Äiti 3 kk

- ihastelee omaa pientä vauvaa jatkuvasti
- nauttii paljon yhteisistä jutustelu- ja naureskeluhetkistä vauvan kanssa
- lässyttää vauvalle koko ajan
- on ollut laiska pesemään pyykkiä ja huoltamaan kotia
- tykkäisi katsoa jotain ruokaohjelmaa iltaisin, mutta harvoin ehtii
- on syönyt enemmän ruokia joita aluksi vältti
- haluaisi tehdä monipuolisempia kasvisruokia
- unohtaa välillä syödä sekä juoda vettä riittävästi
- on ylpeä tähän astisesta onnistumisestaan sokerilakossa
- haaveilee matkoista Suomeen ja ulkomaille vauvan ja isin kanssa
- iloitsee ja saa energiaa liikunnasta ja jumppaa täysillä
- on tosi kiitollinen hyvästä, välittävästä ja huomioivasta aviomiehestä
- on koukussa aamupuuroon raejuustolla ja marjoilla
- haaveilee kasvohoidosta ja jalkahoidosta ja selkähieronnasta ja kampaajakäynnistä ja käsihoidosta ja...
- haluaisi ilahduttaa vauvan iskää mutta ei oikein keksi miten
- ei ole soittanut pianoa pitkään aikaan
- haluaisi siivota vaatekaappinsa, mutta ei osaa keskittyä sen tekemiseen
- haluaisi syömään vauvan iskän kanssa kahdestaan, kun saisi vauvalle hoitajan
- haluaisi ostaa nättejä imetysvaatteita, mutta halvalla
- aloitti Cerazettet ja seurailee paljon puhuttujen sivuoireiden ilmaantumista
- surffailee aika paljon netissä lueskelemassa pikkujuttuja vauvoista
- ihmettelee että huonekasvit ovat vielä elossa harvasta kastelusta huolimatta
- ei ole pelannut pitkään aikaan Candy Crushia
- tykkää valokuvata vauvaa
- tykkää syksystä ja ehkä odottaa vähän viileämpiä ilmoja, sellaisia kirpeitä ja raikkaita
- on unohtanut että iltaisin voisi jo polttaa kynttilöitä
- kaipaa ystävää joka on maailman laidalla <3
- on tosi onnellinen kaikesta mitä hänellä on

Vauva 3 kk

(Olen liittänyt tähän listaan myös samoja juttuja, joita kirjoitin tänne pari viikkoa sitten. Lisään ne nyt tähän ja poistan aiemmasta tekstistä.)

-vauva syö paljon nyrkkejään ja kuolaa vähän
- harjoittelee kovasti leluihin tarttumista ja kun saa lelun kiinni, vie sen suuhun yhdellä tai kahdella kädellä. Myös äidin ja isän kasvoja on kiva kurkotella ja kosketella.
- kädet kohtaavat toisensa vartalon keskiviivalla
- näprää mielellään pehmokirjan naruja ja omia sormiaan
- rapsuttaa, silittää ja raapii äidin ihoa syötöllä
- tarttuu omiin vaatteisiinsa

- nostaa päätä ja rintaa mahalla maatessaan
- nostaa peppua polvien varassa mahalla maatessaan
- liikuttelee jalkojaan ryömimisliikkeitä tehden mahalla maatessaan 
- makoilee päivittäin lattialla
- katsoo tarkkaan mustavalkoisia kuvioita, hymynaamoja, uusia kirjoja ja helistimiä
- keskittyy kovasti lelun saamiseksi suuhun ja käyttää tarmokkaasti koko vartaloaan siinä, esim. koukistaa jalkojaan
- innostuessaan hengittää erittäin tiuhaan, potkii ja viuhtoo käsillään
- kääntyy selältä kyljelleen etenkin syötöillä, kun haluaa tulla syömään, pontevasti käyttää siinä jalkojaan
- ihmettelee suurin silmin omia jalkojaan kun äiti näyttää niitä

- viihtyy taas kylvyssä
- kakkasi eilen ensimmäisen kerran kylpyveteen, heh
- viihtyy hoitopöydällä hyvin
- syö nopeasti ja vahvalla otteella
- kakkaa päivän tai parin välein
- pissaa paljon
- nukkuu päivällä vaihtelevasti: välillä 45 min., välillä 3 tuntia putkeen, välillä vaunuissa, välillä äidin ja isän sängyllä, välillä kantorepussa
- nukkuu yöllä unipussissa yleensä hyvin ja herää 2-4 kertaa yössä
- nukahtaessaan hymähtää pari kertaa tyytyväisenä "hmm"
- käyttää enimmäkseen 68-74cm vaatteita
- ensimmäinen pienenpieni takku hiuksissa, leikattiin tänään pois
- karstaa pään päällä ja aukileen kohdalla, varovasti öljytty ja harjattu neuvolan ohjeen mukaan, irtoaa kuitenkin aika helposti

- on lähipäivinä löytänyt paljon uudenlaisia ääniä
- jokeltelee esim. "huu huu, hoo hoo hoo, höö höö, äyyy äyyy, äyeee, ee ee ee ää ää, heheh hee, öeää, ngii, akkur, khii..."
- juttelee kovemmalla äänellä kuin ennen
- jokelteluun on tullut pieniä korkeusvaihteluita, välillä kiekaisee korkealta
- nauttii vastavuoroisuudesta ja hymyilystä
- vierastaa välillä: tällöin suu menee alaspäin tai alahuuli tulee ulos (niin söpöä!), voi vierastaa ketä tahansa, myös äitiä tai isää jos tilanne on jotenkin yllättävä
- säikähtää yllättäviä ja uusia ääniä, esim. vauvakaverin juttelua
- tykkää muista lapsista
- hymyilee isosti omalle peilikuvalleen
- hymyilee suuren valloittavan aamuhymyn kun näkee äitin aamulla ensimmäisen kerran
- naurahtelee toisinaan
- ilmeistä ja jokelluksista on havaittavissa vauvan tunteita ja toiveita, esim. väsymistä, innokkuutta, oman äänen ihmettelyä

- perustyytyväinen lapsi
- kiharat ruskeat hiukset
- äidiltä peritty hymykuoppa toisella puolella suuta
- paksut ihanat sormet <3
- tarkkaavainen katse
- ihastuttaa äitiä, isää, mummuja, pappoja, ystäviä ja muita läheisiään joka kohtaamisella

Vauvan neuvola 3 kk

Tänään oli pikkuneidin 3kk-neuvolakäynti. Mentiin sinne kaikki kolme. Painoa oli kertynyt 7580 g ja pituutta n. 64 cm. Päänympärys kasvaa myös hyvin omalla käyrällään. Ei siis kiirettä aloitella lisäruokia kun pelkällä maidolla kasvaa näin hyvin. Tuli hyvä ja ylpeä mieli, vaikka eihän maidontulo ole mitenkään minun ansioni, vaan sitä nyt sattuu vain tulemaan riittävästi meidän Pullukalle. Olen silti tosi tyytyväinen koko imetyksestä. Se on mennyt niin hyvin. 

Ensin puhuttiin rennosti arjesta ja jaksamisesta ja voimavarakyselyn asioista. Kysely oltiin täytetty kotona. Vauva köllötteli lattialla tyytyväisenä mutta hiukan hämillään uudesta paikasta. Sitten terkkari testaili vauvan katseen kohdistumista, istumista ja painon varaamista jaloille. Toiselle puolelle vauva ei niin pitkälle seuraa lelua kuin toiselle. Olen sen itsekin huomannut. Kuulemma yleistä, että toinen puoli on parempi. Mutta sitä heikompaa puolta siis voi jatkossa harjoituttaa erityisesti. Mahallaan meidän vauhtivauva nosti peppuaan polvien varassa jo tosi korkealle. Ihan yllätyin, kun kotona viltin päällä ei nosta niin ylös. Neuvolan viltti oli liukkaampi. Terkkarin mukaan ollaan ihmeessä sitten kun tyttö lähtee ryömimään. Niinpä. Sitten joskus kun sen aika on tapahtua, saadaan varmaan juosta tytön perässä pitkin kotia. Vauhdikas vauva ollut aina. Ei olisi kyllä vielä mitään kiirettä liikkeelle. :) Terkkari kysyi, että ollaan varmaan pidetty vauvaa paljon lattialla mahallaan, kun niska on niin jämäkkä. Vähintään kerran päivässä on yritetty laittaa mahalleen nyt noin kuukauden ajan. Pötkylällä on aina ollut voimakas niska. Jo varhain nostanut niskaa ylös olalla. Liekö uteliaisuutta ympäristöstä?

Terkkari katsoi myös ikenessä olevaa pikkupattia, jota olen ihmetellyt. Jos ei häviä, täytyy ensi kuussa näyttää neuvolalääkärille. Seuraillaan.

Neuvolassa meni noin tunti. Lopuksi vauva sai ensimmäiset piikkirokotukset ja rotavirus-tehosteen suun kautta. Oli jo väsähtänyt tunnin aikana itkuiseksi ja kärttyisäksi, joten piikitysitkut menivät siinä samalla. Vauvan iskä piti vauvaa sylissä kun pistettiin. Äiti katsoi pois päin. Heh. Kumpaankin reiteen. Paksureitinen vauva ei kuulemma välttämättä reagoi niin paljon kuin ohutreitinen, mutta meillä itki jo väsymystäkin. Itku loppui heti tissillä. Vauva nukahti heti turvakaukaloon. Voi olla kuulemma väsynyt vauva rokotteen takia. Rokotteesta voi tulla kuumetta illalla tai yöllä, tai sitten ei. Nestemäinen Panadol ja mittaruisku (pitää muistaa pyytää apteekista kun ostaa tuon särkylääkkeen) odottavat kyllä jo kaapissa varmuuden vuoksi. Mahdollisen kuumeen pitäisi kestää vain huomiseen. Rotatehosteesta taas ohje pestä paljon käsiä ja varsinkin viikon kuluttua huolehtia hygieniasta erityisen hyvin, kun silloin kai viruksen pitoisuudet vauvan kakassa enimmillään. Juup. Hyvä mieli, ei stressiä näistä.

Kaikin puolin oli tosi mukava neuvolakäynti. Tavattiinkin meidän neuvolaterkkari vasta ensimmäistä kertaa, kun kesällä oli kaikkia sijaisia. Kuukauden päästä on sitten taas lääkärineuvola.

Onnellisia päiviä

Viime viikon uupumus on väistymässä ja voimat palaamassa. Viimeiset kolme päivää on oltu vauvan kanssa vain kotona. Sunnuntaina olisi alkanut kuntokeskuksen vauvajumppa, johon olisi ollut kiva mennä, kun ensimmäisellä kerralla saa aina olla luvan kanssa pihalla kaikista käytännöistä ym. Hih! En kuitenkaan halunnut kuormittaa vauvaa uusilla ympäristöillä ja lukuisilla vierailla ihmisillä. Tuli hyvä mieli kun jäätiin kotiin. En edes muista enää mitä tehtiin, mutta hyvä mieli jäi päivästä. Heh. Niin joo, käytiin vain pitkällä vaunulenkillä ja hengailtiin kotona, mies kävi kaverillaan. 

Maanantainakin skipattiin kansalaisopiston jumppa, samasta syystä. Myös vauvan unirytmi meni siten, että olisi ollut hankala lähteä. Vauva olisi ollut hereillä jo reilusti ennen jumppaa eikä olisi varmaan sitten jaksanut sitäkään vähää mitä viime viikolla. Hyvä mieli siitäkin päätöksestä. Iltapäivällä ystävä kyläili, oli kivaa ja päivä meni nopeasti. Illalla vauva huusi kaksi tuntia mahaansa. Pitkästä aikaa kunnon huutoa. Kipeä raukka. Olin syönyt jotain. Omakin vatsa oirehti. Nukahdin samantien kun vauvakin. Siitä on alkanut tulla tapa: minun nukahtamisesta syötön jälkeen.

Tänään vauva nukkui pitkästä aikaa ennätysunet aamulla: kolme tuntia! Toki välillä havahtuen ja tissiä hamuillen. Itsekin nukuin vauvan kanssa. Unohdin tietoisesti kaiken muun tekemisen. Oli ihanan rentoa. En edes yrittänyt laittaa vauvaa vaunuihin unille koko päivänä. Nukutin tissille ja kerran kantoreppuun. Ystäväperhe kävi ja siinä meni taas mukavasti iltapäivä. Vauva nukkui tänään aamu-uniensa lisäksi kolmet 45 minuutin päikkärit sekä pienet 20 minuutin torkut. Nukahti yöunille 19.30, mutta hamuili taas tissiä muutaman kerran seuraavan tunnin aikana. Vaikutti väsyneeltä koko päivän. Itse kävin rentoilun lisäksi liikkumassa iltapäivällä: 45 minuuttia tehokasta kahvakuulailua. Ah.

Mutta siis ihanan rentoja ja rauhallisia päiviä.

Vauvan ja äidin vauhdikas viikko

Tämä viikko oli vähän turhan hektinen. Maanantaina oli se vauvajumppa, josta kirjoitinkin jo. Se oli kiva, mutta huomasin jälkeen päin, että siitä aiheutunut kolmen tunnin kävelyreissu (sinne, siellä ja sieltä kotiin) otti minun voimille enemmän kuin tajusinkaan.

Tiistaina ajelin vauvan kanssa kahdestaan reilun tunnin vauvan mummulaan, jossa oltiin yksi yö. Matka meni kokonaisuudessaan oikein hyvin, mutta oli tietysti vähän raskas: tavaroiden pakkaamista yksin ja viemistä autoon (mies kun oli töissä), autolla ajamista sateessa, jännittämistä että herääkö vauva matkalla, kyläilyä ystävän perheen luona, väsyneen ja itkevän vauvan kantamista, taas pakkaamista ja hidas automatka maisemanihastelija-autoilijoiden takana pitkässä letkassa, huoh. Vaikka retki ehkä lopulta vei enemmän voimia kuin antoi, oli silti ihan mukava käydä. Oli kiva nähdä omaa äitiä ja isää ja huomata, että ollaan kovin tervetulleita sinne aina. Äidillä oli vapaapäivä ja oli tehnyt meille ruokaa, kantoi ja viihdytti vauvaa. Juotiin teet ulkona auringonpaisteessa. Oli mukava istua keinutuolissa vauvan kanssa. Törmätä naapurimieheen huoltoasemalla. Muistella omia lapsuuden leikkejä ja pohtia, millaisia muistoja meidän pienelle jää. Istuskella talon portailla vahtimassa, ettei kissa hyppää nukkuvan vauvan seuraksi vaunuihin.

Torstaina kävin työpaikalla, kun pyysivät. Vaikka sinne oli lyhyt matka ja helppo mennä, sekin päivä oli jotenkin raskas. Halusin käydä isosti kaupassa aamulla, mutta en voinutkaan kun meidän talon hissi oli huollossa: en olisi saanut kasseja ja vauvaa kannettua kotiin. Vauvakin oli itkuinen. Sain vauvan kuitenkin nukkumaan ennen työpaikalle menoa ja visiitti meni hyvin. Vauva oli tyytyväinen ja hymyili työkavereille ja lapsille. Siellä oli kauhean meluista, mutta vauvaa ei haitannut. Oli varmaan tuttu äänimaailma hänelle. :) Unirytmi meni siten, että sain kantaa vauvan kotiin. Ei halunnut maata vaunuissa hereillä ja hetki sitten heränneenä. Kannoin myös seitsemän kerrosta ylös, kun hissi edelleen pois käytöstä. Iltapäivällä ystävä vieraili söpön vauvansa kanssa. Oli mukava istuskella rauhassa. Sain nukutettua minun vauvan kantoreppuun. Kantorepussa muuten edelleen vauvatuki käytössä, vaikka todennäköisesti vauva on jo yli 7 kg. Oon kokeillut pari kertaa ilman tukea, mutta vauvan jalat on asettuneet jotenkin huonosti enkä ole ehkä osannut laittaa vauvan peppua riittävän alas. Harjoitellaan sitä vielä.

