Raskaana kunnes toisin todistetaan!

Olen ollut kahden vaiheilla kertoisinko tänne vielä, mutta menköön nyt. Joka tapauksessa tulen tästä kuitenkin jossain vaiheessa kirjoittamaan tavalla tai toisella. Olen siis ihanasti raskaana!!! <3 <3 <3

Noin viikko sitten tein raskaustestin ensimmäisen klomikierron jälkeen. Ultrassa löydettiin siis klomifeenien popsimisen jälkeen yksi iso follikkeli ja ovulaatiotesti näytti samana aamuna komeaa hymynaamaa. Limakalvokin oli ilokseni hyvä. En luota liuskatesteihin kun en osaa ehkä tulkita niitä riittävästi, niin ostin kalliin hymynaamatestin. Se näytti plussaa ainakin parina päivänä. Iloitsin jo suuresti siitä, koska ovulaatiot on olleet kateissa niin pitkään.

Olin realistinen ja odotin raskautta korkeintaan vasta muutaman klomikierron jälkeen. Toisaalta ajattelin, että kaikki on mahdollista. Olen vieläkin aivan puulla päähän lyöty, että taas jälleen kerran tuo ensimmäinen klomikierto onnistui näin hyvin! Ihmeellistä, uskomatonta! Siitäs saitte, epäilijät!

Mutta älkäähän vielä innostuko tekään siellä liikaa, ystävät. Parin viikon päästä on vasta ensimmäinen ultra, jolloin selviää, onko siellä ylipäätään ketään. Pääsen polille ultraan, siis sinne mistä sain klomit. Tottakai haluan uskoa hyvään ja uskonkin, mutta tuulimunan kerran kokeneena en huokaise vielä. Tuulimunahan on siis sellainen, että raskaus alkaa, mutta ketään ei olekaan siellä kotona. Älkää siis tekään vielä soittako fanfaareja minulle, mutta pienenpienet kiljahdukset kyllä otan mielelläni vastaan. Vanhemmilleni aion kertoa heti ultran jälkeen, jos kerrottavaa sitten vielä on. Jos siis maltan odottaa sinne asti. Ultra on pari päivää ennen Thaimaan matkaa. Hirvittää, jos saadaankin huonoja uutisia, että miten matkan käy. Toisaalta kuten jo sanoin, haluan uskoa hyvään. Pakkohan tilanne on kuitenkin selvittää ja mieluummin jo ennen matkaa.

Olo on ollut hyvä. Pää selvittelee yhä, että mitä ihmettä tapahtui ja onko tämä edes totta. Raskaustestien viikkonäytöt kuitenkin kertovat, että hormonien määrä on noussut alun jälkeen. Vatsassa jomottelee välillä kevyen menkkamaisesti ja varmaan toista kertaa elämässä minulla on ollut närästystä. Se on ollut jopa outoa, koska sitä on ollut nyt useampana päivänä. Palellutkin olen, mutta se nyt selittyy vaikka sillä, että meillä on huoneenlämpö laskenut.

Mielessä pyörii kaikenlaista. Arki kahden pienen lapsen kanssa, oma jaksaminen. Syysvauvan sukupuoli ja pienet arjen käytännön asiat. Tuleva ultra jännittää ja toivon niin hartaasti, että siellä olisi joku kasvamassa. Ja että kaikki muukin menisi hyvin. Ja toivon, että pystyisin käydä nyt talven ajan pt-jumpassa, joka alkaa tänään ja joka maksoi maltaita. Ja tuleekohan pahoinvointia Thaimaan matkan aikana? Kunpa pärjäisin yhtä hyvin kuin edellisessä raskaudessa! Kunpa suonikohjut eivät alkaisi oireilla kovasti. Miten tämä kaikki päättyy, iloon vai suruun? Vanhat menetykset tulevat mieleen ja optimisti minussa muuttuukin pelokkaaksi. Ei auta muu kuin odottaa ja toivoa parasta. Yrittää iloita nyt tästä asiasta. Ja niin olen tehnytkin. Jo pelkkä ovulaatio, klomien toimivuus ja raskaustestin plussa ovat oikeasti todella hienoja juttuja! 

Olen onnellinen ja toiveikas! Raskaana!

Aina yhtä iloinen plussa!