Elämää kahden lapsen kanssa

Jännitin vauva-arkea etukäteen ja mietin, miten elämä kahden pienen lapsen kanssa sujuu. Tässä pari sanaa siitä.

- No ensinnäkin, kaikkihan riippuu aina niistä lapsista. Heidän temperamentistaan, luonteestaan, osaamisestaan, sopeutumisestaan, kehitysvaiheestaan, terveydestään jne. Meillä on mennyt edelleen tosi kivasti. Isosisko halailee ja pussailee vauvaa, antaa tälle lelujaan eikä näytä suuremmin mustasukkaisuuttaan ainakaan nyt kun vauva pysyy vielä paikoillaan eikä osaa ottaa siskon kädestä. Välillä kyllä sanoo, että "isi ottaa vauvan, äiti ottaa minut", että semmoista pientä omimista havaittavissa.

- Paljon riippuu myös aikuisista ja siitä, mitkä ovat tavoitteet arjelle. Aluksi ei kannata tietenkään ottaa liian suuria paineita siivouksesta tai ruoanlaitosta. Mekin on alettu silloin tällöin hakemaan noutoruokaa ja käyttämään aiempaa enemmän puolivalmisteita ja tilanteen mukaan eineksiäkin. Kun saa joskus perheen yhdenkin ruokailun hoidettua helpommalla työllä, niin sekin jo auttaa. Sitten jos/kun aikaa ja energiaa alkaa jäädä yli, voi käyttää sitä enemmän kotitöihinkin. Sen olen kuitenkin oppinut, että pyykinpesua ei voi välttää. On muuten myös paljon helppoja ruokia, joita voi tehdä kun valmisteluaikaa on vähän. Tällaisia ovat esimerkiksi kaikki uuniruoat. Oma suosikkini oli alkuaikoina ohrauunipuuro, joka on varmaan maailman helpoin: ryynit, maito ja suola astiaan ja astia uuniin pariksi tunniksi. Tiskejä kyllä kannattaa laitella aina kun niitä tulee, vaikka vähitellenkin vain. Muuten keittiö räjähtää herkästi.

- Ennakointi on tärkeää. On tärkeä ennakoida erityisesti ruokatilanne. Onko lounasta ja päivällistä huomiselle? Onko tarpeen käydä kaupassa ja milloin ehditään isolle kaupalle? Mitä sieltä ostetaan niin että pärjätään monta päivää? Vai käydäänkö lasten kanssa seuraavana päivänä lähikaupassa? Kuka tekee ruoan ja milloin? Onko muita erityisiä menoja viikolle? Siinäpä se tärkein suunnittelu taitaa pääosin olla. Helpottaa tosi suuresti, kun lounas on valmiina. Silloin voidaan esikoisen kanssa touhuta rauhassa aamu ja aamupäivä vauvan nukkuessa eikä tarvitse murehtia ruoanlaittoa saati käyttää siihen aikaa.

- Kaiken mahdollisen avun vastaanottaminen. Ai että oon ollut onnellinen anopin antamasta lastenhoitoavusta! Kaikesta muusta kismasta huolimatta. Ollaan etuoikeutettuja, kun hän tahtoo hoitaa tyttöä niin paljon. Siinä on toki kääntöpuolensakin. Samalla hän vaikuttaa tyttöön ja tyttö oppii häneltä. Näin äitinä olenkin aika tarkka siitä, miten tytölleni esim. puhutaan, ettei esimerkiksi pelotella turhista asioista tai kielletä vain tavan vuoksi. Haluan kasvattaa lapsistani rohkeita ja avoimia ihmisiä, jotka saavat olla omanlaisiaan ja persoonallisia yksilöitä riippumatta esim. sukupuolesta.

 - Kaikki jää kesken tai saatkin yllättävää vapaa-aikaa, jolloin et tiedä mitä tekisit. Meneillä olevien juttujen keskeyttäminen vauvan takia vaatii sopeutumista koko perheeltä. Esimerkiksi nyt pitää ihan oikeasti juosta makkariin kun vauva itkee. --- Ja nyt taas pari päivää tämän tekstin aloittamisesta ehdin jatkamaan. Keskeytykset on aika kuluttaviakin ja ainakin turhauttavia, mutta ihme kyllä, oon jotenkin oppinut niitä sietämään. Ehkä oon saanut lisää rentoutta tekemisiini.