Perjantaina vauva ei halunnut nukahtaa ollenkaan vaunuihin aamulla, vaan minun piti nostaa häntä koko ajan vaunuista pois. Itki niin paljon. Tulin lyhintä reittiä takaisin kotiin ja nukutin tissille. Siinä menikin melkein koko päivä. Iltapäivällä tuli vauvan toinen mummu käymään pitkästä aikaa ja miehen tultua kotiin minä lähdin jumppaan vähän huonolla omatunnolla siitä, että vauva oli ollut niin itkuinen ja silti lähdin omaan menoon. Jumppa oli kuitenkin päivän pelastus pääkopalleni.

Nyt viikonloppuna olen yrittänyt ottaa vähän omaa aikaa ja ladata akkuja. Eilen kävin aamupäivällä yksin kaupungilla kun mies hoiti vauvaa. Kävin vihdoin ostamassa uudet lenkkarit, kun vanhoissa oli jo reikiä niin että sukka näkyi. :) Ostin samalla myös urheilurintsikat ja juoksupaidan, jota aion käyttää kävelylenkeillä takin alla. Törmäsin ystäväpariskuntaan ja tapasin ensimmäistä kertaa heidän vastasyntyneen kauniin vauvan. Istuskelin kahvilassa syöden salaattia, kun sokerilakossa kerta olen. ;) Pyörähdin henkkamaukalla ja ostin pari isoa bodya tarjouksesta. Hain vielä kasvishampparin mukaan ja köröttelin bussilla kotiin. Kotona oli mennyt ihan hyvin, vaikka vauva oli itkenyt loppuajasta eikä ollut suostunut syömään yhtään. Mies oli juuri saanut laskettua unisen vauvan sänkyyn. Pian vauva taas itki ja menin heti syöttämään ja vauva oli onnellisen näköinen minut nähdessään. Aina välillä kurkisti minua väsyneenä silmiin ja hymyili. Sitten sulki silmät ja roikkui tissillä pitkään. Ehkä oli kaivannut minua reppana. Omatunnon pisto.

Tänään vauva on nukkunut koko aamupäivän. Ihan ihmeellistä. Tällä viikolla kun unet on olleet muuten ihan epämääräisiä. Meillä on varmasti ollut liikaa kaikkea ohjelmaa ja se on sekoittanut vauvan rytmiä. Ensinnäkin vauva on monena päivänä nukkunut nyt vain 45 minuutin päiväunia kerrallaan. Nukkunut 3-4 tällaiset päikkärit päivässä. Lisäksi vaavi ei ole rauhoittunut vaunuihin niinkuin aiemmin vaan on itkenyt siellä väsyneenä. (Aiemmin tyytyväisenä katseli maisemia ja nukahti.) Yhtenä päivänä päätin alkaa kokeilla taas enemmän tuttiakin, mutta se tuntui vain hankaloittavan kaikkea. Vauvan ollessa väsynyt vaihdoin tissin paikalle tutin ja vauva jopa imi tuttia aivan oikein hetken. (Eli osaa kyllä!) Kunnes tajusi mitä oli suussa. Heh. Alkoi sitten irvistelemään ja kulmia kurtistamaan ja kitisemään äkäisenä. Pari kertaa tarjosin, mutta ei huolinut. Heti sen jälkeen ei meinannut tissikään maistua vaan oli epäluuloinen että taasko häntä koijataan. Alan vähitellen menettää toivoa tutin suhteen. Tai sitten ajankohta tutin kokeilulle oli vaan nyt huono.

Yöt on menneet hyvin. Vauva on heräillyt 2-4 tunnin välein syömään ja nukahtanut heti syötyään. Yhtenä yönä heräsin vain voimakkaaseen imuääneen kun vauva söi nyrkkiään. Kello olikin sitten sen verran, että oli jo ruoka-aika. :) Vauva ei oikeastaan itke koskaan nälkää. Ehdin syöttämään sitä ennen. Tuo käsien imeminenhän on aivan luonnollista vauvoille ja jostain luin, että vaikka söisi nyrkkiään, ei välttämättä ala imemään peukaloa suuremmin. Pelkään kuitenkin että entä jos niin käy. Peukalon imemisestä varoitellaan aika paljon joka paikassa. Että sitten on tosi vaikea vieroittaa siitä. Tyhmää silti murehtia etukäteen. 

Illat on menneet ihan ok. Ei ole ollut selittämättömiä itkuja. Tosin vauva on aikamoinen tissiposki nykyään. Nukahtaa iltaisin aina vain tissille. Ja nukahdettuaan heräilee vielä muutaman kerran vaatien rintaa. Heti rauhoittuu kun kömmin hänen viereen: tietää että tulossa on. Heh. Välillä olen miettinyt, että tämä ei ole oikein hyvä tapa nukuttaa, mutta en ole jaksanut tehdä päätöstä mistään muustakaan tavasta. Ja onhan vauva vasta alle 3 kk.

Vauvan syömisiä olen välillä miettinyt, että miten usein kannattaisi syöttää tämän ikäistä. Vauvalla saattaa olla meneillään/tulossa tiheän syömisen kausi, joten tässä vaiheessa en halua mitään rajoituksia tehdä. Mietin kuitenkin, kun päivisin syötän aika usein. Yleensä sekä ennen että jälkeen unien. Ja kun unet kestävät usein vain sen vajaan tunnin. Unien jälkeen yritän että söisi kunnolla. Ja unia ennen annan "unimaidot". Joskus unimaidoissa kestää kauan, mutta jos lähdetään esim. vaunuilemaan, unimaidot luonnollisesti jäävät pienemmiksi. Muuna hereilläoloaikana en syötä.

Hui olenpas taas pitkästi kirjoittanut. Koko viikon edestä. :) Ensi viikosta haluan tehdä meille rauhallisemman. Paria ystävää haluan nähdä, mutta muuten vain ollaan kotona. En halua nyt viedä vauvaa mihinkään. Haluaisin saada vihdoinkin laitettua vauvan pieneksi jääneet vaatteet säilöön/myyntiin ja kirjoittaa vauvakirjaa ja tilata vauvan valokuvia. Ja käydä parissa jumpassa itse. Ja aloittaa miehen kanssa uuden Breaking Bad -kauden.

Vauva heräsi, naurahtelee itsekseen makkarissa. Sinne. <3

Äiti vieroituksessa

Toissapäivänä käväisin työpaikalla vauvan kanssa ja söin pullaa ja keksiä. Sen jälkeen ystävä tuli käymään ja söin lisää pullaa ja keksiä. Pöydälle jättämäni keksikuppi myös hupeni salakavalasti illan aikana. Illalla tuli stoppi ja herätys. Muutkin asiat painoi vähän mieltä, esim. ensi vuoden raha-asiat, mutta siinä samassa rytäkässä alkoi masentaa ja ärsyttää tosi paljon tämä oma sokerikoukku. Jo elokuun alussa kirjoitin tästä, mutta silloin en ollut riittävän motivoitunut tekemään asialle mitään.

Ennen en ollut kiinnostunutkaan mistään makeista herkuista, en karkeista, jätskistä enkä varsinkaan kekseistä. Nyt niistä on tullut osa jokapäiväistä elämää. "Vierasvaran" verukkeella on helppo ostaa kaupasta keksipaketti ja lopulta kuitenkin syödä se itse.

