Vapautta kulkea

Eilen tyttö selvästi ymmärsi, että osaa kävellä hyvin itse. Viime ajat kun on olleet sellaisia, että olen joutunut jatkuvasti taluttamaan häntä paikasta toiseen, kun rohkeutta omatoimiseen kävelyyn ei vielä ole kovinkaan ollut. Jos en ole heti lähtenyt häntä taluttamaan, on seurannut dramaattinen loukkaantuminen, pään laittaminen maahan murtuneesti ja kovaääninen itkukohtaus, lähes teinimäisellä tyylillä että "mä en kestä tätä elämää" ja "sä pilaat mun elämän". Heh.

Eilen ja tänään tyttö on köpötellyt sekä sisällä että ulkona aivan itse pitkiä matkoja, ihan kuin olisi kauemmankin aikaa jo mennyt. Eilenkin leikkipuistossa oli hauska seurata, miten hän nautti kävelemisestä ja vapaudesta kulkea. Hän onkin ollut nyt jotenkin tyytyväisemmän oloinen. Juoksuaskeleitakin meinaa ottaa, ja kyllä silloin vähän vielä äitiä hirvittää pöytien kulmat ja muut terävät matkan varrella. Muuten kyllä askeltaa aika varmoin ottein.

Tyttö on niin söpön näköinen kun kävelee ja tepsuttaa. Meidän taaperoinen. <3

1 v 2 kk: kävelyä, sanoja ja muita opittuja

Päivällä kirjoitin, kuinka tyttö alkoi uskaltaa kävellä yksin. No nyt hän kävelee ihan oikeasti! Tänään iltapäivällä innostui ihan tosissaan kävelystä ja tepasteli varmoin ottein aina monia metrejä kerrallaan, itse ja omatoimisesti! Yhtäkkiä vaan töpsötteli keskellä lattiaa. <3 Ylpeät vanhemmat. :)

Tyttö on keksinyt myös karhukävelyn. Aiemminkin joskus kokeili, mutta nyt kulkee kädet ja jalkapohjat maassa joka päivä monta kertaa. Kurkkii sieltä jalkojen välistä. Yrittää välillä nousta seisomaan siitä lattialla, mutta pyllähtää. Tykkää myös makoilla ja huilailla paksulla olohuoneen matolla, mikä on hauskaa ottaen huomioon kuinka touhukas hän yleensä on.

Sanoja on alkanut tulla selkeästi enemmän kuin ennen. Sanoo säännöllisesti mm. äitä/äittä, i-i (isi), aaka (jalka), anna anna, ankka ja amme. Välillä tullut myös ei-niin-selkeitä sanoja, jotka on tulleet kerran tai kaksi, silti oikeassa tilanteessa, esim. mummu, koira, kala, kakka, Emma, kissa ja maamaa (Muumilaulusta). Varmaan muitakin ja omalla pikkulapsen ääntämisellään tietysti.

Pottailu menee hienosti ja pissa tulee yleensä aina samantien pottaan kun istutaan. Kakkahommatkin sujuvat hyvin. Ruokailujen jälkeen aina viedään istumaan. Siellä lueskellaan kirjoja ihan rauhassa. Siitä on tullut mukava rauhallinen lukuhetki. Voisi ehkä vähän useamminkin viedä, esim. heti aamulla herättyä ja päiväunien jälkeen.

Tyttö matkii äidin ja isin ilmeitä ja höpsötyksiä. Tykkää tutuista lastenlauluista leikkien kera. Veikeilee ja virnistelee. Kikattaa kun kysyn, että kuka on piirtänyt seinään. Raivostuu, jos ei saa kävellä silloin kun tahtoo tai jos pitää lähteä leikkipuistosta liian pian. Syö salaattihaarukalla itse ja yrittää nappailla raejuustoa haarukkaan.

Tuntuu, että nyt parin edellisen kuukauden aikana kehitys on vain kiihtynyt. Jotkut asiat ovat tulleet kuvioihin ihan kuin itsestään, esim. pottaonnistumiset ja kiinnostus haarukkaan. Joka päivä huomaan ja ihmettelen, miten paljon hän jo ymmärtää puhettakin. Kaikkia sanoja, lauseita tai pyyntöjä. Ihmeellistä.

Taitava ja rakas tyttö.