellainen olo, että hän ei pitänyt meitä yksilöllisinä tai tärkeinä asiakkaina, vaan ehkä ajatteli, että meille riittävät nämä rutiininomaiset tiedot raskaudesta. Kun yritin välillä kertoa omista kokemuksistani, hän ei todennäköisesti kuunnellut lainkaan, tai ainakaan hän ei lähtenyt mukaan keskusteluun.
Käynnin aikana minä ja mieheni täytimme omat lomakkeemme alkoholin käytöstä. Rastitin lomakkeesta vaihtoehdon: "en käytä alkoholia lainkaan" ja selitin vielä ääneen, että viimeisen vuoden aikana olen nauttinut yhden siiderin. Tästä huolimatta saimme pitkähkön tietoiskun/läksytyksen siitä, että yksikin alkoholiannos voi olla haitaksi. Huomasin ajattelevani, että "eikö hän usko minua kun sanon etten juo". Olin ihmeissäni ja pettynyt.
Koen olevani empaattinen ihminen ja ymmärrän, että jokaisella meillä on omat heikot hetkemme. Silti ajattelen, että asiakaspalvelutyössä työntekijän täytyy yrittää kaikkensa, jotta asiakkaalla on hyvä ja luottavainen olo. Tämä koskee kaikkia aloja. En minäkään ole joka päivä iloisella mielellä töissä lasten kanssa, mutta kyllä katsekontaktia ja hymyä pitää aina löytyä.
No, annan hänelle vielä mahdollisuuden.
Nyt seuraavat päivät odotan kuumeisesti postilaatikon kolahdusta, jolloin luukusta kopsahtaa kutsu ultraan. Laboratorioon ajattelin suunnata tässä jonakin aamuna ja hammashoitajan ajankin saa kuulemma jo varata.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti