Ihanan lapsen unirytmejä ja äidin väsymystä

Meillä on aivan älyttömän ihana ja suloinen pieni poika! <3 On alkanut nyt hymyillä entistä enemmän ja jutella: kujertelee hennon herkästi korkealta ja murahtelee, välillä hymyilee päätä taakse kallistaen suu ammollaan. Rakkaus. <3 Olen niin onnellinen minun lapsista. Mulla on kaksi maailman ihaninta.

Pian on pojalla kahden ikäkuukauden neuvolalääkärikäynti. Odotan sitä jo kovasti, vaikka mitään huolia ei ole. Poika näyttää kasvaneen hyvin. Posket on alkaneet ihanasti pullottaa ja peppua pestessäkin huomaa eron ihan vastasyntyneeseen.

Ilmavaivojen kanssa pärjätään. Eniten ne vaivaavat yöllä. Toisaalta tuntuu, että tällä hetkellä hän kitisee ennen kakkaamista. Siis kun yrittää tehdä kakkaa eikä se tule. Yöllä kolmen jälkeen alkaa yleensä kitinä ja sitä voi jatkua aamuseiskaankin asti, jos on huono tuuri. Imettämällä pojan saa välillä hiljaiseksi ja uneenkin, mutta en haluaisi tehdä sitä aina. Haluaisin mieluummin, että vauva syö ensisijaisesti nälkäänsä eikä suruunsa ihan koko ajan, kuten esikoinen. Siitähän se maha meneekin juntturaan, jos ilmavaivoihin vain hotkii jatkuvasti lisää. Lapsentahtisesti siis imetän, mutta öisin yritän kitinöihin välillä muutakin, esim. sylittelyä, kyljen vaihtamista sekä vaipanvaihtoa, yhdessä tissittämisen kanssa. 

Ei olla viikkoon-pariin annettu mitään ilmavaivalääkkeitä vauvalle. Oon ollut laiska enkä ole nähnyt niiden selkeää tehoakaan. Mun ruokavaliokin on aika ennallaan. Syön lähes kaikkea, mutta joitain juttuja harkiten ja vähemmän kuin ennen. Vähän tarkempi olen esim. maitotuotteiden ja kermojen kanssa, samoin ruisleivän, omenan, kaalin, puolukan, herneiden ja muiden vahvojen. Ja teollinen sokeri tosiaan jäi pois nyt kokonaan. Eilen aloin syödä magnesiumia, kun sitä sattui olla kaapissa ja luin jostain sen saamia kehuja. Biolatte-maitohappobakteeria ostettiin ja pitäisi muistaa sitä nyt alkaa antamaan.

Eilen kävi kylässä minun toinen appiukko. Hän muisteli esikoisen itkuisuutta ja itsekin taas pitkästä aikaa muistin, että silloin oli kyllä totisesti rankkaa. Ei sitä ihan tajuakaan. Siis sitä miten helpolla nyt on päästy edelliseen verrattuna. Esikoinenhan itki tässä iässä iltaisin ihan säännöllisesti parin-kolmen tunnin huutoitkuja. Niihin ei auttanut mikään. Sitterissäkään en muista hänen viihtyneen päivisin, edes sen vertaa että olisin voinut käydä suihkussa. Saatuani hänet nukkumaan pois piti hiipiä hengittämättä ja pienikin rasahdus herätti hänet. Nyt on toisenlaista. Nyt on jotenkin "normaalimpaa", vaikka mitään normaalia ei olekaan oikeasti olemassa.


Viimeisen viikon oon ollut vähän väsynyt. Vauvan rytmi on muuttunut ja siitä kiinni saaminen on tuntunut haastavalta. Ennen vauva meni yöunilleen 20:30 maissa ja silloin oli minunkin hyvä/helppo kömpiä sänkyyn. Nyt illat on vaihdelleet ja joinain päivinä hän on mennyt yöunille vasta 23. Välillä oon valvonu itekin sinne asti. Joo se on tyhmää, mutta on toki silloin saatu kivoja hetkiä miehen kanssa. Yhtenä iltana esimerkiksi katsottiin unohdettuja valokuvia, kun löydettiin vanhojen pokkarikameroiden muistikortteja. Aamuyöt oon valvonut ähisevää vauvaa kuunnellen. Oma uni ei tule kun koko ajan mietin, että mitä tekisin ja antaisinko maitoa vai nukahtaako se nyt vai alkaako itkeä kovaa vai mitä. Ja eihän siinä puhinassa saa nukuttua muutenkaan tämmöinen herkkäuninen. Pahimmassa tapauksessa mieskin kuorsaa.