Eilen julkistin facebookissa, että olen sokerilakossa. Tuli hyvä mieli. Ilmoitin myös, että kun meille tulee kylään, ei saa sokerisia herkkuja eikä myöskään minulle saa tarjota niitä jos menen jonnekin kylään. Jo tähän mennessä moni ystävä ja työkaveri on kommentoinut lähtevänsä mukaan projektiin. Huippua! En ole määritellyt vieroitukselle mitään päättymisaikaa, mutta puhutaan nyt kuitenkin viikoista. Että putken saa katkaistua kunnolla. Tämän jälkeen sitten mietin, toimisiko minulla karkkipäivän periaate vai osaanko herkutella järkevästi muuten.

Yleinen tieto jo taitaa olevan, että sokeri on epäterveellistä ja koukuttavaa ja lisäksi ravintoarvollisesti täysin turhaa. Kyllä sen omassa olossaan tuntee ja huomaa, kun on sokerilla elänyt. Minun vieroituksessa kyse ei ole kuitenkaan herkuttelun kieltämisestä vaan terveellisemmistä herkuista, esim. hedelmistä. Fitfarmin dieetit ja muut ovat sitten oma juttunsa ja jos niille joskus lähtee, sitten tarkkaillaan tarkemmin ruokavalion kaikkia sokereita. 

Minun tavoitteeni on tällä hetkellä vain katkaista tämä kamala sokerikierre ja päästä taas siihen pisteeseen, kun yksikin suklaapala tai karkki maistuu makealle. Ja että en söisi sokerisia herkkuja päivittäin vaan esimerkiksi yhtenä tai korkeintaan kahtena päivänä viikossa. Tai jos syön vaikka joka päivä, niin söisin silloin vain sen yhden suklaapalan. Tällä hetkellä minulla ei ole minkäänlaista kontrollia, eli vaikka olisin jo aamupäivällä syönyt pullaa, voin aivan hyvin syödä keskipäivällä lakuja, iltapäivällä muuta karkkia ja illalla jäätelöä.

Motivaatio syntyi, kun mietin millaiset ruokailutottumukset haluan lapselleni antaa. Jos itse syön sokeria, en pysty käytännössä kieltämään sitä lapseltani. Haluaisin tarjota lapselleni ravinteikasta ruokaa, esim. puuroa, maustamatonta jugurttia marjojen kera, vihanneksia, siemeniä ja kaikkia terveellisiä, aitoja ja tuoreita kasvisruokia. Herkutellakin saa, mutta herkut voivat olla muutakin kuin valkoista sokeria. Työni kautta olen huomannut, että lapset oppivat vanhemmiltaan aivan mitä tahansa. Vanhempien vaikutus näkyy kaikessa lapsen olemisessa: tavoissa, arvoissa, asenteissa, käyttäytymisessä, ajatuksissa.

Motivaatiota sokerivieroitukseen löytyy myös siitä, kun raskauden jälkeinen painonlasku ei ole edennyt enää yhtään vaan puntarin viisari on joinain päivinä hypännyt asteen tai kaksi ylöspäin! Ja siitä, että on ollut pöhöttynyt ja laiska olo. Ja siitä kun jumpan rentoutuksessa minulle jäi mieleen ohjaajan lause, että "kehosta täytyy pitää hyvä huoli". Ja siitä kun kivat jumppahousuni kiristää.

Eniten heräsin kuitenkin siitä, kun tajusin olevani riippuvainen sokerista. Inhoan sitä sanaa ja sitä oloa kun tuntuu, ettei vaan pysty olla syömättä makeaa. Inhoan hallinnan tunteen menettämistä. Kyllä, välillä on ollut sokerittomiakin päiviä, mutta niiden jälkeen meno on ollut vain entistä hurjempi. Melkein kuin alkoholistilla. Olen tullut ärtyneeksi ja ahdistuneeksi, jos esimerkiksi jäätelöpaketti on ollut pian loppumassa. Olen kärsinyt vieroitusoireista, esim. päänsärystä kun on ollut vähän sokeritaukoa luonnostaan. Olen unohtanut kohtuuden.

Tämä on kipeäkin asia. Tunnustaa olevansa niin heikko tässä. Mutta onneksi aina voi muuttua, jos tahtoo.

Jumppaa ja vertaistukea

Vauva on ihana ja söpö. Opettelee nauramista ja tällä hetkellä ilmaisee nauruaan hymyilemällä ja sanomalla monta kertaa peräkkäin "hee hee hee hee". Pari kertaa on naurahtanut oikeasti. Se on saanut äidille ihan silmät kosteiksi, kun on ollut niin ihanaa ja herkkää kuultavaa. Minä yritän tietysti houkutella naurua esiin aina kun mahdollista, mutta ei se onnistu läheskään aina. Kaulalle pussailusta vauva kuitenkin iloitsee ja aukaisee suunsa ammolleen kun pussailen monta kertaa putkeen. Välillä kattolampun näkeminen saa aikaan leveän hee-naurun.

Omat jumppatunnit on olleet aivan huippujuttu. Saan niistä paljon energiaa ja iloa. Viime viikolla oli kolme päivää putkeen, kun en käynyt jumpassa, niin viimeisenä päivänä alkoi jo tuntua, että on ihan pakko pian päästä. Väsytti, kiukutti ja ärsytti kaikki. Ehkä se johtui osittain myös siitä, että olin ollut muutenkin ne päivät aikalailla vaan kotona. Neljäntenä päivänä kävin kahvakuulatunnilla ja oli huippua. Kaikki jumpat on olleet kivoja. Ja nyt kun en pääse niihin niin helposti, tulee tunneilla oikeasti vedettyä täysillä. Jumpan jälkeen viileässä pukuhuoneessa maito heruu niin että lähes sattuu.

Tänään käytiin Pötkylän kanssa kansalaisopiston vauvajumpassa. Oikein kiva ja rauhallinen jumppahetki vauvan ehdoilla. Vauva tykkäsi katsella muita ihmisiä ja makoilla patjalla. Nauroi kun nostin ilmaan ja pomputin. Äitiäkin nauratti. :) Paikalla oli tosi paljon vauvoja äiteineen ja tunnelma oli ystävällinen ja rento. Vauva heräsi päikkäreiltä just sopivasti kun oltiin jumppapaikalla. Ei kuitenkaan jaksanut koko tuntia olla iloisena (vähän arvasinkin kun tunti on kuitenkin aika pitkä aika), mutta livahdettiin sitten vähän etukäteen pukuhuoneeseen unisyötölle ja pukemaan. Vaunuissa uni tuli heti. Käveltiin vielä kotiin, huh! Sellainen reilun kolmen tunnin reissu tuli, siinä ihan riittävästi kuntoilua tälle päivälle. Hyvän jumppareissun päälle tuli vielä ystävä käymään. Oli tosi kivaa.

Olen miettinyt vähän kotiäitiyttä. Ennen en osannut ajatella sitä yhtään. Oli vaikea tajuta, millaista kotiäidin elämä oikeasti voi olla. Toki jokaisella omanlaisensa arkikuviot. Mutta että niitä sosiaalisia aikuiskontakteja voi todella kaivata välillä, kun viettää niin paljon aikaa vain vauvan kanssa. Minä en ole yksinäinen ainakaan vielä. Pari päivää viihdyn ihan kotonakin vauvan kanssa, mutta sitten pitää tehdä jotain, mennä johonkin, nähdä joitakin. On kiva kun voi puhua jonkun kanssa vauvan syömisistä ja nukkumisista ja kehityksestä ja kaikesta. Ja se joku oikeasti ymmärtää millaista elämää eletään nyt. Kaikki ystävät on tietenkin tärkeitä, mutta vertaistuen merkitys on myös suuri. On kiva kun voi kylätellä keskellä päivää jonkun luona ihan vain teetä hörppimässä ja jutustelemassa. Ei tarvitse siivota kotia sitä ennen eikä loihtia herkkupöytää. Ja juuri sitä ymmärrystä kaipaa. Että joku sanoo, että "teet hyvin" ja "hoidat vauvaa hyvin" ja "tuollaista meilläkin on ollut" ja "ymmärrän sua". Minulla on onnellinen tilanne, kun on niin ihanat ystävät.

Nyt välipalaa ja juuri heränneen vauvan arvokasta seuraa. <3