- Kyllähän elämä yhden lapsen kanssa oli tähän verrattuna älyttömän helppoa. Ei sitä edes tajunnut. Olisi ehkä silloin kannattanut tehdä ja mennä enemmän. Toisaalta ainakin raskausaika oli tällä kertaa niin väsyttävä, että en vain jaksanut lähteä minnekään pidemmälle esikoisen kanssa. Samoin oli silloin kun esikoinen oli vauva. Silloinkin olisi ollut periaatteessa kätevä lähteä sukuloimaan tms. vauvan kanssa, mutta ei se meidän tilanteessa onnistunut, kun lapsi oli niin itkuinen ja minä totaalisen väsynyt. Se harmittikin mua kovasti silloin, koska olin etukäteen suunnitellut kaikkia pikkureissuja, joita tekisin esikoisvauvan kanssa kahdestaan miehen ollessa töissä. Oikeastaan halusin kirjoittaa tähän, että yhden lapsen kanssa oli kyllä helppoa, mutta kahdenkin kanssa voi pärjätä ihan hyvin! Kaikki riippuu edelleen niistä lapsista ja esimerkiksi juuri lasten terveysasioista ja unitavoista.

- Asioiden sanoittaminen pienelle esikoiselle on minun mielestä tärkeää kaikissa tilanteissa. Jos vaikkapa vauva itkee paljon ja minun täytyy häntä hoitaa tavallista enemmän, puhun esikoiselle, että "äidin pitää hoitaa vauvaa nyt kun vauvalla on pipi maha ja sitten kun vauva menee nukkumaan, me leikitään ja tehdään jotain kivaa, jne." Esikoinen voi vaikuttaa pärjäävältä ym. mutta voi sisimmässään olla hyvin epävarma ja mustasukkainen. 2-3-vuotias on vielä kovin pieni.

- Yritän kehua esikoista aina kun se on mahdollista, sekä vauvanhoidosta että muista jutuista. Yritän halailla ja suukotella häntä aina kun ehdin ja osallistua hänen leikkeihinsä mahdollisimman paljon, vaikka monesti tuntuu, että pitäisi ehtiä vielä enemmän. Ja harmittaa kun monesti leikit jäävät kesken vauvan itkiessä. Riittämättömyyden tunne onkin varmasti tuttu seuralainen monilla useamman lapsen kotivanhemmilla. Toisaalta aamupäivisin voidaan aina ulkoilla vauvan nukkuessa, se on mukavaa ja esikoinen nauttii siitä. Jokainen perhe varmasti löytää itselleen sopivat kuviot.

- Elämää helpottaa, jos esikoinen osaa joitain juttuja itse ennen vauvan syntymää. Meillä hän osaa mm. syödä ja juoda itse sekä nukkua omassa sängyssään isänsä nukuttamana. Se helpottaa kovasti. Toki syöminen on vähän nihkeää ja autettuna syö paljon enemmän. Vauvan synnyttyä opetettiin hänelle potalle meneminen itse, ts. housujen laskeminen. Siis kyllä hän osaisi, jos tahtoisi. On vähän semmoinen "passattava" eli ei vaan periaatteesta haluaisi tehdä itse. Tämä koskee esimerkiksi pukemisia ja riisumisia. Niitäkin on nyt harjoiteltu enemmän. Vaadittu häneltä vähän enemmän. Panostettu motivointiin ja kannustamiseen.

- Ennen vauvan syntymää esikoinen oli meidän elämän ehdoton keskipiste. Mutta ihan hyvin on sopeuduttu tähän tilanteeseen, jossa noita mahdottoman rakkaita ja tärkeitä lapsia onkin kaksi. En rakasta esikoista yhtään vähempää nyt. Hän on aivan yhtä tärkeä kuin ennenkin. Ihastelen häntä joka päivä. Ihastelen myös vauvaa. Molemmat ovat omanlaisia, mutta yhtä tärkeitä ja rakkaita. <3 <3

Leikkipuistossa ja muita kuulumisia

Hämärässä makkarissa, pöytälampun valossa, kirjoitan yhdellä kädellä vauva tissillä. Uudella hienolla läppärillä, joka hankittiin juuri tällaisia hetkiä varten. Meillä on ollut kiva päivä. Jotenkin luonteva ja rento.

Vauva on tänään kuuden päivän ikäinen. <3 Vauvalla oli vatsavaivoja eilen. Rupsutteli ja itkeskeli. Tänään oli selkeästi parempi päivä ja poika onkin nukkunut lähes koko päivän, vain syöden nopeasti välillä. Öisin on tankannut vähän tiuhemmin, mutta oon saanu ihanasti levätä sitten päivisin miehen hoitaessa Satulintua. On myös saatu koko perhe yhteiset päikkärit joka päivä. Vauva pissaa ja kakkaa monta kertaa päivässä. Rasvaillaan kuivaa ihoa perusvoiteella, röyhtäytetään, puhdistetaan napanuoran tyveä ja silmiä, niitä tavallisia juttuja. Vielä ei olla kylvetetty.

