Turhista vaatteista eroon!

Jes vihdoin soitti tänään kirppistyyppi ja sanoi, että meille olisi myyntipöytä vapaana huomisesta alkaen. Käytiin siis jo ennen pääsiäistä tekemässä pöytävaraus ja koska haluttiin pöytä hyvältä paikalta kassan läheltä, saatiin pari viikkoa odotella pöydän vapautumista. Ei haittaa. Mies haki tänään vauvan kanssa hintalappuja kirppikseltä ja huomenna viedään ekat tavarat. 

Läheiset ystävät nauravat mulle, että "mistä sitä tavaraa teillä oikein riittää?" Heh, kyllä sitä riittää. Ei tosin enää niin paljoa kuin pari vuotta sitten, jolloin tyhjennettiin urakalla meidän molempien hamstrausvarastoja myyden kirppiksellä mm. vanhoja kaiuttimia, dvd-leffoja, pieniä/isoja/vanhoja vaatteita, koruja ja kaikkea muuta pikkukrääsää. Turhat tavarat saatiin oikeastaan aika hyvin myytyä. Jossain vaiheessa vein loput kamat vielä SPR:n kirpputorille lahjoituksena. Tällä kertaa yritetäänkin myydä erityisesti vaatteita, joita ei enää käytetä syystä tai toisesta. Parin vuoden takaisessa inventaariossa en ollut vielä valmis luopumaan kaikista vaatteista, joita en tarvitse. Varmasti monelle tuttuun tapaan ajattelin, että "tämä on niin kiva vaate, että varmasti joskus vielä haluan tätä pitää". Mutta itsensä narraamistahan se yleensä on. Eihän sitä vaatetta tule koskaan enää käytettyä, jos ei viimeiseen vuoteen tai varsinkaan kahteen ole sitä käyttänyt. Kaksi vuotta on jo aika selkeä merkki tai raja.

Aiemmin minun oli tosi vaikea luopua tavaroista. Keksin aina lukuisia selityksiä, miksi jokin tavara piti säästää. "Tarvitsen tätä vielä joskus", "tästä saa askarreltua jotain kivaa", "tämä vaate on tosi nätti ja sopii sitten kun laihdun 7 kg", "tämä koru sopii hienoihin juhliin", jne. vaikka oikeasti ei koskaan tule tilannetta, että tavaraa tai vaatetta oikeasti käyttäisi. Lopulta piti vain hyväksyä, että on tehnyt näin paljon virheostoksia ja ollut hölmö säilyttäessään kaikkia niitä jopa vuosia.

Nykyään harkitsen aiempaa enemmän ostaessani vaatteita lapselle tai itselleni. Osaan tunnistaa jo suurimmat sudenkuopat vaateostoksilla ja vältellä niitä, vaikka vaate olisikin nätti ja houkutteleva, esim. jos vaate tuntuu liian lyhyeltä tai pieneltä sovituskopissa, se yleensä on sitä muissakin ympäristöissä. ;) Tai jos en ole ennenkään tykännyt kimaltavista toppipaidoista tai tietyn värisistä vaatteista, niin en välttämättä tykkää niistä vieläkään. Vaikka vaate olisikin muuten nätti ja hyvin istuva. Tai että minulle eivät välttämättä tyylillisesti sovi samanlaiset vaatteet kuin minun ystävälle, idolille tai vaatekaupan myyjälle tai mallinukelle. Tai että ei tarvitse ostaa mitään ylimääräisiä härpäkkeitä, joita myyjät yrittävät myydä ostotapahtuman yhteydessä. Eikä myöskään tarvitse ostaa paljousalennuksesta toppeja/paitoja/mitään, ellen oikeasti tarvitse kolmea samanlaista paitaa. Tai että en luultavasti edelleenkään jaksa pestä käsin arkoja tekstiilejä niin että kangas ei menisi pilalle. Tai että minun kropalleni ei nyt vaan sovi tietynlaiset vaatteet. Jne.

Tällä hetkellä minulla on aika vähän vaatteita, joita oikeasti käytän. Yhdet suosikkifarkut, pari suosikkihametta, muutama arkimekko kesää odottamassa, mustia legginssejä. Imetystoppeja iso kasa, arkisia imetyspaitoja noin viisi, neuleboleroita pari, valkoinen uudehko suosikkineule. Alusvaatteita ja sukkia. Parit jumppahousut ja -topit, muutama huppari. Melko vähän siis sellaisia, jotka oikeasti ovat aktiivisessa käytössä. Kaikkea ei toki voi poiskaan heittää (tai siis myydä), mutta karsittavaa on vielä paljon vaatekaapin kätköissä. Tavoitteenani on vaatekaappi, jossa jokainen vaate on tärkeä. Tottakai täytyy säilyttää joitain sellaisiakin, joita ei juuri nyt tarvitse, esimerkiksi villasukkia, talvihousuja, talvikenkiä, bikineitä, hellehameita, jne. mutta ei niitäkään tarvitse monia kappaleita olla.

Satsaan nykyään kauniisiin ja laadukkaisiin vaatteisiin. Sellaisiin, joista oikeasti tykkään tosi paljon ja joita tulee varmasti käytettyä: kooltaan sopiviin, hyväntuntuisiin, laadukkaisiin, nätteihin, minun tyylisiin ja värisiin. Sama koskee vauvanvaatteita. Kalliita vaatteiden ei tarvitse missään nimessä olla, mutta usein hyvät ominaisuudet nostavat hintaa, esim. ulkoiluvaatteissa. Tällä viikolla esimerkiksi ostettiin vauvalle Polarn O. Pyretin kaksiosainen uv-uimapuku ja olisihan uikkarin halvemmallakin saanut. Toisaalta uv-suoja sekä pitkät hihat ja lahkeet olivat ehdoton kriteeri meille.

Turhista tavaroista luopuminen on minulle nykyään aina tosi vapauttavaa. Se keventää ja tuo syvää tyytyväisyyttä elämään. Olen onnellinen, että olen oppinut luopumaan. Välillä minulle tulee oikein sellainen buusti, tehofiilis, että "nyt lähtee kaikki vähänkin turha pois". Silloin onkin hyvä siivota ja kerätä kamppeet isoihin pursuileviin kirppispusseihin. Mitään tärkeää tai oikeasti hyödyllistä en silti heitä pois. Ja edelleen myös säästän jotain sellaista, jota ei ehkä tarvitsisi ja joka vie tilaa ja jonka näkeminen rasittaa. Tällaisia ovat esimerkiksi ostamani aikakauslehdet. Kun maksaa lehdestä, ei tee heti mieli heittää sitä pois. Joskus myös oikeasti luen noita vanhoja lehtiä, varsinkin vauva- ja kuntoiluaiheisia. Niiden teemat eivät vanhene. Luulenpa, että vien silti joitain lehtiäkin nyt kirppikselle. Ei niitä kaikkia kahtakymmentä tarvitse säilyttää, viisikin varmaan riittää.

Tällaisin aatoksin tänä iltana. Nyt iltapalalle ja nukkumaan. Vauva nukkui muuten viime yönä ennätyspitkään, ts. klo 20:45-7:05. Usein herää klo 6. Eikä edes itkeskellyt aamuyöllä. Oli erikoista herätä kaikessa rauhassa ennen seiskaa, venytellä sängyssä ja nousta kiireettä. Mutta olen realistinen, joten tämä tuskin toistuu ensi yönä. ;)

Ps. En ole muuten yhtään, pienenkään kirpun vertaa, kaivannut facebookiin. Hyvä mieli.