Ajatuksia kakkosesta

Onhan se ollut mielessä, toinen lapsi. 

Tuntuu melkein kuin jotenkin pettäisin meidän esikoisen puhuessani toisesta vauvasta, vaikka eihän kukaan voi viedä meidän tytön paikkaa tässä perheessä tai sitä rakkautta, jota häntä kohtaan tunnetaan. Rakkautta riittää kaikille. Tuntuu myös siltä, että joku voisi ajatella meidän olevan kiittämättömiä tai ahneita, kun haluttaisiin toinenkin lapsi. Jotkut kun eivät meinaa saada edes sitä ensimmäistä. Ja tuntuu pelottavalta, että jos meillä olisi kaksi lasta, niin millaista elämä olisi ja olisiko raskasta ja miten esikoinen suhtautuisi uuteen vauvaan jne.

Esikoisen toivominen ja yrittäminen oli henkisesti tosi raskasta. Siksi en haluaisi alkaa stressata toisen lapsen saamisesta. Ja onhan se muutenkin erilaista, kun kuitenkin on jo yksi lapsi. Ei ole pelkoa enää siitä, että jäisi täysin lapsettomaksi.

Meidän tyttöhän lähti alulle clomifen-lääkityksellä. Synnytyksen jälkeisessä jälkitarkastuksessa lääkäri totesi, että luultavasti tarvitaan clomit jatkossakin, jos halutaan lisää lapsia. Ovulaatiossa kun taitaa olla jotain häikkää eikä se taida tulla joka kuukausi ollenkaan. Mulla on kaapissa 15 clomifen-tablettia, jotka riittäisivät mulla siis kolmeen kuukautiskiertoon. Olenkin nyt kovasti pohtinut, pitäisikö nuo clomit ottaa nyt taas käyttöön vai vieläkö yritellään luomusti.

Soitin eilen perhesuunnitteluneuvolaan sekä naistentautien poliklinikalle, josta viimeksi sain clomit ja niihin liittyvän kontrolliultran. Halusin kysyä, syönkö clomeja nyt itsekseni tuolta kaapista vai suositellaanko kontrolliultrausta näin toistakin lasta yritettäessä. Tosi vaihtelevaa käytäntöä olen kuullut näissä olevan. Lapsettomuuspoliklinikalle ei pääse ilman lähetettä, joten olisin myös halunnut ensin neuvolasta lääkäriajan, jotta saisin lähetteen.

Ensinnäkin neuvolan puhelu oli yhtä tyhjän kanssa. Sieltä vain aina hoetaan, että "se vuosi teidän pitää yrittää ensin, ennen kuin pääsette tänne meille lääkärille". Vuosi on pitkä aika odotella, varsinkin kun lääkkeitä olisi jo kaapissa ja lapsettomuutta historiassa muutenkin. Sanoinkin sen, mutta hoitaja ei tuntunut osaavan sanoa siihen mitään. Antoi vain äitiysneuvolan puhelinnumeron ja sanoi, että "siellä varmasti osaavat enemmän sulle selittää tätä tilannetta". Joopa joo, en soita sinne, ei ole hyötyä. Nyt on menkat tulleet 7kk ja varmasti jo normalisoituneet imetyksenkin jälkeen.

Naistentautien polilla ääni oli ihan toisenlainen hoitajalla. Soitin yleiselle puolelle, kun lapsettomuusasioiden puhelinpalvelu oli jo sulkeutunut siltä päivältä. Ystävällinen hoitaja kehotti kuitenkin soittamaan seuraavana päivänä lapsettomuuspuolelle, jos hoitaja siellä osaisi sanoa puhelimitse clomien syömisestä.

No tänään soitin aamulla lapsettomuuspuolelle ja hoitaja kuunteli mukavasti asiani. Kysyi imetyksestä ja menkoista ja olin ihan siinä uskossa, että nyt hän sanoo, että "syö vaan niitä clomeja". Sitten hän meni varmaan kysymään lääkäriltä neuvoa. Palatessaan luuriin hän jotenkin tosi epäselvästi sanoi, että katsotaan aikaa lääkärille syksyn aikana. En meinannut edes saada selvää mitä hän sanoi. Oletan, että suositus on siis ultrata toisenkin lapsen kohdalla clomien toimivuus. Sitten hoitaja sanoi, että nyt hänellä ei ole antaa aikaa, mutta tässä syksyn aikana. Olin ihan että häh? Lopetettiin puhelu.

Hoitaja varmaan tarkoitti, että kun hankin lähetteen, niin sitten voin tulla syksyn aikana sinne lääkärille. No, sitä lähetettä ei tosiaan taida sieltä perhesuunnitteluneuvolasta saada. Vaihtoehdot ovat siis tällä hetkellä seuraavat: 1. yritetään vielä rauhassa luomusti. 2. syön clomit itsenäisesti ja ilman ultrausta ja toivon, että munasoluja ei kasva liikaa. 3. syön  clomit itsenäisesti ja varaan yksityiselle ultran, en tiedä miten hoituu. 4. menen yksityiselle lääkärille ja pyydän lähetteen, en tiedä onnistuuko. 5.. odotetaan ensi vuoden helmikuulle ja soitetaan neuvolaan uudestaan lääkäriaikaa. 6. soitan samantien neuvolaan uudestaan ja sanon, että polin mukaan voin mennä sinne, että antakaa mulle nyt se lääkäriaika lähetettä varten. 7. soitan äitiysneuvolaan terkkarille ja kysyn siltä. Ja kaiken lisäksi inhoan soittamista näissä asioissa, kun joka kerta pitää selittää kaikki uudelleen ja pelätä, että puhelimen toisessa päässä ei ymmärretä tilannetta oikein.

Meillä ei ole mikään kiire nyt saada toista lasta alulle, mutta toive tietysti on. Ja kun ensimmäisen kohdalla opin, että lasta ei voi sinänsä suunnitella saapuvaksi tiettyyn aikaan. Siksi on annettu toiselle lupa tulla jo milloin vain. Olisi mukava saada toinen lapsi melko pienellä ikäerolla. Minusta kolmen vuoden ikäero olisi vielä ihan hyvä. Olisin halunnut tähän clomiasiaan nyt vain selvyyden, vaikka ei vielä niiden aika olisikaan. Olisi kiva tietää, että sitten kun tuntuu siltä, voin itse ottaa clomit kaapista (ja varata ultran jos tarpeen).

Kaikesta lääkäriajan anelusta ja soittelusta tuli taas samanlaisia toivottomuuden ja surullisuuden tunteita kuin ensimmäistä lasta yritettäessä. Vaikka tilanne onkin aivan eri. Varsinkin sellainen tuntuu ikävältä, että ei kuunnella oikeasti ihmisten tilanteita vaan sanotaan kaikille samalla tavalla: "yrittäkää vuosi ja tulkaa vasta sitten" tms.

Jäädään nyt pohtimaan, mitä tehtäisiin asialle. Ihan hyvin voidaan vielä hetki kokeilla ilman lääkkeitäkin, mutta kyllähän nuo clomit tuolla kaapissa mulle jo huutelee. Mielelläni kuulen myös muiden ajatuksia toisen lapsen yrittämisestä ym.

Tämä on mulle jotenkin vielä vähän arka aihe, toive toisesta lapsesta. Halusin kuitenkin kirjoittaa siitä nyt tähän, kun se on mielessä pyörinyt aina välillä.