Pääsiäinen kului mukavasti perheen kesken syödessä, ulkoillessa, kotona lojuessa ja vähän kyläillessä. Otin joitain valokuviakin viikonlopusta ajatuksena laittaa niitä tänne, mutta en nyt ainakaan heti ehdi niitä laittamaan. Vauva meni aikaisille päiväunilleen ja nukkuu varmaan vain hetken. Nopeasti kirjoitan tänne ihanasta aiheesta, joka kutkuttaa ja polttelee mielessä: uudesta kodista.
Minä olen kasvanut omakotitalossa maalla. Ehkä siksi minulla oli pitkään haaveena myös omakotitalo tästä kaupungista. Omakotitalon iso ilo olisi piha, jossa voisin puuhastella marjapensaiden ja helppojen kukkapenkkien parissa ja jossa lapset (huom. monikko) voisivat leikkiä lähellä luontoa. Kotiuduin ja ihastuin kuitenkin tähän meidän kerrostaloasuntoon ja kaupunkiasumiseen niin vahvasti, että omakotitalohaave on saanut rinnalleen muitakin vaihtoehtoja. Rivitaloihminen en ole kuitenkaan oikein koskaan ollut.
Kuitenkin, nyt pääsiäisen ajan minun mielessä on pyörinyt eräs tietty rivitaloasunto. Meidän tuttava omistaa sen ja hän on jo aiemminkin tarjonnut sitä meille kodiksi. Muutama vuosi sitten sanoin ehdottoman ei:n, mutta nyt tilanne on toisenlainen. Pääsiäisenä käveltiin talon luona ja kaukaisesta haaveesta alkoi muodostua yhä konkreettisempi suunnitelma. Vaikka en kauheasti välitäkään rivitaloasunnoista, tämän sijainti ja potentiaali on niin hyvä, että olisin jo ihan valmis muuttamaan. Heh, minä olen juuri tällainen, niin nopea päätöksentekijä kun saan varmistuksen asialle omassa mielessäni.
Ei olla muuttamassa silti vielä. Ajatus kuitenkin kutkuttaa kovasti ja mielessä on pyörineet jo erilaiset remontointiasiat ja sisustusjutut.
Meillä on nytkin tosi ihana koti. Tykkään tästä todella. Asutaan kerrostalon ylimmässä kerroksessa. Naapurit ovat mukavia ja talo uudehko. Meillä on olohuoneen, keittiön, vessan, kylppärin ja saunan lisäksi kaksi makuuhuonetta ja iso parveke. Mies on saanut itse valita kaikki pinnat ja hänellä on onneksi ollut hyvä maku. Ruokakauppa ja metsäpolut lähellä, keskustaan ja molempien töihin kohtuullinen matka. Tilaa ei kuitenkaan ole liikaa vaan juuri ja juuri mahdutaan tänne. Se onkin suurin syy, miksi on ajateltu muuttoa isompaan. Haaveena olisi myös jossain vaiheessa saada tytölle pikkusisko tai -veli. Viimeistään silloin tarvittaisiin lisää neliöitä.
Tulee vähän haikeakin olo, kun ajattelee, että ei asuttaisi enää täällä. Tämä kun on niin koti. Toisaalta koti on siellä, missä rakkaimmat ihmisetkin. Ja uudestakin asunnosta tulee varmasti samanlainen koti, kun sinne vie omat tavarat ja tekee sinne uusia muistoja. Voi mitenkähän jaksan odottaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti