Reissustressiä, ihailua ja ristiriitaisia ajatuksia

Monenlaista mielessä, kasapäin kaikkea pientä tekemistä ja matkavalmistelua. Äitiysneuvolaan soittamista, kuivien reissueväiden ostamista, lapsen kesähatun etsimistä kaupoista, rahanvaihtoa, henkkamaukan paketin odottamista ja jos se ei ehdi ajoissa, reissuvaatteiden ostamista lapselle. Kodin siistimistä, ultran odotusta, matkalaukun ostoharkintaa, asuntoasioita, pyykinpesua, ystävien näkemisiä, ristiriitaisia ajatuksia uudesta vauvasta. Kauheasti kaikkea ajateltavaa.

Viikonloppuna näin paljon mun ystäviä, mikä oli ihanaa. Toisaalta se vei jonkin verran energiaa. Olin molempina päivinä tosi väsynyt. Sen olenkin nyt huomannut, että ylimääräiset tohinat on alkaneet uuvuttaa ehkä enemmän kuin ennen. Onneksi reissussa voidaan huilata, ei ole pakko tehdä mitään ihmeempää jos ei jaksa. Voi ottaa päikkäreitä ja ottaa rennosti. Harmi vain anopista ei pääse sielläkään eroon. ;)

Iltaisin sängyssä pyörii mielessä ristiriitaisia ajatuksia vauvasta. Millaista arki tulee olemaan ja rakastanko toista vauvaa yhtä paljon kuin esikoista? Miten voi rakastaa niin paljon jotain toistakin lasta? Entä kärsiikö esikoinen sisaruksen syntymästä, tunteeko tulleensa syrjäytetyksi? Oikeasti uskon, että kaikki menee lopulta hyvin ja nelihenkisen perheen luonnollinen dynamiikka löytyy. Nyt on oltu niin tiivis kolmikko ja raskaus on vasta niin alussa. Varmaan saakin olla epävarma kaikesta?

Samalla olen ajatellut, miten tärkeitä minun omat sisarukset on minulle edelleen. Ja että kuinka keskeisiä henkilöitä he on olleet minun lapsuudessa. Haluan tarjota saman kokemuksen myös meidän lapselle. Sen miten ihanaa on kun on kotona joku muukin lapsi seurana, leikkikaverina, riitapukarina, esikuvana, vertaistukena. Sen kun voi kasvaa yhdessä ja eri elämäntilanteissa aina kuitenkin luottaa siskolta tai veljeltä saatuun tukeen. Vaikka välillä oltaisiinkin etäämmällä tai elämät olisi erilaiset. 

Minä ihailen jokaista sisarustani ja rakastan heitä. Ylpeydellä katselen kun pikkuveli toteuttaa suuria unelmiaan ja ottaa vastaan vaativiakin työtehtäviä. Suhtautuu niin rohkeasti elämään ja luottaa itseensä. Tekee paljon töitä tärkeän tavoitteensa eteen. Toivon, että voisin olla samanlainen, yhtä rohkea ja sinnikäs. Isoveljessä ihailen mm. hänen taitoaan ajatella ja puhua niin viisaasti ja vakuuttavasti. Pidän tosi paljon hänen arvoistaan ja asenteestaan elämään. Opin häneltä valtavasti aina lyhyessäkin ajassa: elämästä, rohkeudesta, onnellisuudesta. Isosiskostani huokuu lempeys ja toisista huolehtiminen. Hänen seurassaan on helppo olla. Hän on ollut ja on edelleen esikuvani monessa asiassa. Ihailen hänen menestymistään ja taitoaan työssä ja hänen tapaansa olla äiti. Sisaruksilta voi saada niin paljon. On rikkaus, että jokaisen elämä menee vähän omia uriaan. Silti sisarukset ovat aina tärkeää perhettä. Näitä mietin tässä yhtenä iltana, kun mietin kaikkea tähän raskauteen liittyvää.

Tänä iltana sain migreenin kun istuin vessan lattialla lapsen pottaseurana. Vessan valo häikäisi ja lapsi kailotti korvan vieressä omaa ihanaa lauluaan. Lauloi siis todella kovaäänisesti ja tutki pottakirjojaan. Rakkaus. <3 Samalla juteltiin miehen kanssa pari sanaa tulevan kodin remontista. Aika pian jo huomasin, että nyt alkaa silmissä säkenöidä ja onneksi pääsinkin pian lepäämään. Migreeni meni yllättävän nopeasti ohi. Liikaa varmaan ajateltavaa nyt ollut.

Nyt nukkumaan. Toivottavasti uni tulee nopeasti. Tuuletin ja vaihdoin tänään petivaatteetkin. Mies pelaa Diabloa kaverinsa kanssa netissä. Se saa jäädä valvomaan. Hyvää yötä!