Imetyksenkin suhteen on ollut ihan hyvä päivä. Oikea rinta kestäisi jo kivun, mutta sairaalassa siihen tullut haava aukeaa aina kun oon hetken syöttänyt ilman rintakumia. Tänään vauva pulauttikin sitten kerran punertavaa maitoa eli verta oli päässyt maidon mukana mahaan. Otin kumin samantien takaisin käyttöön. Vasen tissi on ollut vielä aika kipeä. Ei koko nänni vaan vain keskikohta ja sen iho. Siinäkin on ollut haava. Kumilla syöttö kuitenkin onnistuu.

On ollut välillä paha mieli rintakumin käytöstä. Monessa paikassa pelotellaan sen seurauksilla, esim. että vauva ei opi enää syömään ilman sitä. Toisaalta tällä hetkellä se on ainut tapa, jolla imetys onnistuu. Ja käytinhän sitä esikoisenkin aikaan. Ja oon niin iloinen, että imetys onnistuu nyt ainakin näin. Maitoakin piisaa.

Imetysasennot vaativat vielä harjoittelua. Sylissä onnistuu parhaiten ja kyllä makuullakin juurikin tuon kumin kanssa. Kunhan muistan asetella vauvan riittävän alas rintaan nähden. Imetystyyny on päässyt taas käyttöön ja muutkin ylimääräiset tyynyt kaivettu kaapeista. Alaselkä kipeytyy herkästi, jos röhnöttää huonossa asennossa.

Minun oma olo on tosiaan ollut jo aika hyvä. Jostain luin, että näillä main raskaushormonit vaihtuvat imetyshormoneihin ja kieltämättä olo tuntuu nyt jotenkin erilaiselta kuin aiemmin. On jotenkin helpompi olla. Toki synnytyspelot ym. ovat myös takana päin, sekin helpottaa. Myös esikoisen ajoilta tuttu hormonihiki on saapunut! Aamupäivän suihkusta huolimatta kainalot on varsin ärtsyn tuoksuiset jo iltapäivällä. Jälkivuoto on ollut yllättävän kohtuullista, jopa vähäistä. Jälkisupistuksia on vielä välillä ollut, varsinkin jos imetys on ollut kivuliasta sillä kerralla. Alavatsa on ollut vähän arka. Myös kaikki lihakset on jotenkin herkkinä suonenvedoille ja krampeille. Pitäisi varmaan venytellä enemmän.

Parasta tänään on ollut koko perheen kävelyretki leikkipuistoon sekä se, että mulla on ollut aikaa touhuta esikoisen kanssa. Eilinen kun oli aivan toisenlainen: sekä minulla että tytöllä oli selvästi ikävä toisiamme. Koin äärimmäisen huonoa omatuntoa, kun en ehtinyt huomioida rakasta tyttöä imetyssäätöjen ym. opettelun takia. Tänään kaikki naksahti kuitenkin paikoilleen. Päivät on tietty erilaisia: välillä kaikki onnistuu ja välillä ei mikään. Ja hormonitkin varmaan heittelee, ja mielialat. Kyllä se tasoittuu.

Tänään oli kuitenkin sellainen olo, että kyllä tämä elämä tästä vielä normalisoituu. Imetyksen sujuminen niin hyvin tänään varmaan vaikutti myös. Ja se että vähitellen itsekin tottuu samanaikaisesti sekä pitämään vauvaa sylissä rinnalla että leikkimään kaksivuotiaan kanssa. Syömään vauva sylissä ja vaihtamaan miehen kanssa lennosta hoitovastuuta vauvan ja pikkuneidin välillä. Myös Satulintu oli tänään onnellisen oloinen. Sain monta kertaa kuulla olevani "ina äiti-Papu", jopa laulun muodossa. Ei ole mitään parempaa kuin olla "ihana äiti-Pauliina".

Oli myös todella virkistävää käydä leikkipuistossa tänään. Aurinko paistoi ja ilma oli todella lämmin. Kuulemma näitä säitä oli ollut sairaalassaoloaikananikin. Oli ihana päästä ulos. Onnellista kulkea nelihenkisenä perheenä ilman kiirettä minnekään, vauvan nukkuessa vaunuissa, tytön kipitellessä tyytyväisenä haluten pitää vaunuista kiinni. Miehen kanssa hymyillen ja rentoina. 

Tämä oli meidän kolmas kotipäivä. Nämä päivät on kuluneet nopeasti. On ollut tosi paljon puuhaa, mutta mukavia juttuja. On alettu jo miettiä nimijuhlaa. Aiotaan pitää ne jo melko pian. Huomenna viedään vauva neuvolaan ensimmäistä kertaa.