Kellojenkin siirto tietysti vaikuttaa omaan jaksamiseen. Jo ennen lasten syntymää se väsytti. Esikoinen on herännyt tällä viikolla 6:30 eli tunnin aiemmin kuin ennen. Oikeastaan jopa tykkään siitä, että aamu alkaa aikaisin. Tykkään aamujen rauhallisuudesta ja hiljaisuudesta, siitä että on vielä pimeää ja hämärää. Ja kun vauvakin herättelee jo aikaisin, niin samapa tuo nousta ylös. Miehelläkin on ollut aamuvuoro tällä viikolla: lähtenyt ennen seiskaa töihin. On ihanaa, jos mies auttaa lasten aamutoimissa. Jo se helpottaa, että hän tekee esikoisen aamupesut. Lapset kun ovat nyt heräilleet melko samoihin aikoihin.

Alkuviikko oli erityisen hankala uupumuksen kanssa. Nyt loppuviikkoa kohden on helpottanut huomattavasti. Tiistaina oli tosi vaikea päivä, kun olin nukkunut erityisen huonosti ja miehellä oli harrastuksia myöhään iltapäivään. Mun päivä oli pitkä ja surkea eikä sokerillakaan voinut enää lohduttautua! :D Keskiviikko oli jo kevyempi ja tänään kun tyttö on taas mummulassa ja viikonloppukin lähestyy, voimat tuntuvat palautuvan. Nukuttuakin olen saanut nyt vähän paremmin.
 

En oo näiden menneiden viikkojen aikana kiinnittänyt paljonkaan huomiota siihen, millainen rytmi vauvalla on. Oon keskittynyt vain siihen, että laitan vauvan nukkumaan kun hän on väsynyt. Nyt oon kuitenkin laittanut merkille pari asiaa.

Oon huomannut, että poika nukahtaa uudestaan tosi pian aamuheräämisensä jälkeen ja nukkuu silloin parin tunnin unet, usein yhdellä välikitinällä, johon täytyy joskus antaa maitoakin. Nämä unet nukutaan vaunuissa ja jos joudun välillä syöttämään, unet jatkuvat yleensä meidän sängyllä.

Parin tunnin unien jälkeen yritän pitää vauvaa hereillä niin kauan, että saan esikoisen päiväunikuntoon. Toisin sanoen leikitään vielä vähän ja syödään. Yleensä poika viihtyy juuri sen verran, että ehdin kiireellä hotkaista oman ruokani. Noin puolitoista tuntia hän jaksaa hereillä. Tällä viikolla esikoinen on mennyt päikkäreille jo klo 12 jälkeen, kiitos talviajan. Parhaiten on toiminut ehkä se, että kerrotaan päiväunisatu tytölle yhdessä umpiväsyneen vauvan kanssa. Vauva siis on tissillä kun nukutan isompaa. Yleensä esikoinen jää aika kivasti nukkumaan itsekseen, jolloin menen vielä nukuttamaan vauvan meidän makkariin. Usein ei heti nukahda kuitenkaan. Esikoinen nukkuu 1-1,5h, joten hän usein herää pian siitä kun olen saanut vauvan lopulta nukkumaan.

Iltapäivät ovat rytmiltään vaihtelevimmat. Välillä poika herää toisilta uniltaan nopeasti ja välillä nukkuukin yllättäen kolme tuntia, eilen jopa neljä! Iltapäivällä joskus klo 17-19 välillä nukkuu kuitenkin vielä kolmannet, pienet unet. Yöunille voi käydä melko piankin viimeisten lyhyiden päikkäreiden jälkeen. Joskus päikkäreitä on neljätkin. Varmasti ilmavaivat vaikuttavat noihin uniin. Tai ne toisinaan keskeyttävät unet. Ja siten sekoittavat rytmiä. Jonkinlaisen rytmin hoksaaminen helpottaa minun elämää, vaikka rytmi ehtii muuttuakin vielä monesti! Se helpottaa ainakin vauvan väsymyksen huomaamista ja meidän muiden elämän rytmittämistä: ulkoilun suunnittelua sekä esikoiselle ja kotitöille annetun ajan jakamista ym.

Musta on ollut todella mielenkiintoista kuulla samassa tilanteessa olevien ystävien kokemuksia vauvan perushoidosta. Ihan niitä tavallisia juttuja, että milloin vauva nukkuu ja syö, miten viihtyy hereillä ja miten usein pääsee kylpyyn. Miten usein kakkaa ja mikä vaippamerkki on hyvä. Miten sisarus suhtautuu vauvaan ja miten järjestää aikaa omaan nukkumiseen ja muuhun vapaa-aikaan. Moni asia voi jäädä itseltä huomaamatta tai tajuamatta, jos ei koskaan näe/kuule miten toiset tekevät. Muilta voi saada hyviä käytännön vinkkejä arkeen.

Tulipa taas kamalan pitkä teksti. Sen siitä saa kun ei pitkään aikaan pääse kirjoittamaan. Nyt esikoinen on mummulassa ja kuopus nukkuu. Mies tulee tunnin päästä töistä ja lähdetään katselemaan uusia ruokapöytiä ja sohvia. Käydään myös tsekkaamassa remontti. Kylppärissä ja vessassa on kuulemma jo laatat. Hih jee. Meen keittämään teetä.