Käväistiin tytön kanssa kahdestaan minun vanhempien luona. Hyvä reissu. Tuppauduttiin yllätysvisiitille ystävän perheen luo, käytiin pihalla leikkimässä ja syömässä viinimarjoja pensaasta, mökillä ihmeteltiin lapsen kanssa järveä sekä touhuttiin tytön serkkujen kanssa. Hoidettiin kissaa ja potkittiin palloa, keinuttiin kiikkutuolissa ja leikittiin pingviinillä, luettiin minun ja sisarusteni vanhoja kuvakirjoja. Paljon vietettiin aikaa minun isän kanssa, kun äiti oli töissä toisen päivän. Otettiin kaikinpuolin rennosti.
Äiti kertoi, kuinka hän oli tavannut jonkun minun "koulukaverin" työpaikallaan. Äidillä on tapana aina selittää minulle vieraista ihmisistä, että "hän on ollut siellä ja siellä töissä ja sitten hänellä on x määrä lapsia ja hän on ollut naimisissa sen ja sen kanssa ja blaah blaah niin edelleen". Nytkin siis oli tavannut jonkun minun tutun ja sain kuulla, mitä tälle ihmiselle kuuluu. Tämä äidin tapaama nainen oli sanonut, että tuntee minut. Että on ollut minun luokallani yläasteella. Muistelin pitkään ja joo, muistan yhden samannimisen tytön rinnakkaisluokalta yläasteelta. Mutta ei me koskaan oltu mitään kavereita tai samalla luokallakaan.
Voin niin kuvitella, kuinka äiti on sitten selittänyt tälle naiselle kaiken minun elämästä ja kertonut, että asun täällä kaupungissa ja että minulla on lapsi jne. Olen nimittäin monesti saanut hänet kiinni kertomasta vieraille ihmisille tällaisia asioita minun elämästä. Argh. No nyt viikonloppuna sitten käytiin tiivis keskustelu ja sanoin, että "minä en halua että minusta kerrotaan mitään asioita kenellekään lapsuuden kaupungissani". Kaupunki on pieni, kaikki tuntevat toisensa. Lisäksi olen hölmöillyt sen verran paljon nuoruudessani, tehnyt virheitä joita vieläkin käsittelen, että en halua olla missään tekemisissä sen ajanjakson ihmisten kanssa. En halua, että ne ihmiset muistelevat minua sellaisena kuin olin silloin. Olen muuttunut ja kasvanut niin paljon. He eivät oikeasti tiedä mitään minusta tai minun elämästä silloin. Enkä halua heidän tietävän elämästäni nytkään, työstäni, lapsestani tai siitä mihin sukuun olen nainut. Siis sellaisten ihmisten, jotka eivät oikeasti ole minun kanssani tekemisissä enää. Kerron mielelläni itsestäni vanhoille luokkakavereille tms. jotka henkilökohtaisesti tapaan. Se on eri asia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti