Sekalaisia kuulumisia

Käytiin viikonloppuna yhden yön visiitillä minun lapsuudenkotona. Aina keväisin tulee sinne mieli, lähinnä järvenrantaan maisemia katselemaan ja isolle pihalle kevättä fiilistelemään. Vauva oli tosi onnessaan mummulan kissasta. Ei pysynyt yhtään paikoillaan vaan seurasi kissaa, tarttui turkista ja suuttui, kun ei annettu mennä vetämään hännästä. Hih.

Ihana kissa!

Yö mummulassa meni tosi hyvin. Nukuttiin vauvan kanssa eri huoneissa yläkerrassa. Tehtiin tytölle lattialle patjasta pesämäinen peti. Reunoille käärittiin peittoja ym. Itkuhälytin päälle ja alakertaan katsomaan telkkaria ym. Pian itkuhälyttimestä alkoi kuulua kahinaa. Hälytysvalo ei syttynyt, mutta olin varma että nyt siellä jotain tapahtuu. Mies meni katsomaan ja tyttö oli herännyt unesta, huomannut itkuhälyttimen pienen valon pimeässä ja ryöminyt sen luokse huoneen ovelle. Isin nähdessään reppanalle tuli itku. Onneksi yöunirutiinit on muodostuneet niin vahvoiksi, että tuttu unilaulu ja isin syli nukuttivat tytön nopeasti uudestaan. Seuraavan kerran tyttö heräsikin vasta aamulla. Jes!

Kävelyllä piti ottaa neiti syliin,
kun meinasi nukahtaa
ennen aikojaan.

Vaalit ja äänestäminen ja ehdokkaat ja puolueet ja plääh. Ihan stressi meinaa aina tulla vaalien kynnyksellä, kun joka tuutista tulee vaaliasiaa eikä itselle todellakaan ole helppoa valita omaa ehdokasta. Joskus on jäänyt äänestämättäkin, mutta nyt halusin käyttää oikeuttani. Vaalikoneen mukaan minulle sopivat aikalailla kaikki kuusi suurinta puoluetta. Että niin. Valitse siitä nyt sitten. Ja toisesta vaalikoneesta tuli joku ihan ihmepuolue, jota en todellakaan ajatellut äänestää. Öhöm, mitäköhän olin siinä vaalikoneessa vastannut. Eilen illalla myöhään lueskelin pahalla tuulella ja väsyneenä minulle läheisimpien puolueiden vaaliohjelmia ja vihdoin sain päätettyä puolueen. Sitten onneksi löytyi sieltä sopiva ehdokas. Harmi kun itseään ei voi äänestää vaaleissa. Se olisi niin helppoa. On vaikeaa ja mahdotontakin löytää sellaista ehdokasta, joka sopisi itselle täydellisesti. Pitää vain päättää, mitkä asiat on itselle tärkeimpiä ja valita ehdokas sitten sen mukaan. Tällä kertaa suosin ehdokasta, joka tietää lasten asioista. Äänestysreissulla poikettiin vauvan kanssa myös läheiseen leikkipuistoon keinumaan. Vauva kikatti vauhdissa ja potki jaloilla ilmaa. <3 Olin myös ylpeä itsestäni, kun sain suuni avattua ja ojensin alakouluikäisiä poikia, jotka hätistivät oravaa harjanvarsilla puusta. Fiksua touhua pojilta jep. Heti kyllä lähtivät toisiin puuhiin nolostuneen näköisinä.

Hetki pystyttiin keinua ilman villasukkia.
Windfleece-haalari käy pieneksi,
joten piti vetää sukat ylös etteivät nilkat näy. :)

Tuttisuu

Muuten on touhuttu ihan tavallisia juttuja. Olen alkanut nyt taas pitkästä aikaa soitella pianoa useammin ja otan myös tytön istumaan pianon ääreen syöttötuolissa. Tyttö tykkää pimputella koskettimia: välillä yhdellä sormella hiljaa ja välillä lyö molemmilla käsillä voimakkaasti. Oma laulutaito on yllättäen tallessa. Ehkäpä unilaulujen korkealta kailottaminen on pitänyt yllä sopraanoääniä. On siis ollut yllättävän helppo laulaa korkealta. Kovin kovaa en pysty vielä laulamaan, ettei vauva säikähdä. Vauva soittaa minun mukana. 

Pienet soittosormet <3

Toisina päivinä kyläillään ystävien luona tai ystävät meillä. Silloin juodaan teetä ja höpötellään kaikkea mitä mieleen tulee. Monesti ollaan ihan kotona kahdestaan. Mies käy joskus lounastunnilla syömässä kotona, mikä on mukavaa. Joskus käydään ruokakaupassa, kävelyllä tai keinumassa pihassa, joskus lorvitaan sisällä koko päivä. Joskus siivotaan ja pestään pyykkiä, joskus ei. Tehdään ruokaa, syödään, nukutaan päikkäreitä, leikitään, katsellaan telkkaria, vaihdetaan vaippaa. Tosi tavallista, mutta mukavaa elämää.

Äidiltä perityt kiharat <3