Kirjotan täällä sunnuntai-iltana, mutta taas puolenyön jälkeen. Unirytmit on menny ihan sekaisin nyt lomalla. Ja vaikka nytkin väsyttää, ei vaan malta mennä nukkumaan.
Kun aamulla herään, on jo rv 19+1. Välillä pitää ihan puhelimen kalenterista tarkastaa, että sanon viikot oikein, kun meinaa mennä niissä ihan sekaisin välillä. Puolivälikin jo lähestyy. Ihan hurjaa.
Parin viime päivän kohokohta on ollut vauvan liikkeiden tunteminen. <3 Perjantai-illasta lähtien liikkeet on tuntunu selvemmin. Perjantai-iltana nukkumaan mennessä mies tunsi liikkeet ensimmäisen kerran. Pieniä tönäisyjä ne on. Ja nyt kun tietää miltä ne tuntuu, niin niitä ei voi enää sekoittaa omaan sykkeeseen tai ruoansulatukseenkaan. Mikään ruoanpala ei kulje mun sisälläni tuolla tavalla, että se tökkää napakasti käteen navan ja alaosaston puolivälissä. Hih. Huomasinkin etsineeni vauvan liikkeitä vähän liian ylhäältä. Aika alhaalla ne tuntuu. Ja sitten just tuossa navan vasemmalla puolella. Lauantainakin liikkeet tuntui ja tänään sunnuntaina tuntui välillä jo ihan seistessäkin. Ihanaa ja ihmeellistä. Täytyy kuitenkin muistutella itselleen, että ei ne välttämättä joka päivä tunnu.
Viime yönä heräsin ahdistavaan oloon. Olin nukkunut selälläni. Oon tähän asti nukkunut sekä selälläni että kyljelläni, mutta en keksi oikein muutakaan syytä öiselle ahdistukselle kuin tuo uniasento. Kuumakin oli, vaikka yleensä nukun paksulla peitolla. Kieltämättä oli kyllä myös hartiat tosi jumissa tuolloin yöllä, hmm.. Kävin vessassa, join vähän vettä ja pyöritin hartioita ja venytin niskaa. Uni tuli uudestaan. Kyljellä nukkuminen on ok, mutta yleensä viihdyn enemmän oikealla kyljelläni. Hammashoitaja sanoi, että se näkyy myös mun leukalihaksista, koska mun leuat kiristyy helposti yöllä siltä puolelta, joka on lähellä tyynyä. Oikeanpuoleinen leukalihas on siis treenatumpi kuin vasen. Hassua.
Tänään multa meni totaalisesti hermot tähän mässäilyyn. Ihan kamalaa ollut tämä porsastelu. Koko syksyn oon huoletta syönyt suklaata ja muita hiilaripitoisia herkkuja, ja sen huomaa kyllä kropassakin, ja puntarissa. Nyt Uudenvuoden aikaan on syöty usein sipsejä ja makeita herkkuja. Ennen raskautta olin aika tarkkanakin syömisien suhteen, ja viime keväänä olin Jutta Gustafsbergin Superdieetilläkin. Jutan ruokavalion jälkeen hillitsin vielä hiilareiden syöntiä, mutta en vältellyt kokonaan. Nyt raskaana en tietenkään voi alkaa noudattaa mitään vähäenergistä tai muuten rajoittavaa ruokavaliota. Silti pitäisi kyllä saada jotain tolkkua tähän syömiseen, että pystyisi terveenä. Pelkään tosi paljon raskausajan diabetestä, joten nyt pitää alkaa toimia että säästyisi siltä. Ellei ole jo liian myöhäistä..
Ja tuo liikkumaan motivoituminen on ollut edelleen vaikeaa. Nyt innostuin kovasti kuntokeskuksen uudesta kevätkauden tuntitarjonnasta, josta löytyy mm. raskaana oleville tarkoitettua lihaskuntojumppaa, muuta kevyttä jumppaa sekä venyttelyjä. Odotan jo innolla, että odottajille suunniteltu jumppa alkaa ja aion käydä siellä säännöllisesti. Ihana olla innostunut. :) Kävelyllä oon silloin tällöin käynyt, mutta enemmänkin voisi. Ja tosiaan se äitiysjooga alkaa reilun viikon päästä. Jee!
Viikonloppu meni enimmäkseen synttäreiden merkeissä. Käväisin myös ystävän luona. <3 Olin tosi otettu, että niin moni kutsutuista tuli synttärijuhliin. Ja kaiken lisäks sain ihania lahjoja, mitä en odottanut yhtään! Ja mulle laulettiin onnittelulaulu! Oon tosi onnellinen kaikista mun ystävistä, sekä lähellä asuvista että kauempana olevista. Tarjosin vierailleni lohisalaattia tee-se-itse-meiningillä eli jokainen sai koota lautaselleen haluamansa tarvikkeet. Jos nyt jotain sattuu kiinnostamaan niin lohi, suolapähkinät, tuore ananas ja feta sopii hyvin yhteen. Nam! Jo varmaan vuosi sitten päätin, että kun täytän pyöreitä, ostan konditoriasta kakun, ja niinpä teinkin sitten. Sekin oli nam.
Nyt oon virallisesti 30. Ihan hyvältä tuntuu. Ei kriiseilyä, ainakaan vielä. Ihan hyvä ikä, katu-uskottava.
Nyt nukkumaan. Huomenna maanantaina vielä vapaapäivä ja tiistaina töihin. Mutta tiistaina on myös se neuvola, joten lähden töistä aiemmin, ja työt muutenkin on muuttuneet mun elämässä toisarvoisiksi asioiksi, mistä oon tosi onnellinen. Ennen stressasin niistä paljon ja käytin usein vapaa-aikaani työtehtävien valmisteluun kotona. En enää. :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti