 |
| Sekaväriset tulppaanit |
Fitmama on alkanut hyvin. En ole ajatellut sitä, ihme kyllä, ihmekuurina näihin liikakiloihin vaan keskittynyt nauttimaan selkeästi ateriarytmistä ja hyvistä ohjeista, joita syömiseen ja liikkumiseen oon saanut.
Ekat kaksi päivää oli hankalimmat. Piti lukea paljon papereista, että mitä saa syödä ja milloinkin. Ja tottakai piti, kaikki uusihan pitää ensin opetella. Nyt alan jo muistaa määriä. On tärkeää syödä monipuolisesti kaikkia ravintoaineita ja siihen tässä kyllä oppii helposti.
Ensimmäisinä päivinä oli pientä nälkää aterioiden välissä. Olin tottunut napostelemaan joka välissä ja kaikkea. Vähän lapsen mansikan jämiä aamupalalla tai leipää lounaan jälkkäriksi. Jätskin loppuja ja pullia pakkasesta, hapankorppua silloin tällöin. Hedelmää usein kun kävelin niiden ohi keittiössä. Vain siksi että se on hyvää.
Nyt syön säännöllisin väliajoin. Joudun etukäteen miettimään ruoat ja se on välillä raskasta. Toisaalta se on olennaista terveellisessä ruokavaliossa. Siihen vaan täytyy nyt opetella. Kun ruoka on valmiina koko päiväksi, ei tarvitse nälkäisenä tehdä valintoja. On rentouttavaa, kun ei tartte panikoida päivällä, että mitä syödään. Teen usein illalla ruokaa pariksi seuraavaksi päiväksi. Eilen esimerkiksi keitin ison kattilallisen hyvää minestronekeittoa. Tänään mies hakee kaupasta paljon kaikenlaista hyvää, joka käy minullekin.
Ruokia täytyy aluksi punnita, jotta oppii oikeat määrät. Se on ihan jees, vaikka toki vie energiaa ja aikaa. Itse on kuitenkin vaikea arvioida sopivia määriä ja usein söisin liian vähän hyviä rasvoja tai proteiineja. Liian paljon söisin hiilihydraattia. Ruokavalio on todella monipuolinen ja rakennettu imettäjälle sopivaksi.
Olo on ollut parempi kuin ennen tätä valmennusta. Vaikka vasta muutama päivä on menty. Mahtavaa! Valmennukseen sisältyvät jumpat on olleet kivoja ja helposti lähestyttäviä. Olen treenannut tällä viikolla jo kolme kertaa, kun aiemmin luku oli täysin pyöreä nolla. Jes!
Vain vatsalihasten mahdollinen erkaantuma mietityttää. Olen saanut hyvät ohjeet tunnustella vatsalihaksia itse, mutta luotettavan tiedon saaminen tuon maharasvan läpi on silti vähän hankalaa. Olen nyt vielä tehnyt vähän varovasti vatsalihasliikkeitä, vähän kuulostellen. Tekisi mieli soittaa tutulle hierojalle/fyssarille, jos hän voisi kokeilla ne minulta joku päivä.
Valmennuksen takia liityin takaisin facebookiin, koska siellä toimii aktiivinen fb-ryhmä tähän liittyen. Heti koukutuin katsomaan kommentteja ja päivityksiä monta kertaa päivässä. Juu ei, fb ei sovi mulle. Aion kuitenkin olla tuossa ryhmässä Fitmaman loppuun asti. Muita kavereita en pyydä enkä hyväksy.
Tavoitteena mulla on tämän kuuden viikon aikana päästä eroon jatkuvasta napostelusta sekä juurruttaa hyviä ruokailutapoja meidän perheeseen aloittaen itsestäni. Toivon toki, että minun muutokseni toisi hyviä tuulia myös koko perheen ruokailuihin. En voi kuitenkaan päättää miehen syömisistä.
Haluan oppia koostamaan ateriat järkevästi ja monipuolisesti, niitä proteiineja ja rasvoja unohtamatta. Syömään säännöllisesti ja huolehtimaan, että meillä on kunnolliset eväät kun mennään jonnekin. Haluan tehdä sellaisia hyvänmakuisia ruokia, joita tykkäisin tehdä jatkossakin tämän kuuden viikon jälkeen.
Haluan pudottaa painoakin, mutta sitä enemmän opettelen keskittymään muihin asioihin kuten hyvään oloon ja itseni hyväksymiseen tällaisena. Jatkuvuuteen, ruoanlaittotaitoihin, suunnitteluun, säännölliseen pieneen kotijumppaan. Sellaisiin pieniin asioihin, jotka on helppo säilyttää elämässä jatkossakin. Tyytyväisyyteen, armollisuuteen, ymmärtäväisyyteen itseä kohtaan. Samalla itsensä haastamiseen sopivassa määrin, jotta voisin kokea onnistumisen elämyksiä saavuttaessani jotain minulle tärkeää. Mukavuusalueen ulkopuolelle menemiseen silloin kun huomaan olevani pelokas tai laiska. Jotta en jäisi liikaa harmaiden murehtimisten varjoon vaan uskaltaisin toteuttaa itseäni ja olla oma itseni.
Nyt pitää mennä tekemään välipalaa. Lapsetkin herää ihan just.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti