Mitä meille kuuluu?

Vauva kääntää itseään mahallaan lattialla. Tarttuu vitamiinilusikkaan raivokkaasti ja vetää sen suuhun. Ei niinkään vitamiinin takia vaan sen lusikan. Niin söpö ihana poika! <3 Örisee nukahtaessaan vaunuihin ja tykkää seurata isosiskon puuhia tosi paljon. Aamuöisin herää juttelemaan jo kuudenkin aikaan. Hmm toivottavasti ei tule tapaa tästä.

Isosisko iloitsee kerhosta ja on oppinut siellä uusia lauluja. Käyttää puheessaan uusia käsitteitä ja on oppinut lausumaan käyttämiään sanoja tarkemmin ja ymmärrettävämmin. Rakastaa Touhukkaat-ohjelmaa sekä Satuja soitosta, vaikka ennen pelkäsi jälkimmäistä. Kutsuu sitä Aurinko-ohjelmaksi, koska siinä on iso aurinko. Iltaisin tulee sängystä monenmonta kertaa pois. Harjoitellaan myös yövaipattomuutta. Usein kuivia öitä ja joskus vahinkoja. Isä herättää pissalle yöllä. Päivisin tykkää mm. askarrella, maalata, pulkkailla ja leikkiä eläimillä.

Äiti on ollut vähän väsynyt. Eniten ehkä mielessä painaa miehen tuleva päivystysviikko sekä kahden päivän työristeily. Tietää yh-hommia äidille huoh. Myös Pohjanmaan reissu viime viikolla painaa yhä ja muut menot. Nauttinut kuitenkin tekemisistä. Tykkäsi paljon kun koko perhe kävi ystävien kanssa laavulla viikonloppuna. Siellä paistettiin makkaraa ja pulkkailtiin. Vauva kulki jäätä pitkin turvakaukalossa pulkan kyydissä. Äiti myös iloitsi kun näki siskoaan sekä sai siivottua kirppistä molempien lasten kanssa.

Äiti haaveilee rennosta ajasta. Siitä että menee Helsinkiin kevään aikana kahdestaan vauvan kanssa. Siitä että pääsee kukkakauppaan pelkästään esikoisen kanssa. Siitä että saa uuden kevättakin. Siitä että puntari näyttää alle 75. Siitä että jatkossa muistaa taas käydä kodin ulkopuolella lasten kanssa enemmän, koska se virkistää. Siitä että oppii ajamaan auton omaan ahtaaseen parkkiruutuun sujuvasti eikä pelkää enää sen takia lähteä autoilemaan lasten kanssa. Jep.

Isän ajatuksista tietää eniten isä itse. Touhua silti on. Ja kirppispuuhia. Ja esikoisen ulkoiluttamista. Ja ruoanlaittoa. Äiti haluaisi päästää isin kaveriretkelle Kuopioon, mutta tuntee itsensä niin väsyneeksi ettei haluaisi isämiehen nyt ihan vielä sinne lähtevän. Vähän myöhemmin sitten. Isä hieroo äidin jalkoja joskus iltaisin. Äiti tykkää. <3

Meillä asuu myös pupuja. Unipupu on hieman närkästynyt siitä, että Jänispupu on syrjäyttänyt hänen asemansa ainoana Isosiskon unikaverina. Kyllä Unipupusta huolehditaan, mutta jos sitä ei löydy, Jänispupu hyppää aina jostain esiin ja tarjoutuu avuksi. Välillä lämpöisen paikan kainalosta on vienyt jopa äidin lapsuuden aikainen valkoinen kissa, mikä on saanut aikaan tiukkaa keskustelua lelulaatikossa. Toistaiseksi suuremmilta välikohtauksilta on kuitenkin vältytty.