Konmaria, kerhoa ja muita tekemisiä

Nyt on tuntunut tärkeämmältä tehdä muita juttuja tänne kirjoittamisen sijaan. Nopeasti kuitenkin kirjoitan kuulumiset.

Olen lukenut Marie Kondón kirjan Konmari- siivouksen elämänmullistava taika. Luin sen kahdessa illassa ja aloin heti järjestää kotia mieleisekseni. Kirja ei ollut mitenkään erityisen ihmeellinen, mutta menetelmä itsessään tuntuu oikein toimivalta. Hassua miten minäkin olen niin monia kertoja vienyt kirppikselle isoja määriä rompetta ja silti olen saanut taas tyhjättyä kotia turhista tavaroista, nyt tämän menetelmän avulla. Luulen, että tämän jälkeen minun ei tarvitse tehdä enää mitään suurta puhdistusta tänne kotiin, koska tällä menetelmällä todellakin jäljelle jäävät vain ne rakkaimmat ja tärkeimmät tavarat, jotka tuottavat oikeasti iloa. Olen jokseenkin hurahtanut nyt tähän. Tässä hyödynnetään enemmän intuitiota ja tunnetta kuin yleensä siivoamisessa.

Olen siis siivonnut. Olen laittanut yli puolet vaatteistani pusseihin ja käynyt muitakin tavarakategorioita läpi. Suurimman osan laittanut kirppispusseihin ja huonot heittänyt roskiin. Siskon tytölle aion tarjota joitain tarpeettomia koruja, samoin nuorelle serkkutytölle lähetän muutaman, joista uskoisin hänen ehkä pitävän. Laitoin pois yli puolet koruistani, koska en käytä niitä. Kirjassa esitellään tarkemmin, miten ja miksi mistäkin tavaroista voi luopua. Siellä on myös hyviä vinkkejä tavaroiden säilytykseen.

Olen järjestänyt jäljelle jäävät tavarat käytännöllisesti ja mahdollisimman monet ottanut aktiivisempaan käyttöön. Oivallukseni on, että nyt iloitsen aiempaa enemmän näistä harvoista tavaroista, joita minulla on. Siivoaminen on ollut helppoa ja vaivatonta. Olen laittanut pois mm. lahjaksi saatuja esineitä ja vaatteita joista en pidä, uusia vaatteita joita olen ostanut ostohuumassa mutta joita en ole käyttänytkään jostain syystä, muistoesineitä, sekalaisia pikkutavaroita, kirjoja. Homma on edelleen kesken. Keittiötavarat ovat vielä järjestämättä ja paljon muutakin.

Sitten muita juttuja. Iltaisin lasten mentyä nukkumaan on miehen kanssa istuttu alakerran sohvalla ja juteltu. Telkkaria en ole katsonut yhtään. Instagramissa pyörähtänyt välillä.

Päivisin on keskitytty lapsiin ja heidän leikkeihinsä. On ollut kiva rakentaa junarataa ja Lego-juttuja, uittaa eläimiä ja maalata esikoisen kanssa. Kutitella vauvaa kaulalta ja saada hänet nauramaan ihanaa räkätysnaurua. Mies on ollut tämän viikon töissä, mutta päivät on olleet vielä aika erityisiä kun hänellä on ollut iltavuoroja ja mummukin on tässä autellut.

Ensi viikolla Satulintu-esikoinen aloittaa kerhon. Kerhoa on yhtenä aamupäivänä viikossa. Meinasin jo perua koko jutun, kun alkoi tuntua että tuleeko muutoksia liikaa tähän pikkuveljen syntymän ja muuton perään, mutta ehkäpä kerho on kuitenkin hänelle hyväksi. Siellä ulkoillaan ja leikitään eikä se kestä kuin muutaman tunnin kerrallaan. On ihan kiva, jos esikoinen oppisi siellä vähän omatoimisuutta ja kaveritaitoja. Sivutuotteena minä saan yhden aamupäivän vapaaksi vauvan kanssa olemiseen, ts. kahvilla käymiseen, ruokakauppa-asioihin tai lenkkeilyyn. Sekin on toki mukava ajatus, mutta ei pääasia. Tyttö vaikuttaa ihan innokkaalta pikku kerholaiselta. Toki aluksi varmasti jännittää, mutta voin jäädä sinne ensin odottelemaan toiseen huoneeseen ja tulla vähän aiemmin hakemaan. Uskon, että se menee ihan hyvin. Kerho on lähellä meitä, joten sinne on aika helppo viedä ja hakea.

Minulla oli tänään syntymäpäivä. Mies unohtaa yleensä aina onnitella. Sanoin iltapäivällä hänelle ja häntä nolotti. Yritin vihjata aamulla pyytämällä lapselta onnittelulaulua ym. mutta mies ei hoksannut sittenkään. Ei se mitään. Aamulla kyllä harmitti. Olen ehkä vähän vanhanaikainen. Minulle kelpaisi oikein hyvin onnentoivotus ensimmäisenä aamulla sekä kukkakimppu. En tarvitsisi mitään muuta, jos saisin onnitteluhalauksen heti aamusta. Iltapäiväksi mies toi minulle konditoriasta kakkupalan, kun pyysin. Hän ei tajunnut vielä silloinkaan, että miksi pyysin kakkua, vaikka oltiin juuri puhuttu herkuttelun vähentämisestä. Teki mieli juhlistaa synttäriä. Söin kakkupalan suoraan pahvilaatikosta, oli herkkua nam. :)

Illalla laitettiin kirppistavaroita. Siivouksen seurauksena ylimääräistä tavaraa on nyt pusseissa ja laatikoissa läjäpäin. Ne viedään huomenna kirppikselle. Saatiin pöytä yllättävän nopeasti, ts. heti. Mukavaa. Hinnoittelin mahdollisimman halvoiksi.

Sain tänään muuten pitkästä aikaa omat päikkärit. Luksusta. Nukuin puolisen tuntia ja sitten sain pötkötellä vielä rauhassa toisen samanlaisen lasten nukkuessa. Katselin kattopaneeleita ja nautin rauhasta. Se hetki tuntui syntymäpäivälahjalta. Mietiskelin ja suunnittelin kivoja juttuja. Mietin myös, miksi jotkut asiat hiertää ja miten siivoushomma jatkuu.

Nyt kello on liian paljon. Ilta meni nopeasti kirppiskamoja laitellen ja siivouskaappia siivoten. Tää siivousjuttu tekee mut tosi onnelliseksi. 

Viikonloppuna täytyisi luopua joulukuusesta. Jotenkin en malttaisi. En ole vielä yhtään kyllästynyt siihen. Se on nätti. Huomenna miehellä on vapaapäivä. Lupasin, että saa mennä pelaamaan pikku-ukoilla illalla. Lauantaina minä pääsen kaupungille ostoksille (muutama pikkujuttu pitää ostaa kotiin) ja minun vanhemmatkin tulevat kylään. Aion leipoa pitkästä aikaa sipulipiirakkaa sekä aurajuustolla täytettyjä sarvia, joita ystävä teki meille kerran. Vähän kuin synttärikahvittelut sitten. Oi mieleen tuli ystävän tekemät rotinakukkoset. Ai kun niitä saisi pakkaseen. :P