Tunteita, tapahtumia, tilanteita. Niitä on ollut tänään tarjolla runsaasti.
Aamulla herätessä rintaan/keuhkoihin pisti viiltävästi jo ennen kuin nousin sängystä. Yritin venytellä ja hengitellä, mutta pistävä kipu vihlaisi aina hengittäessä. Keskellä rintalastaa, ylhäällä. Mietin, mitä teen. Päätin kysyä terveysasemalta, ja sainkin lääkäriajan omalle lääkärilleni.
No menin siinä töihin välillä ja töihin päästyäni sain viestin, että pappani oli kuollut aamulla. Päästin pienet kyyneleet työpaikan pukuhuoneessa jonka jälkeen menin vessaan.
Punaista. Pikkuhousunsuojassa. Kyllä. Apua. Mitä tämä tarkoittaa? Hetken jo säikähdin kunnes tajusin, että väri on luultavasti tullut muualta. Mutta säikäytti kyllä.
No hengittelin muutaman kerran syvään ja palasin pitämään aamuhetkeä lapsille.
Töissä oli hulinaa, kun aikuisia oli poissa ja lapsia paljon. Jostain syystä se ei kuitenkaan häirinnyt mua yhtään. Se tuntui pikkuasialta. Punainen vaivasi mieltä eniten.
Kävin sitten aamupäivän aikana monta kertaa vessassa tarkastamassa, vieläkö punaista näkyy, ja kun ei näkynyt, suostuin uskomaan, että se ei ollut sitä mitä pelkäsin. Huoh.
Käväisin sitten päivällä lääkärissä, jossa empaattinen lääkäri tutki keuhkot ja totesi, että rintakipu ei ainakaan ole kuukausi sitten taltuttamani yskätaudin jälkioloja. Sanoi, että epäilee sen olevan lihaksista tai hermoista johtuvaa. Mutta kehotti silti tulemaan rohkeasti näytille uudelleen, jos jokin painaa mieltä. Ihana lääkäri!
Loppupäivä meni omalla painollaan. Lasten kanssa ulos kirkkaan taivaan alle pakkaseen ja syksyllä ostettu muhkean lämmin toppatakki ekaa kertaa päälle. :) Tavallisen työpäivän jälkeen oli vielä kahden tunnin työilta. Oli kuitenkin harvinaisen mukava, naurattava ja palkitsevakin työilta, kun keskusteltiin rennosti työpaikkamme hyvistä ja kehitettävistä asioista. Kotimatkalla huomasin kaivanneeni talvista tähtitaivasta, ja kuljinkin kotiin niska kaksinkerroin nenä taivasta kohti.
Kotona mies toi mulle sohvalle teetä ja passasi taas piloille. Hih. Sohvalla makoillessani vauva alkoi elämöidä ja pyysin miehenkin tunnustelemaan ja kuuntelemaan. Mielessä vain harmittelin, että meidän vauva ei pääse näkemään isopappaansa, eikä pappa luultavasti tiennyt, että meille tulee vauva.
Tapahtumarikas päivä sulla!
VastaaPoistaMullakin joskus pistää rinnasta sisään hengittäessä. Uskon sen olevan vaan joku lihasjumi. Onneksi selvisit säikähdyksellä tuon veren suhteen. Tosi inhottavaa, kun pitää tuolla tavalla säikäytellä! Itse vieläkin välillä pelkään vessassa käydessäni, että pikkareissa on verta. Koskahan siitäkin pelosta pääsee eroon?
Ihana vauva, joka elämöi! Milloin tunsitkaan ensimmäiset liikkeet?
Otan osaa pappasi poismenon johdosta. :(
Kiitos osanotosta ja kannustuksesta Helmi! =)
PoistaNyt alkaa jo vauhdikas viikko olla loppusuoralla. Ja kumma kyllä, vaikka viikko on ollut kiireinen ja tunteikas, niin loppujen lopuksi ihan hyvä mieli on tästä viikosta.
Piti oikein miettiä, että milloin ne liikkeet tunsin, kun ne oli pitkään niin epävarmoja ja epäselviä.
Rv 15+0 oon kirjoittanut ylös, että oon tuntenut yhden muljahduksen, mut en tietenkään sitä liikkeeksi uskaltanut väittää. Sitten meni pari viikkoa etten tainnut tuntea oikein mitään.
Rv 17+1 tunsin pienet terävät potkut ja aloin vähitellen uskoa, että ne vois olla ehkä vauvan potkuja.
Rv 18+0 tunsin maatessa jo useita muljahduksia ja pienen tönäisyn.
Rv 18+5 tunsin pari selkeää potkua ja muljahduksia, ja 18+6 seistessäkin tunsin liikkeitä. Sitten siitä asti liikkeitä on tuntunut joka päivä iltaisin, jos jaksan niitä kuulostella. Joinakin päivinä joudun kuulostella enemmän, joinakin päivinä esim. telkkaria katsellessa vauva yllättää jumpallaan. =)