Tuntuu, että nyt on ollut selvästi aiempaa enemmän kaikkea tekemistä lapsen kanssa. Nyt jo muutama viikko ainakin. Aamupäivisin lähdetään yleensä aina ulkoilemaan johonkin leikkipuistoon tai joskus harvoin poiketaan kaupungilla asioilla. Kotiin tullaan syömään noin klo 11/11.30, jonka jälkeen päikkärit klo 13.30/14 asti. Silloin äitikin lepää, yleensä teekupposen ääressä. Iltapäivällä leikitään sisällä kunnes mies tulee töistä. Syödään päivällistä yhdessä tai erikseen. Päivällisen jälkeen lähdetään lapsen kanssa usein taas ulos, ellei tule kylävieraita tai muuta erityistä. Usein isi lähtee myös kahdestaan lapsen kanssa, jonka aikana äiti siivoilee keittiötä tai imuroi tai mitä vaan. Tavallista ja mukavaa arkea.
Tänään käytiin ostamassa lapselle talvikengät, -haalari ja -pipo. Oli mukava tehdä lapselle vaatehankintoja yhdessä miehen kanssa. Usein tuntuu, että minä joudun yksin miettimään ja päättämään, mikä olisi hyvä vaate. Tuntuu, että olen vähän ulallakin noiden syys- ja talvivaatteiden kanssa. Tai varmaan vain siksi, että en haluaisi ostaa yhtään mitään turhaa tai huonoa ostosta vaan haluan, että ostetaan vain tarpeellista ja hyvää. Siksi vaatteiden ostaminen tuntuukin välillä vähän stressaavalta, varsinkin jos joudun yksin punnitsemaan vaihtoehtoja. Ja kun esim. lasten ulkovaatteet eivät ole mitään kovin halpoja. Tänään mentiin ostamaan vain kenkiä, mutta löydettiin haalarikin. Oli tarjouksessakin. Nyt saa kylmät ilmat tulla!
Meidän tyttö sai ensi talveksi sini-oranssia kettukuosia. Olen niin onnellinen noista väreistä. Nimimerkillä: kyllästynyt pinkkiin, jota on niin kovasti tarjolla joka kaupassa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti