Eilen tyttö selvästi ymmärsi, että osaa kävellä hyvin itse. Viime ajat kun on olleet sellaisia, että olen joutunut jatkuvasti taluttamaan häntä paikasta toiseen, kun rohkeutta omatoimiseen kävelyyn ei vielä ole kovinkaan ollut. Jos en ole heti lähtenyt häntä taluttamaan, on seurannut dramaattinen loukkaantuminen, pään laittaminen maahan murtuneesti ja kovaääninen itkukohtaus, lähes teinimäisellä tyylillä että "mä en kestä tätä elämää" ja "sä pilaat mun elämän". Heh.
Eilen ja tänään tyttö on köpötellyt sekä sisällä että ulkona aivan itse pitkiä matkoja, ihan kuin olisi kauemmankin aikaa jo mennyt. Eilenkin leikkipuistossa oli hauska seurata, miten hän nautti kävelemisestä ja vapaudesta kulkea. Hän onkin ollut nyt jotenkin tyytyväisemmän oloinen. Juoksuaskeleitakin meinaa ottaa, ja kyllä silloin vähän vielä äitiä hirvittää pöytien kulmat ja muut terävät matkan varrella. Muuten kyllä askeltaa aika varmoin ottein.
Tyttö on niin söpön näköinen kun kävelee ja tepsuttaa. Meidän taaperoinen. <3
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti