Hassua. Oon odottanut viikkoja, että tää maha kasvaisi vauvamahan näköiseksi möllikäksi. Ja nyt (rv 19+3) kun se on kasvanut ja pömpöttää jo yleensä aamullakin, niin koen ristiriitaisia tunteita. Välillä oon joutunut muistuttamaan itselleni, että tää maha on ihana ja kaivattu. Ja että oikeasti tykkään tästä.
Töissä edelleenkin tuntuu välillä, etten osaa olla rennosti tän mahan kanssa. Ennen raskautta käytin yleensä vyötäröstä ja vatsasta tiukkoja farkkuja, joiden takia tuli väkisinkin vedettyä mahaa sisään. Mahan sisään vetäminen oli ihan tavallinen jokapäiväinen juttu, jota ei edes ajatellut enää. Jos en vetänyt mahaa sisään, näytin kuin olisin raskaana. Oikeasti. En edes liioittele. Miehelle joskus ennen raskautta vitsailinkin, että "kato nyt kun täällä on vauva".
Nyt raskaudessa oon yrittänyt opetella, etten vetäisi enää vatsaa sisään, kun en tiedä, miten se vaikuttaa vauvaan. Epävarmuutta on kuitenkin vielä, koska esim. töissä lasten vanhemmat ei ole vielä kommentoineet mun mahaa. Kuvittelen, että ne miettivät mielessään, että olenko vain lihonut vai olenko raskaana, ja että uskaltavatko onnitella. Vaikka maha on jo aika selkeäkin, että ei ne varmaan oikeasti niin edes ajattelisi enää. Mahan muoto myöskin vaihtelee, kun osa mahasta on turvotusta ja osa mun alkuperäistä mahamakkaraa. Pyöreä, kiinteä maha olisi selkeä vauvamaha, mun maha on vielä vähän epämääräinen. :) Hih vaikka kukaan muu ei varmasti edes huomaa tuollaista muotoasiaa mun mahaa katsoessaan. Nää on näitä mun omia hassuja mietteitä.
Työpaikan lasten oon kyllä huomannut katsovan mun mahaa useamman kerran, mutta kukaan ei ole uskaltautunut sitä ihmettelemään ääneen. Varsinkin kun ollaan usein puhuttu lasten kanssa siitä, mitä asioita toiselle ihmiselle voi sanoa hänen ulkonäöstään. Tietysti jos kertoisi lapsille ensin, niin ne voisi juoruta kotona, eikä mun tarttisi miettiä enää, että joku luulee mun vain syöneen hyvin joulun aikana. Hih. Vaikka työkaverit kyllä ihanasti muistuttaa ja kommentoi, miten iso ja selkeä maha jo on.
Kuten neuvolassakin sanottiin eilen, tässä vaiheessa alkaa suolaiset ja makeat syömiset turvottaa herkemmin. Itsekin huomaan mahan, varsinkin ylävatsan, turpoavan helpommin ylipäätään kaikesta syömisestä.
Mutta niinku sanoin, kyllä mä oikeasti tykkään mun vauvamahasta. Mun pitää vaan nyt itse uskoa, että se on oikea vauvamaha. :)
Tykkään tehdä listoja itselleni, joten tässä vielä muistiin raskauden aikaisia oireita ja huomioita. Osa oireista kesti useamman viikon ja osa ilmaantui harvoin. Tässä mukana siis pienimmätkin oireilut, jotka tulkitsin tavallisesta poikkeaviksi oloiksi:
Alkuraskaudessa:
- pieniä vatsan jomotuksia ja kiristelyjä ajoittain, varsinkin vasemmalla alavatsalla
- lämpö n. 37 astetta päivittäin
- pari kuumaa aaltoa --> naama punaiseksi
- parina iltana erityisen kylmä
- huimauskohtaus ja alhaiset verenpaineet yhtenä aamuna sängyssä herätessä, palautuminen tästä kesti ainakin puoli päivää
- mulle yleinen punainen tiputteluvuoto poissa, lukuunottamatta kahta erittäin niukkaa vuotopäivää
- kurkku kipeänä ja flunssa, josta sairaslomalla
- runsas valkovuoto (tämä oire jatkuu yhä rv 19+3)
- vähän hutera olo suihkussa
- tosi huono olo rasvaisesta ruoasta
- niistäessä paperiin tuli verijuovia (tämä oire jatkuu myös yhä)
- junamatkalla paha olo (rv 6+0, nälkä saattoi myös vaikuttaa)
- tulehtuneet finnit kasvoissa, vaikka yleensä iho hyvässä kunnossa (rv 6+6)
- nälkäisenä ja väsyneenä helposti huono olo
- toisinaan arat nännit, mutta tämä oire meni ohi kuitenkin (yllättävänkin) nopeasti
Vähän myöhemmin ilmenneitä oloja:
- jano + pissalle useammin
- pissalle yöllä (tällä hetkellä kerran yössä)
- rinnat kasvaneet ja niitä särkee tosi paljon kylmällä ja tuulisella ilmalla
- ikenistä ja nenästä vähän verta
- petipuuhat tuntuu fyysisesti erityisen mukavilta
- rv 15+0 oon ensimmäisen kerran kirjannut ylös, että "en tiedä mitä tunsin, mutta kyljelläni sohvalla tunsin muljahduksen hieman navan alapuolella vasemmalla puolella"
- jalkojen suonikohjut on alkaneet suurentua (arvasinkin tämän vaivan olevan edessä äitini kokemusten perusteella)
- parin kolmen viikon aikana olin erityisen hermoherkkä ts. suutuin ja raivostuin herkästi ja kovasti. Miehellä oli kestämistä.
- muitakin pikkuoireiluja on voinut olla. Helpolla oon siis kuitenkin päässyt. Toki koko alkuraskaus tuli murehdittua vähäoireisuutta, kun oli niin vaikea uskoa, että kaikki menisi hyvin ilman oireitakin. :)
Uudet olot:
- vauvan selkeät tönäisyt/potkut erityisesti iltaisin minun rauhoittuessa ja liikkeitä erityisesti kuulostellessa
- raskauden edetessä uudenlaiset tunteet ja tilanteet, joita kohtaa ja käsittelee
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti