Meillä oli rauhallinen uusivuosi. Katseltiin raketteja ikkunasta, syötiin hyvin ja herkuteltiin erityisherkuilla, käytiin perheen kesken rauhallisella iltakävelyllä ja nähtiin pari rakettiakin. Tuuli kylmästi. Jäi mieleen kävelyllä, kuinka eräs tuntematon noin 4-vuotias poika oli niin onnessaan pienestä raketista, jonka näki läheltä. Hihkui ja hehkutti, kuinka "ihan Mahtava ja Upea raketti oli". Vaikka meidän aikuisten mielestä se oli se kaikista pienin suihkaus. Meidän lapsi ei pelännyt yhtään, äiti kylläkin. Ihmisten raketinsytytystaidoista ja rakettiampujien iästäkään kun ei koskaan tiedä. Lapsen nukkuessa me aikuiset päästiin vielä saunaan ja tylsän mutta yhdessä koetun leffan pariin. Vuoden vaihtuessa katsottiin vielä ikkunasta ilotulituksia tai tähtipommeja niin kuin lapselle tuli sanottua. Lapsi kylläkin nukkui jo tuolloin sikeää unta.
Nauratti kun oltiin ihan kuin jotkut vanhat pierut, kun kyylättiin yöllä muiden ihmisten raketteja/juhlintaa pimeässä asunnossa ikkunan läpi. Kuin salaa ikkunan ääressä vierekkäin puhumassa muiden ilonpidosta. Minä puhuin siitä, kuinka raketteihin menee ihmisiltä ihan kauheasti rahaa ja että ne kannattaisi ampua suht yhtä aikaa, jotta ne olisivat hienoja. Ihmettelin myös, mikä järki on ampua raketteja klo 23:45. Eikö se hohto mene vähän siitä? Ymmärrän, että lapsiperheet ampuvat aiemmin, mutta että juuri ennen puoltayötä?!
Ollessani lapsi meidän perhe kävi joinain vuosina kylän yhteisessä uudenvuoden tapahtumassa, jossa ammuttiin paljon raketteja, grillattiin ulkotulella makkaraa ja ehkä lapsille oli joskus jopa hiihtokilpailu siinä samassa pikkupalkintoineen. Ainakin luistelemaan siellä pääsi. Se oli aika mukava tapa, järjestää sellainen tapahtuma ja mennä sinne. Sinne tulivat kaikki kyläläiset ja se oli avoin ja ilmainen kaikille muillekin. Kenenkään ei myöskään tarvinnut ampua omia pikkupommeja kotipihasta, kun kylätapahtumassa oli suurempi ilotulitusshow. Lisäksi kotona me varmaan syötiin nakkeja ja perunasalaattia sekä valettiin tinat tuvan takassa, ne muistan. Nuoria kun oltiin, ainakin pikkuveljellä oli joskus ehkä papatteja tms. joita hän posautteli pihassa. Minä tykkäsin tähtisädetikuista. Joskus ajettiin vuoden vaihtuessa keskustaan katsomaan isompia ilotulituksia. Tämä oli silloin kun kylällä ei enää järjestetty yhteistä tapahtumaa.
On hauska miettiä, millaisia tapoja me keksitään uudenvuoden viettoon meidän perheelle. Tinojen valaminen olisi varmaan aika kiva juttu jatkossa. Eikä me kaivata mitään kovin erikoista. Tavallinen ulkoilu, saunailta, herkuttelu ja rakettien katselu varmasti riittävät jatkossakin.
Otin tänään jo ensimmäisiä joulukoristeita pois, punaisia tonttuja. Vähitellen vain. Mieleen tuli laulu: "Hei tonttu-ukot hyppikää, nyt on riemun raikkahin aika". Se nykyään aina huvittaa mua koko laulu, kun siinä lauletaan, että "hetken kestää elämä, sekin tylsä ja ikävä". Mikä myönteinen asenne! Heh. Nautin kun on uusi vuosi. Tuntuu hyvältä aloittaa puhtaalta pöydältä. Onnellista ja riemurikasta uutta vuotta kaikille!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti